Laihdutus ja paskakärpäset

Välillä tuntuu, että omien tapojen muuttaminen on ihan yhtä hankalaa kuin koittaa päästä eroon kotona pörräävistä paskakärpäsistä. Paskakärpäsprojekti on meillä nimittäin kestänyt ikuisuuden. Ensin niitä oli vain muutama. Olipahan lapsi unohtanut viikonloppureissullansa tyhjentää roskakorin. Korin, joka oli täynnä banaaninkuoria ja rahkapurkkeja.
Nyt niitä kärpäsiä vain on  ja  on  ja  on  ja on.

Olemme koettaneet tappaa niitä lempeästi omenaviinietikan ja fairin yhdistelmällä. Satoja on hukkunut, mutta ei riittävästi. Olen myös koettanut ottaa kunnon aseet käyttöön ja suihkutella raidia. Eipä auta lopullisesti kunnon aseetkaan. Nyt sitten ihan vain kärpänen kärpäseltä tapoin niitä omin käsin. Apinanraivolla ja hirveällä päättäväisyydellä. Ehkä minä seuraavaksi vain tuikkaan talon tuleen.


Samalla tavalla on toiminut elämäntapamuutokseni. Koetin aluksi lempeästi kertoa itselleni miten asiat pitää tehdä. Miten syödä, miten löytää kohtuus, miten luopua liioitteluista. Lempeästi kaikkien viisaiden oppien mukaan lisäsin salaatteja, lisäsin proteiineja, lisäsin säännöllisyyttä, join vettä. Etsin itselleni hyvät tavat liikkua. Yksi kesä loma ja kohtuullisuus hupeni samoin tein ja paluu vanhoihin tyhmiin tapoihin oli taas karu tosiasia.  Sitten otin hieman kovemmat keinot käyttöön. Ruoskin itsäni ja syyllistin ja koetin saada tilanteen palautumaan kevään tunnellimiin. Ei onnistunut ja nyt on siis menossa totaalilakko. Vain nutrilettlitkut ja vähän rehuja kaverina.
Tuntuu tämäkin yhtä toivottomalta ja tuloksettomalta. Tuntuu koko projekti vain niin turhalta.

Ehkä se on niin, että  minä, läskit ja paskakärpäset olemme ylitsepääsemätön ja murtamaton lopullinen liitto. Nyt ja aina maailman loppuun asti ja ne paskakärpäset jopa jatkaa elämäänsä vielä minun jälkeenkin.

Katkaisuhoito on alkanut

Näin tässä kävi. Meni hermot. Loppui ymmärrys omaa käyttäytymistä kohtaan. Miten tätä voisi kukaan ymmärtääkään. Omissa tekemisissä ei ole mitään tolkkua. Käyttäyipä sitten terveellisesti tai epäterveellisesti.
Aloitin katkaisuhoidon. Lopetin syömisen. Lähes kokonaan. Nyt on vain nutrilett merkkiset vieroitusainelitkut kaverina. Lisäksi sallin itseni syödä kerran päivässä.

Tässä  nyt sitten kuljotan ja mietin, miksi kaikki menee överiksi. Syöminen menee överiksi. Mässäily menee överiksi. Herkuttelu menee överiksi ja tietysti ainoa keino selvitä tästä överöveröver tilanteesta on vetää överiksi toiseen suuntaan ja lopettaa syöminen.

Viikko on mennyt.
Tänä aikana aivotoiminta on ollut enemmän tai vähemmän matalalla tasolla. Toivottavasti olen pystynyt hämäämän töissä. Olen ikäänkuin leikkinyt ja näytellyt täyspäistä puhujaa ja esiintyjää, mutta oikeasti kaikki aivotoiminta on vaatinut hirveää keskittymistä.

Nälkä on tietysti ollut. Otan sen asiaan kuuluvana vieroituoireena vastaan. Kidutan itseäni.

SINÄ KURJA LÄSKI.

En tiedä milloin alan syömään. Yöllä kun olin hereillä pohdiskelin, että olisiko jotensakin fiksumpaa esim heittäytyä karkkilakkoon, pullalakkoon, sipsilakkoon ja katsoa mitä sitten tapahtuu?
No rangaistukseksi omalle käytkökselleni, olen  nyt syömättä.

