sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Henkinen nälkä ja fyysinen passiivisuus

Tänään on jotenkin ollut nälkä koko päivän. Kun tietäisi miksi. Kuvittelen nälän olevan ennemmin henkisellä puolela kuin oikea fyysinen nälkä. Jäi kyllä lounas väliin, korvasin sen banskulla, mandariinilla ja kolmella kupilla kahvia.

Täydellistä silmänruokaa sain kuitenkin koko kropan täydeltä ja henkinen puolikin rahoittui kun katsoin Loirinuotiolla. Olipahan kerrankin kaksi minun suurinta idolia yhtäaikaa saunanlauteilla. Loiri ja Selänne.Tunti meni ihan huomaamatta.

Tänään en päässyt kunnon lenkille koirani kanssa. Eihän nämä lenkit mitään hikilenkkejä ole. Kävellään reippaasti. Sitten pysähdellään useasti, maailma kun on täynnä ihania tyttökoirien pissojen hajuja. Yleensä lenkit kestävät noin kolme varttia. Siinä ehtii kävelemään vajaat neljä kilometriä.

Kävelyn sijaan olin jääkiekkomatsin verran jäähykopinvartijana. Seisoin koko pelin. Oman liikunnallisen aktiviteettini tason kertoo kun tajusin yhtäkkiä kuvittelevani, että olenhan minä tehnyt tänään "jotain" kun olen seisonut.

HALOO minä vain seisoin muutaman tunnin. Silläkö muka ihmisen pitäisi pärjätä. Kyllä on pikkasen paikattavaa. Liikkua täytyy paljon enemmän, jos meinaa parin vuoden kuluttua olla itselleni lupaamassa ELÄMÄNI KUNNOSSA. Tästä seisomisajatuksesta suivaannuin itselleni sen verran että painelin koiran kanssa ulos puoleksi tunniksi. Ehti siinäkin monet pissat haistella.




 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti