Suunniteltu lipsuminen mukaan laihdutuskuvioihin.

Vähän on ollut lipsumista ilmassa. Ei niinkään raaka-aineissa, mutta määrissä. Tai ehkä vähän raaka-aineissakin. Eikä mitään vähäistäkään, jos tarkkoja ollaan.
Tällä viikolla on syöminen revennyt totaalisesti käsistä. Tai ei oikeastaan totaalisesti. Mutta revennyt kuitenkin. En ole syönyt oikein.

Helevetin vaikeaa on myöntää, että olen juuri nyt siinä hetkessä ja pisteessä, että epäonnistuminen on vain nurkan takana. Nyt pitää herätellä itsensä ja uskoa tähän projektiin ihan uudestaan.

Selittelen niin ja näin asiat itselleni parhain päin.
Eihän nyt isossa kuvassa viikon liikkumattomuus ja lievä ylin syönti mitään haittaa. Ei muuten haittaakaan. Nyt se pitää vain katkaista.
Eihän nyt muutama ruisleipä ja karkki mitään haittaa, onhan kuitenkin perusrytmi syömisessä säilynyt ihan kunnossa. No niin on...mutta.

Vaikeinta tässä on huomaamaton lipsuminen. Napsin hieman tuota ja sitten tätä. "Unohdan" käydä puntarilla. Siirrän treenejä seuraavaan päivään.

HOHHOIJAA, nyt ollaan vasta helmikuun loppupuolella. Tänä viikonloppuna teen siis uuden sotasuunnitelman Jutan dieetin jatkoksi. Tavoite on tiputtaa kilo kuussa kunnes ollaan omissa normaalimitoissa. Viimeistään vuoden loppupuolella pitää aloittaa sitten kuntokuuri.

Tavoitteet jotka olen kirjannut tähän blogiin eivät synny ilman työtä.
Ne eivät synnyt huomaamatta
Lipsuminen ei voi olla suunnittelematonta.


Viikonloppuna teen itselleni lipsumisen sallivan järkevän suunnitelman. Suunniteltu lipsuminen taas voi hyvinkin olla mukana. Matkaa maaliin on riittävästi.

Paluu arkeen

Arki, ihana arki.
Nyt rytmistä kiinni ja syömiset kuriin.
Töissäkin on ollut järkevä tempo tänään.

Pää tarvitsee nyt ajatusten selkeyttämistä,
terapiaa,
hemmottelua,
kirkkaita ajatuksia

Roppa pärjää.
Täytyy vain pitää kiinni arjen rutiineista. Rahkasta, kalasta, salaatista, marjoista.
Lenkeistä koiran kanssa.

Koiralenkit toimivat myös terapiana.

Ruisleipämussuttaja

Eilen pidin tuhdin tankkaus- ja juomispäivän. Ystävänpäivän kunniaksi ja pitkän kuivan kauden katkaisemiseksi. Söin vuohenjuustobroileria ravintolassa, ystävänpäiväleivoksen töissä, suklaalevyn kotona, sitten kaikki ohjelmanmukaiset ruoat  tuli myös syötyä. Sittenpä tuleekin varsinainen tankkausvaihe. Söin 8 ruisleipää maitokaakaolla huuhdeltuna. Join kaksi olutta ja puoli puollo viiniä.

Lopputulos hyvä. Olipahan hyvää leipää, ihanaa kaakaota, mahtavaa suklaata. Oluetkin olivat hyvää. Viini oli turha valinta.

Hyvä, että tuli tämänkin "tankkaus" tehtyä. En nimittäin mitään varsinaista tankkauspäivää  pitänyt koko dieetin aikana. Tietyn tyyppisiä säätämisä on ollut paljon, johtuen töistä, mutta, että ihan hullua syömistä. Ei kertaakaan. Olipa mukava mussuttaa ruisleipää niin paljon kuin vain massuun mahtui.


Nyt on taas päivä oltu normaalisti.
Ilta menee putouksen parissa.

Matalapainetta

Tällä viikolla ei tapahtunut mitään. Painonlaskua nimittäin. Tyytyväinen saa olla, että ei noussut paino. Ottaen huomioon syömisrytmini rikkoutumisen, eteentarjotut ruoat ja pienet herkuttelutkin, niin täytyy pitää muuttumattomuutta positiivisena asiana.

Sen sijaan muutoin on ollut mieli matalana. Yöunet ovat tökkineet. Töissä on ollut tosi ikäviä asioita hoidettavana.

Kotona olen ollut liian väsynyt mihinkään.
Olkoon vaatteet lattialla, muruset pöydällä, vessanpytty rantuja täynnä.
Ei aina jaksa.

Odotan viikonloppua.
Toivottavasti saan kasattua itseni uuteen intoon. Olisi niin monta asiaa mistä innostua.
eMBA lopputyö on jätetty tarkistettavaksi, monta ihanaa kirjaa odottaa lukemista, hiihtääkin voisi ja nukkua aamulla. Jostain syystä nyt ei innosta mikään.


Taidan nyt tarvita unta, lepoa ja mukavaa tekemistä. huoh...

Riman ylitys ja alitus samana päivänä

Tästä ei riemu parane. Aamullinen hypähdys puntarille kertoi että paino on pudonnut vuoden alusta 7,4 kiloa. Voi tätä riemun päivää.
Miten tämä voi olla mahdollista?

Eilen varattiin myös Kanarian matka. Ennakoitiin hieman ja varattiin matka marraskuulle. Kyseessä on lääkärin määräys. Viime syksyn 6 kilon painonnousu, kaamosmasennus, unettomuus, vetämättömyys ja huono olo eivät saa toistua. Lääkärin mukaan aurinkomatkalla voi katkaista pimeän syksyn ja se voi ehkäistä tilanteen toistumusta. No nyt asia testataan. Ikinä en ole syksyllä tai talvella ulkomailla käynyt ja joka syksy olen kaamosmasennuksesta kärsinyt. Katsotaan nyt tuoko tämä ihanuus muutosta tilanteeseen.


Hyvin menee mutta menköön!

Tänään puristan eMBA lopputyön loppuun. Nyt on 35 sivua kasassa, ja jos vielä noin 5 sivua tulee lisää on homma selvä. Josko painon pudotuksen osalta olen ylittänyt rimani ja tavoitteeni, niin emban arvosanan osalta onnistun kyllä myös alittamaan riman. Arvosanaksi ei ole odotettavissa kuin 2 ja jos proffa ihan hirvittävän myötämielinen on niin numero 3 on myös mahdollinen. Toivon sitä salaa. Mutta kyllä tässä elämäntilanteessa tyydyn kakkoseenkin.

Pääasia on, että saan tutkinnon suoritettua ja voin keskittyä ihan muihin asioihin.

Keksin miksi laihduin

Perjantai illan huuma meikäläiselle tarkoittaa kolme palasta suklaata. Tähän on tultu. En tiedä olenko iloinen vai en. Pitäisihän sitä perjantaina jotain repäisevämpääkin hulluttelua ja herkuttelua olla? Toisaalta, jos tähän tyytyy, niin viehän se pitkällä tähtäimellä auttamattomasti minut kohti tavoitettani.

Jutan dieetti alkaa puristella viimeisiään. Kohtuudella tuli noudatettua. Olen tyytyväinen tulokseen. -6,6 kiloa on hieno saavutus heti vuoden alkuun. Matkaa omaan 50¨-vuotis päivään on 44 kuukautta. Painoa pitää tiputtaa vielä n 10 kiloa ennen sitä. Tarkoittaa 250 grammaa kuukaudessa. Ei paha.

Jutan dieettiä en siis pystynyt täysin noudattamaan. Noudatin kuitenkin siihen mielestäni liittyvää tärkeintä asiaa. Tasaista ruokarytmiä. Aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Viisi ruokaa. Jokaisella ruoalla proteiineja ja hiilareita. Hieman rasvaakin.

Luulempa, että tämän kaiken laihtumisen salaisuus on nimen omaan ruokarytmissä. Kun syö useasti mutta kohtuullisen järkevästi paino alkaa tippumaan.

Useasti tarkoittaa nimenomaan viittä ruokahetkeä päivässä ja kohtuullisuus tarkoittaa sitä ei tässä tarvitse askeetiksi ryhtyä. Olen syönyt jäätelöä, suklaata, pullaa, valkosuklaatuorejuustokakkua, viiniä, jälkiruokia, leipää jne. Herkkuja on mahtunut mukaan, mutta kaikkea kohtuullisesti.


Näitä ei ole ollut joka päivä vaan noin kerran viikossa, jokin pieni juttu. Luulen myös että täyskieltäytyminen kaikesta hyvästä ei ole hyväksi ihmisille. Nyt tipattoman tammikuun viettäneet pahimmoilleen vetävät kaksin käsin viinaa. Mieheni oli herkuttomalla tammikuulla.  Sen jälkeen onkin mennyt jo varmaan kilo suklaata. Whats the point?

Itselläni on pääsääntöisesti ruokavalio koostunut salaatista, kalasta, kanasta, naudasta, hedelmistä, marjoista, pähkinöistä ja rahkasta. Mausteita en ole säästellyt, kevytkerma ja juustokaan eivät ole olleet pannassa. Ruokaohjeita olen bongannut netistä. Uusia makuelämyksiäkin on tullut kokeiltua. 
Näillä eväillä matka jatkuu.....


Nyt pitää tämä tsemppi itselläni pitää yllä ja luulen, että 44 kuukauden päästä peilistä katsoo hyvävointinen viiskymppinen nainen.

Huomasin ilokseni, että olen saanut lisää muttamia lukijoita. Tervetuloa mukaan. Kiva kun on tsemppareita taipaleellani.

Hyvä minä ja minun itsekuri

Uskomatonta, että tammikuu on takana! Menipä kerrasaaan nopeasti. Pieni tauko kirjoittelussa ei tällä kertaa tarkoita sitä, että olisin lyönyt homman läskiksi heti helmikuun alusta. Päin vastoin.
Elämäntapamuutos on tullut testattua nyt monella eri tavalla.
Ensinnäkin hain motivaatiota ja inspiraatiota kehonanalyysistä. Ei loppujen lopuksi ihan paha tulos. Viskeraalinen rasva, jota pidetään vaarallisempana kuin tätä ihonalaista läskiä oli ihan normaali.
Tai jopa normaalia parempi.
Loistavaa.
Lihasta minusta löytyi 50,5 kiloa. Jopas jotain. Täytyy tässä kohtaa sanoa.

Rasvaa oli 35%. Tämä oli ainoa oikeastaan surullisempi lukema. Eikä mikään yllätys. Jos kerran tietää itseki,n että painoindeksi on 27,8 ja vaatekoko 44 ja hyllyävä olemus, niin totta tämä. Kuitenkin näen tämänkin tuloksen positiivisena. Normaali rasva% on 20-30 prosenttia. Eihän minulla ole normaliuteen matkaa kuin se 5 prosenttia.

Tavoite on, että lihasmassa pysyy entisellään ja rasvaa tippuu vielä 7 kiloa pois. Tälle vuodelle riittää kyll,ä että tuosta määrästä saa pois edes puolet. Matkaa 50 synkkäreihin ja tavoitepäivään on riittävästi.


Toinen motivoiva juttu oli työreissu. Olin reissussa ja ns. täysihoidossa. Valmiit ruoat odottivat viinereineen, viineineen, voipullineen.
Vaan osasimpas olla!
Söin hotelliaamupalat kuin suoraan Jutan ohjeesta. Lounas meni hienosti. Välipalat korvasin proteiinipatukoilla ja illallisella söin mitä eteen kannettiin. Lopputulos:
Jos suurpiirteisesti asiaa katsoo niin ainoat poikkeamat olivat
lasi puna- ja valkoviiniä
kananmunan kokoinen kökkö jäätelöä
yksi rivi mustaa suklaata
ständiltä otettu pieni karkkipussukka.

Ja puntari ei edes heilahtanut ylemmäs reissun jälkeen.

HYVÄ MINÄ JA MINUN ITSEKURI

Treenit ovat jääneet tältä ja viime viikolta. Mutta tämän viikon saan kyllä vielä kiinni ja viimeviikko ei maailmaa kaada.

Paino on tippunut vuoden alusta 6,1 kiloa.