Päivän tekosyy lihomiseen : Fanipalat

Aamulla lähden töihin taas intoa täynnä. Kassissa pakasterasiallinen jauhelihasoppaa ja 2 ruisleipää. Aamupalana söin mausterahkan. Kivasti näillä pärjäsikin puoleen päivään.

Sitten löysin meidän toimiston sosiaalitiloista mariskoolin täynnä fanipaloja.
Nami nami nami ja vielä  kerran nami nami nami.

 Kyllä oli lyhyt muisti.

Kävin aamulla pitkästä aikaa puntarilla. Kivasti on tullut alkuvuoden jutan dietin aikana hävinneet kilot takaisin. Nyt on enää saldo - 2 kiloa vuoden vaihteen tilanteesta.

Pitäisi tietysti iloita, että olenhan vielä miinuksella.

No, tätä menoa en kauan.

Ei mulla muuta.

voihan läskipossuähötus ähky

Ihan on rytmi kateissa. Myös motivaatio hukkapiilossa. Sen sijaan röllömaha on voimissaan.
Ähky.
Krooninen.
Vaikea tsempata itseäni olemaan reipas, kun ei ole motivaatiota. Vaikka kuinka päättää muuttaa itseään taas järkevämmäksi, niin mitään ei tapahdu, koska motivaatio on hukassa.

Oikeastaan tapahtuu. Kun tarkemmin ajattelee. Kaikkea ähkyällöä tapahtuu, oikein liiankin kanssa.
Koska motivaatio on hukassa, olen itsekin kokonaisvaltaisesti hukassa.
Syön, ahmin, juon, syön, ahmin ja juon.
Lihon.
Syytän itseäni.
Teen päätöksen uudestaan ja uudestaan. TÄNÄÄN OTAN NISKALENKIN ITSESTÄNI.
Sitten en kuitenkaan ota.
Tyhjennän vain jääkaapin ja otan lounaalla töissä rasvaisimmat herkut.


Yhtääkkiä ei vain olekaan enää yhtään kiinnostunut laihtumaan.

Ei kiinnosta yhtään.

Olen vain ihmeissäni mitä on tapahtunut.

Liikun edelleen ja kohtuu terveenäkin olen pysynyt. Mutta mitä tulee syömiseen niin, eipä nyt opit auta. Eikä puntarin nousu hetkauta. En edes käy puntarilla. Housutkin kiristää. Mitä siitä? Ostetaan isommat.

Voi, voi, voi.

Jääkaappi on kotona ihan liian lähellä

Ensimmäinen lomaviikko kohta lusittu. Kirjaimellisesti. Oli anoppi kylässä ja sairaana koko viikon. En siis päässyt minnekään, en voinut tehdä mitään. Hoidin vain anoppiani. Tein inkivääriteetä, hunajateetä. Hain yskänlääkettä. Peittelin sänkyyn. Olin hipihiljaa kotona, että hän sai levätä.

Ihanaahan se on kun anoppi tulee kylään. Hän on ihana ihminen. Mutta kukaan ei tilannut flunssaa meille kylään. Varsinkin kun olemme lähdössä perheellä kesälomalle ensiviikolla etelä-eurooppaan. Käsidesi on roiskunut käytössä.

Siinä sivussa kun en tehnyt mitään "lomaa" , niin pesin vuodevaatteet, päiväpeitteet, koristepäälliset, kaikki maailman pyykit, leivon piirakkaa, keksiä, tein ruokaa. Kävelin luutu kädessä. Kaipasin töihin tekemään mukavia töitä. Olen katsonut ulos kun maanantaina satoi rakeita. Tiistaina kaatamalla vettä, keskiviikkona sadekuuroja toisen perään. Torstainakaan ei vedeltä ja kylmältä vältytty. Olisin halunnut joogata enemmän, mutta anoppini tuumasi, että mihin hittoon muka menet, eikö kotonakin voi joogata.....

