Kuten arvata saattaa ja teksteistä voi päätellä niin minulla on elämäntapamuutoksessa haasteita kahden eri asian osalta. Toisaalta en ymmärrä kohtuullisuudesta mitään ja toisaalta kaikkea on aivan liikaa tarjolla.
Kaikki tai ei mitään.
Kaikki heti ja nyt.
Tulos tai ulos.
Kärsimätön ja
pitkäjännitteisyys uupuu.
Jos pöydästä löytyy ruokaa minä syön.
Jos kaapissa on viiniä/olutta, minä juon.
Jos herkkuja on tarjolla, minä otan.
Mitään ei jätetä, kaikki pitää syödä ja juoda mitä tarjolla on.
Helpoin ratkaisu ratkaista ongelma on pitää huoli, että mitään ei ole tarjolla.
Tästä pääsenkin varsinaiseen ongelmaan. Kaikkea on kokoajan tarjolla. Viikottain työlounaita, päivällisiä ravintoloissa. Kotona herkkuja (lapset ja puoliso pitävät siitä huolen). Laskin jopa vuosikellooni kuuluvat edustustilaisuudet. Kaksi kuukautta olen töissä alkoholinvaikutuksen alainen, jos ottaisin kaikissa tilaisuuksissa. Onneksi sitä en kuitenkaan tee, kun otan otan mieluummin ystävien kesken ja puolisoni kanssa kuin töissä edustustilaisuuksissa.
Kaikkea on siis tarjolla ja liian kanssa.
Voiko omaa luonnetta muuttaa?
Miten löytää loppuelämän itsekuri?
Miten löytää kohtuullinen elämän.
Sopivasti hyvää, sopivasti, kuria, sopivasti herkkuja, sopivasti terveellistä ruokaa ja oikea määrä.
Entä jos vaihtaisi työtä? Taitaa olla vaikeampi juttu tänä päivänä ja näillä työttömyysluvuilla.
Uskon että projekti "superdieetti" onnistuu ihan ok. Projektilla on alku ja loppu. Tehdään tulos, nähdään tulos. Tiedetään alku ja tiedetään loppu. Olen laihduttanut kymmeniä kertoja. Hyvällä tuloksella. Keskimäärin 10 kiloa/projekti. Mitä kuitenkin on tapahtunut siinä välissä?
Kohtuuton ihminen on saanut korkojen kera kaikki kilonsa takaisin. Polvet reistailee, selkä kipeytyy, vatsa kasvaa, väsymystä, ahdistusta ja surullista oloa sen takia, että MIKSI EN ONNISTU?
Minun on keksittävä ratkaisu kohtuuttomuuteen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti