Ensimmäinen lomaviikko kohta lusittu. Kirjaimellisesti. Oli anoppi kylässä ja sairaana koko viikon. En siis päässyt minnekään, en voinut tehdä mitään. Hoidin vain anoppiani. Tein inkivääriteetä, hunajateetä. Hain yskänlääkettä. Peittelin sänkyyn. Olin hipihiljaa kotona, että hän sai levätä.
Ihanaahan se on kun anoppi tulee kylään. Hän on ihana ihminen. Mutta kukaan ei tilannut flunssaa meille kylään. Varsinkin kun olemme lähdössä perheellä kesälomalle ensiviikolla etelä-eurooppaan. Käsidesi on roiskunut käytössä.
Siinä sivussa kun en tehnyt mitään "lomaa" , niin pesin vuodevaatteet, päiväpeitteet, koristepäälliset, kaikki maailman pyykit, leivon piirakkaa, keksiä, tein ruokaa. Kävelin luutu kädessä. Kaipasin töihin tekemään mukavia töitä. Olen katsonut ulos kun maanantaina satoi rakeita. Tiistaina kaatamalla vettä, keskiviikkona sadekuuroja toisen perään. Torstainakaan ei vedeltä ja kylmältä vältytty. Olisin halunnut joogata enemmän, mutta anoppini tuumasi, että mihin hittoon muka menet, eikö kotonakin voi joogata.....
Toisaalta, jos hieman viitsisi muuttaa asennettaan ja nähdä kaikki positiiviset puolet niin kyllä kaikkea kivaakin on ehtinyt tapahtua. Pari ystävää kävi kylässä maanantaina. Tiistaina sain eMBA tutkintotodistuksen kiitettävin arvosanoin. Keskiviikkona olin huippumahtavassa joogassa illalla. Torstaina kävi vuoden takainen vaihto-oppilasvieraamme meillä kylässä. Olen myös liikkunut yhteensä 4 tuntia tällä viikolla. Kerran vain kävin kaatosateessa kävelyllä koirani kanssa, muutoin olen pysynyt kuivana kesäsateelta.
Joka tapauksessa ensimmäinen lomaviikko takana. Hyvää ja huonoa. Kotona olemista. Ehkä tämä loman aloittaminen ei ole niin helppoa. PItäisi vain osata olla ja nauttia tekemättömyydestä. Onneksi sentää sain jo ensimmäisen kirjan alulle. Tommi Läntisen Rautanaula.
Kilot pysyy samassa. Kiitos rahkapiirakan, poikani tuoman suklaalevyn, mieheni tuoman kuohuviinin todistukseni kunniaksi ja kaiken kaikkiaan minulla on täällä kotona jääkaappi ihan liian lähellä.