Toisaalta, jos hieman viitsisi muuttaa asennettaan ja nähdä kaikki positiiviset puolet niin kyllä kaikkea kivaakin on ehtinyt tapahtua. Pari ystävää kävi kylässä maanantaina. Tiistaina sain eMBA tutkintotodistuksen kiitettävin arvosanoin. Keskiviikkona olin huippumahtavassa joogassa illalla. Torstaina kävi vuoden takainen vaihto-oppilasvieraamme meillä kylässä.   Olen myös liikkunut yhteensä 4 tuntia tällä viikolla. Kerran vain kävin kaatosateessa kävelyllä koirani kanssa, muutoin olen pysynyt kuivana kesäsateelta.

Joka tapauksessa ensimmäinen lomaviikko takana. Hyvää ja huonoa. Kotona olemista. Ehkä tämä loman aloittaminen ei ole niin helppoa. PItäisi vain osata olla ja nauttia tekemättömyydestä. Onneksi sentää sain jo ensimmäisen kirjan alulle. Tommi Läntisen Rautanaula.

Kilot pysyy samassa. Kiitos rahkapiirakan, poikani tuoman suklaalevyn, mieheni tuoman kuohuviinin todistukseni kunniaksi ja kaiken kaikkiaan minulla on täällä kotona jääkaappi ihan liian lähellä.

Rehukuuri ja spagaatti painonpudotuksen monet vaiheet

Olen ollut viikon syömättä. Se ei siis tarkoita totaalisyömättömyyttä. Se vain tuntuu totaali syömättömyydelle. Tämä johtuu siitä, että tuli kurinpalautksen hetki omalle kohdalle. Lähti paino nousuun. Kevään reipas viiden kilon painonpudotus olikin yhtäkkiä hujennut 2 kiloon. AAAAAPPUUUUUAAAAA.
Syy on kyllä aivan selvä. Olin kuukauden reissussa. Kävin Venäjällä, Saksassa, Ruotsissa, ja reissasin kotimaata tilaisuudesta toiseen. Aina kolmen ruokalajin ja monen ruokajuoman illalliset, aamulla hotelliaamupalat ja päivälläkään ei jääneet lounaat ja välipalat välistä.

Kyllä alkoi ihan hirvittämään tämä oma meno ja ruoanpaljous. Viikon olin rehuilla ja rahkalla. Hyvin juttadieettimäisesti ja heti sain 2,4 kiloa pois. Oli pakko saada. Muuten ei olisi mennyt kolttu päälle sunnuntaina kun lapsikullat pääsivät ripille. Sunnuntaina taas tuli kohtuullisesti venytettyä vatsalaukkua, mutta nyt on taas peli poikki.

Olen keksinyt uuden oivan kesäsäännön. Kotipäivinä kuljotan salaatilla ja reissupäivinä saan syödä. Nyt kun olen lomalla, niin reissut ovat lomareissuja ja niiden ihanuuksista en tingi. Jospa tämä taas tästä.

Toisaalta olen "liikkunut" ihan uskomattoman paljon. Käyn nykyään joogassa 3 kertaa viikossa koiran lenkitysten lisäksi. Tämä tarkoittaa 4,5 tuntia joogaa viikossa. Kroppa nauttii ja voi hyvin. On tapahtunut valtavaa edistystä oman kehon hyvinvoinnissa. Saan kädet suoraksi selään taakse. Alaselän kivut ovat alkaneet häipuä. Lihaskunto ja selkärangan kunto ovat parantuneet. HALLOO, minä tein viikko sitten spagaatin! Nyt tavoitteena on päästä siltaan. Vielä ei onnistu, mutta varmaan jonkinlaisen sillan pystyn tekemään jo tänä vuonna.

Matka kohti elämäni kuntoa jatkuu. Hitaasti, takapakkejakin ottaen, mutta varmasti.
Lupasin itselleni, että tänä vuonna joulukuun viimeisenä päivänä painan 75 kiloa. Jos kuvitellaan, että saan nämä toukokuun lisäkilot tässä kesän aikana pois, niin loppuvuodeksi jää tiputettavaa viisi kiloa.
Ei tuo nyt niin pahalta kuulosta. Ei muuta kuin rehuja kehiin ja reipasta liikettä. Kyllä se siitä lähtee.

