Repsahdusmotivaatio

Nyt tuntuu paremmalta, kun alkaa olla taas painonhallinta oikealla tolalla. Paino tipahtelee hitaasti mutta sanoisin että varmasti. Hidas tarkoittaa noin 500 grammaa kuukaudessa. Se riittää. Tavoite on 40 kuukauden päässä. Varmasti tarkoittaa taas sitä, että vaikka motivaatio on jatkuvasti hakusella, niin kuitenkaan loppupeleissä ei se ole aiheuttanut mitään radikaaleja romahduksia. En ole luovuttanut.
Pikkuromahdus itseasiassa näyttää antavan lisäpolttoainetta tähän hommaan.
On se ihmismieli outo. On helpompi pysyä tavoitevauhdissa kun motivaatio tulee nimen omaan repsahduksista eikä siitä, että eläisi tasaista, kuivaa, vähäkalorista, tylsää, säntillistä ja mautonta elämää.

Etsin viisautta.

Aurinko paistaa ja toimintamotivaatio valuu kohti ojanpohjia, kuin viimeiset likaiset lumikökkäreet ennen sulamista.
 Ei kait siinä.
 Tuttu tunne.
Kohtaan sen aina. Joka ikisen laihdutuskuurin päätteeksi.

Samalla kun ihmettelen tyytyväisenä hyvää oloani ja pudotettuja kiloja, palkitsen itseäni hyvin tehdystä työstä syömällä ylimääräistä ja liikaa.

Hyvä meininki.

Tarkoittaa sitä, että lihavuustilanne on entinen ennenkuin loput lumet ovat sulaneet pois. Paitsi, jos nyt olisin viisaampi

Toivon, että olen tänä vuonna viisaampi.

Käännän katseeni kohti aurinkoa. Sitten katson pölyiseen peiliin. Peilistä kohtaan keski-ikäisen naisen. Runsasmuotoisen. Uusi mekko päällä. Tukeva, muttei läski. Ihan hyvän näköinen. Varsinkin jos kuvittelee läskit pois.  Koetan tirkistellä naista tarkemmin. Näkyykö missään viisautta?
Edes pilkkeenä silmäkulmassa?

Järki mukaan arkeen

Pitkä tauko kirjoittelussa. Liian pitkät työpäivät yhdistettynä välissä pidettyyn lomaan vain on ollut pakko priorisoida. Sitä paitsi jokapäiväinen kirjoittelu aiheesta mitä söin ja miksi. Liikuinko vai enkö liikkunut eivät ole minusta tarpeen. Nyt kirjoittelen kuitenkin muutamia huomioita maaliskusta.

Painon tippuminen on pysähtynyt. Itseasiassa hiihtoloman herkuttelut ovat nostaneet painoa reilun kilon. Tätä työstän nyt. Miten saan painon takaisin alkamaan seiskalla? Yksi osa painonhallintaa ja loppuelämän hyvän olon tavoittelua tarkoittaa sitä, että laihdutuskuurilla ei olla loppuelämää.. Pitää osata löytää oikea tyyli syödä. Siksipä olen tehnyt itselleni ruokataulukon. Viisi ruokaa päivässä. Ruokavalio, joka tuntuu ja maistuu hyvältä. Ei kiellä mitään, mutta tavoittelee säännöllisyyttä ja kohtuullisuutta.
Näin pitäisi sujua arki. Kun on loma ja juhla, säännöt eivät päde. Silloin juhlitaan ja ollaan lomalla ja lihotaan/turvotaan hieman. Huomenna jatkuu arki.

Liikkuminen on myös muuttanut muotoaan. Olen käynyt kovaa keskustelua itseni kanssa. Millaista liikunnan pitäisi olla. Raskasta, rajua, pitkäkestoista, nopeaa, ryhmäliikuntaa, yksilösuoritusta. Paljon kysymyksiä. Olen liikkunut aina. Toisaalta minua on eniten kannustanut liikkumaan hyvä seura ja mahdollisuus sosiaalisuuteen. Kävelylenkit, juoskulenkit, vesijuoksulenkit, kuntosali. Kaikki nämä pysyivät todella säännöllisesti elämässäni niin kauan kun oli kaveri, jonka kanssa harrastaa. Nyt on vain kävelylenkkikaveri. Lopulta tajusin, että ainoa laji (jos sitä liikunnaksi voi sanoa) jota oikeasti rakastan ja johon en tarvitse motivaattoriksi toista on jooga. Aloitin siis joogan uudestaan parin vuoden tauon jälkeen. Ihanaa ihanaa ihanaa.

Elämä on nyt ihanaa. Olin armollinen itselleni ja lopetin väkisin rääkkäämisen. Huonon omantunnon potemisen kuntosalillakäymättömyydestäni. Kävelyretket mieheni kanssa aiomme muuttaa vielä juoksulenkkeilyksi. Koetamme ottaa koiranulkoilutuslenkkeihimme mukaan hieman pulssin nostatusta. Sillä tavalla kunto nousee ja olo paranee. Jooga auttaa kaikkeen muuhun