tavoite on edelleen kirkkaana mielessä

Nyt kun on järjetön ähky päällä, on hyvä pitkän tauon jälkeen palata blogiini. Ähky tuli annoksesta pestopastaa ja kanaa, jäätelöpallosta ja siskon pojan synkkäreillä nautitusta vadelmakakkupalasta. Olisi toki voinut tulla jos vaikka mistä muustakin.
Painonhallinta on ollut aikamoista vuoristorataa. Pääsääntöisesti tilanne on hyvä. Olen tyytyväinen omaan tekemiseeni, mutta toki viilattavaa olisi. Ruokaakin tärkeämpää on nyt ollut se, että olen keskittynyt parantamaan kuntoani.
Tämä on tarkoittanut kahta asiaa. Ensinnäkin olen kaksi kävelylenkkiä vaihtanut hölkäksi. Tuntuu niin mahtavalta, että jaksan juosta lähes neljä kilometriä. Tavoite on saada sellainen kunto, että lähellä kotiamme olevan järven voisi kiertää hölkkäämällä. Tarkoittaa noin 7 kilometriä.
Toisekseen olen käynyt kerran viikossa kuntosalilla. Vieläpä töissä ruokatunnilla ja lisäksi olen käynyt kerran tai kaksi joogassa.

Edelleen liikuntaa tulee 5-7 tuntia viikossa, mutta nyt tässä on monipuolisuutta ja tempoa. Tavoite oli olla elämäni kunnossa kun täytän 50 vuotta. Kuntokaan ei taida nousta ihan itsekseen.

Annan itselleni kuntoilutehojen lisäämisestä 8 pistettä ja ruokavalion noudattamisesta 7 pistettä.
Ihan kiitettävään en vielä päässyt. Mutta pääsiäinen, vatsatauti, työmatkat, pitkät työpäivät. Kaikki nämä ovat vielä liikaa antaneet tekosyitä olla pitämättä itsestä huolta.

Repsahdusmotivaatio

Nyt tuntuu paremmalta, kun alkaa olla taas painonhallinta oikealla tolalla. Paino tipahtelee hitaasti mutta sanoisin että varmasti. Hidas tarkoittaa noin 500 grammaa kuukaudessa. Se riittää. Tavoite on 40 kuukauden päässä. Varmasti tarkoittaa taas sitä, että vaikka motivaatio on jatkuvasti hakusella, niin kuitenkaan loppupeleissä ei se ole aiheuttanut mitään radikaaleja romahduksia. En ole luovuttanut.
Pikkuromahdus itseasiassa näyttää antavan lisäpolttoainetta tähän hommaan.
On se ihmismieli outo. On helpompi pysyä tavoitevauhdissa kun motivaatio tulee nimen omaan repsahduksista eikä siitä, että eläisi tasaista, kuivaa, vähäkalorista, tylsää, säntillistä ja mautonta elämää.

Etsin viisautta.

Aurinko paistaa ja toimintamotivaatio valuu kohti ojanpohjia, kuin viimeiset likaiset lumikökkäreet ennen sulamista.
 Ei kait siinä.
 Tuttu tunne.
Kohtaan sen aina. Joka ikisen laihdutuskuurin päätteeksi.

Samalla kun ihmettelen tyytyväisenä hyvää oloani ja pudotettuja kiloja, palkitsen itseäni hyvin tehdystä työstä syömällä ylimääräistä ja liikaa.

Hyvä meininki.

Tarkoittaa sitä, että lihavuustilanne on entinen ennenkuin loput lumet ovat sulaneet pois. Paitsi, jos nyt olisin viisaampi

Toivon, että olen tänä vuonna viisaampi.

Käännän katseeni kohti aurinkoa. Sitten katson pölyiseen peiliin. Peilistä kohtaan keski-ikäisen naisen. Runsasmuotoisen. Uusi mekko päällä. Tukeva, muttei läski. Ihan hyvän näköinen. Varsinkin jos kuvittelee läskit pois.  Koetan tirkistellä naista tarkemmin. Näkyykö missään viisautta?
Edes pilkkeenä silmäkulmassa?

Järki mukaan arkeen

Pitkä tauko kirjoittelussa. Liian pitkät työpäivät yhdistettynä välissä pidettyyn lomaan vain on ollut pakko priorisoida. Sitä paitsi jokapäiväinen kirjoittelu aiheesta mitä söin ja miksi. Liikuinko vai enkö liikkunut eivät ole minusta tarpeen. Nyt kirjoittelen kuitenkin muutamia huomioita maaliskusta.

Painon tippuminen on pysähtynyt. Itseasiassa hiihtoloman herkuttelut ovat nostaneet painoa reilun kilon. Tätä työstän nyt. Miten saan painon takaisin alkamaan seiskalla? Yksi osa painonhallintaa ja loppuelämän hyvän olon tavoittelua tarkoittaa sitä, että laihdutuskuurilla ei olla loppuelämää.. Pitää osata löytää oikea tyyli syödä. Siksipä olen tehnyt itselleni ruokataulukon. Viisi ruokaa päivässä. Ruokavalio, joka tuntuu ja maistuu hyvältä. Ei kiellä mitään, mutta tavoittelee säännöllisyyttä ja kohtuullisuutta.
Näin pitäisi sujua arki. Kun on loma ja juhla, säännöt eivät päde. Silloin juhlitaan ja ollaan lomalla ja lihotaan/turvotaan hieman. Huomenna jatkuu arki.

Liikkuminen on myös muuttanut muotoaan. Olen käynyt kovaa keskustelua itseni kanssa. Millaista liikunnan pitäisi olla. Raskasta, rajua, pitkäkestoista, nopeaa, ryhmäliikuntaa, yksilösuoritusta. Paljon kysymyksiä. Olen liikkunut aina. Toisaalta minua on eniten kannustanut liikkumaan hyvä seura ja mahdollisuus sosiaalisuuteen. Kävelylenkit, juoskulenkit, vesijuoksulenkit, kuntosali. Kaikki nämä pysyivät todella säännöllisesti elämässäni niin kauan kun oli kaveri, jonka kanssa harrastaa. Nyt on vain kävelylenkkikaveri. Lopulta tajusin, että ainoa laji (jos sitä liikunnaksi voi sanoa) jota oikeasti rakastan ja johon en tarvitse motivaattoriksi toista on jooga. Aloitin siis joogan uudestaan parin vuoden tauon jälkeen. Ihanaa ihanaa ihanaa.

Elämä on nyt ihanaa. Olin armollinen itselleni ja lopetin väkisin rääkkäämisen. Huonon omantunnon potemisen kuntosalillakäymättömyydestäni. Kävelyretket mieheni kanssa aiomme muuttaa vielä juoksulenkkeilyksi. Koetamme ottaa koiranulkoilutuslenkkeihimme mukaan hieman pulssin nostatusta. Sillä tavalla kunto nousee ja olo paranee. Jooga auttaa kaikkeen muuhun

Suunniteltu lipsuminen mukaan laihdutuskuvioihin.

Vähän on ollut lipsumista ilmassa. Ei niinkään raaka-aineissa, mutta määrissä. Tai ehkä vähän raaka-aineissakin. Eikä mitään vähäistäkään, jos tarkkoja ollaan.
Tällä viikolla on syöminen revennyt totaalisesti käsistä. Tai ei oikeastaan totaalisesti. Mutta revennyt kuitenkin. En ole syönyt oikein.

Helevetin vaikeaa on myöntää, että olen juuri nyt siinä hetkessä ja pisteessä, että epäonnistuminen on vain nurkan takana. Nyt pitää herätellä itsensä ja uskoa tähän projektiin ihan uudestaan.

Selittelen niin ja näin asiat itselleni parhain päin.
Eihän nyt isossa kuvassa viikon liikkumattomuus ja lievä ylin syönti mitään haittaa. Ei muuten haittaakaan. Nyt se pitää vain katkaista.
Eihän nyt muutama ruisleipä ja karkki mitään haittaa, onhan kuitenkin perusrytmi syömisessä säilynyt ihan kunnossa. No niin on...mutta.

Vaikeinta tässä on huomaamaton lipsuminen. Napsin hieman tuota ja sitten tätä. "Unohdan" käydä puntarilla. Siirrän treenejä seuraavaan päivään.

HOHHOIJAA, nyt ollaan vasta helmikuun loppupuolella. Tänä viikonloppuna teen siis uuden sotasuunnitelman Jutan dieetin jatkoksi. Tavoite on tiputtaa kilo kuussa kunnes ollaan omissa normaalimitoissa. Viimeistään vuoden loppupuolella pitää aloittaa sitten kuntokuuri.

Tavoitteet jotka olen kirjannut tähän blogiin eivät synny ilman työtä.
Ne eivät synnyt huomaamatta
Lipsuminen ei voi olla suunnittelematonta.


Viikonloppuna teen itselleni lipsumisen sallivan järkevän suunnitelman. Suunniteltu lipsuminen taas voi hyvinkin olla mukana. Matkaa maaliin on riittävästi.

Paluu arkeen

Arki, ihana arki.
Nyt rytmistä kiinni ja syömiset kuriin.
Töissäkin on ollut järkevä tempo tänään.

Pää tarvitsee nyt ajatusten selkeyttämistä,
terapiaa,
hemmottelua,
kirkkaita ajatuksia

Roppa pärjää.
Täytyy vain pitää kiinni arjen rutiineista. Rahkasta, kalasta, salaatista, marjoista.
Lenkeistä koiran kanssa.

Koiralenkit toimivat myös terapiana.

Ruisleipämussuttaja

Eilen pidin tuhdin tankkaus- ja juomispäivän. Ystävänpäivän kunniaksi ja pitkän kuivan kauden katkaisemiseksi. Söin vuohenjuustobroileria ravintolassa, ystävänpäiväleivoksen töissä, suklaalevyn kotona, sitten kaikki ohjelmanmukaiset ruoat  tuli myös syötyä. Sittenpä tuleekin varsinainen tankkausvaihe. Söin 8 ruisleipää maitokaakaolla huuhdeltuna. Join kaksi olutta ja puoli puollo viiniä.

Lopputulos hyvä. Olipahan hyvää leipää, ihanaa kaakaota, mahtavaa suklaata. Oluetkin olivat hyvää. Viini oli turha valinta.

Hyvä, että tuli tämänkin "tankkaus" tehtyä. En nimittäin mitään varsinaista tankkauspäivää  pitänyt koko dieetin aikana. Tietyn tyyppisiä säätämisä on ollut paljon, johtuen töistä, mutta, että ihan hullua syömistä. Ei kertaakaan. Olipa mukava mussuttaa ruisleipää niin paljon kuin vain massuun mahtui.


Nyt on taas päivä oltu normaalisti.
Ilta menee putouksen parissa.

Matalapainetta

Tällä viikolla ei tapahtunut mitään. Painonlaskua nimittäin. Tyytyväinen saa olla, että ei noussut paino. Ottaen huomioon syömisrytmini rikkoutumisen, eteentarjotut ruoat ja pienet herkuttelutkin, niin täytyy pitää muuttumattomuutta positiivisena asiana.

Sen sijaan muutoin on ollut mieli matalana. Yöunet ovat tökkineet. Töissä on ollut tosi ikäviä asioita hoidettavana.

Kotona olen ollut liian väsynyt mihinkään.
Olkoon vaatteet lattialla, muruset pöydällä, vessanpytty rantuja täynnä.
Ei aina jaksa.

Odotan viikonloppua.
Toivottavasti saan kasattua itseni uuteen intoon. Olisi niin monta asiaa mistä innostua.
eMBA lopputyö on jätetty tarkistettavaksi, monta ihanaa kirjaa odottaa lukemista, hiihtääkin voisi ja nukkua aamulla. Jostain syystä nyt ei innosta mikään.


Taidan nyt tarvita unta, lepoa ja mukavaa tekemistä. huoh...

Riman ylitys ja alitus samana päivänä

Tästä ei riemu parane. Aamullinen hypähdys puntarille kertoi että paino on pudonnut vuoden alusta 7,4 kiloa. Voi tätä riemun päivää.
Miten tämä voi olla mahdollista?

Eilen varattiin myös Kanarian matka. Ennakoitiin hieman ja varattiin matka marraskuulle. Kyseessä on lääkärin määräys. Viime syksyn 6 kilon painonnousu, kaamosmasennus, unettomuus, vetämättömyys ja huono olo eivät saa toistua. Lääkärin mukaan aurinkomatkalla voi katkaista pimeän syksyn ja se voi ehkäistä tilanteen toistumusta. No nyt asia testataan. Ikinä en ole syksyllä tai talvella ulkomailla käynyt ja joka syksy olen kaamosmasennuksesta kärsinyt. Katsotaan nyt tuoko tämä ihanuus muutosta tilanteeseen.


Hyvin menee mutta menköön!

Tänään puristan eMBA lopputyön loppuun. Nyt on 35 sivua kasassa, ja jos vielä noin 5 sivua tulee lisää on homma selvä. Josko painon pudotuksen osalta olen ylittänyt rimani ja tavoitteeni, niin emban arvosanan osalta onnistun kyllä myös alittamaan riman. Arvosanaksi ei ole odotettavissa kuin 2 ja jos proffa ihan hirvittävän myötämielinen on niin numero 3 on myös mahdollinen. Toivon sitä salaa. Mutta kyllä tässä elämäntilanteessa tyydyn kakkoseenkin.

Pääasia on, että saan tutkinnon suoritettua ja voin keskittyä ihan muihin asioihin.

Keksin miksi laihduin

Perjantai illan huuma meikäläiselle tarkoittaa kolme palasta suklaata. Tähän on tultu. En tiedä olenko iloinen vai en. Pitäisihän sitä perjantaina jotain repäisevämpääkin hulluttelua ja herkuttelua olla? Toisaalta, jos tähän tyytyy, niin viehän se pitkällä tähtäimellä auttamattomasti minut kohti tavoitettani.

Jutan dieetti alkaa puristella viimeisiään. Kohtuudella tuli noudatettua. Olen tyytyväinen tulokseen. -6,6 kiloa on hieno saavutus heti vuoden alkuun. Matkaa omaan 50¨-vuotis päivään on 44 kuukautta. Painoa pitää tiputtaa vielä n 10 kiloa ennen sitä. Tarkoittaa 250 grammaa kuukaudessa. Ei paha.

Jutan dieettiä en siis pystynyt täysin noudattamaan. Noudatin kuitenkin siihen mielestäni liittyvää tärkeintä asiaa. Tasaista ruokarytmiä. Aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Viisi ruokaa. Jokaisella ruoalla proteiineja ja hiilareita. Hieman rasvaakin.

Luulempa, että tämän kaiken laihtumisen salaisuus on nimen omaan ruokarytmissä. Kun syö useasti mutta kohtuullisen järkevästi paino alkaa tippumaan.

Useasti tarkoittaa nimenomaan viittä ruokahetkeä päivässä ja kohtuullisuus tarkoittaa sitä ei tässä tarvitse askeetiksi ryhtyä. Olen syönyt jäätelöä, suklaata, pullaa, valkosuklaatuorejuustokakkua, viiniä, jälkiruokia, leipää jne. Herkkuja on mahtunut mukaan, mutta kaikkea kohtuullisesti.


Näitä ei ole ollut joka päivä vaan noin kerran viikossa, jokin pieni juttu. Luulen myös että täyskieltäytyminen kaikesta hyvästä ei ole hyväksi ihmisille. Nyt tipattoman tammikuun viettäneet pahimmoilleen vetävät kaksin käsin viinaa. Mieheni oli herkuttomalla tammikuulla.  Sen jälkeen onkin mennyt jo varmaan kilo suklaata. Whats the point?

Itselläni on pääsääntöisesti ruokavalio koostunut salaatista, kalasta, kanasta, naudasta, hedelmistä, marjoista, pähkinöistä ja rahkasta. Mausteita en ole säästellyt, kevytkerma ja juustokaan eivät ole olleet pannassa. Ruokaohjeita olen bongannut netistä. Uusia makuelämyksiäkin on tullut kokeiltua. 
Näillä eväillä matka jatkuu.....


Nyt pitää tämä tsemppi itselläni pitää yllä ja luulen, että 44 kuukauden päästä peilistä katsoo hyvävointinen viiskymppinen nainen.

Huomasin ilokseni, että olen saanut lisää muttamia lukijoita. Tervetuloa mukaan. Kiva kun on tsemppareita taipaleellani.

Hyvä minä ja minun itsekuri

Uskomatonta, että tammikuu on takana! Menipä kerrasaaan nopeasti. Pieni tauko kirjoittelussa ei tällä kertaa tarkoita sitä, että olisin lyönyt homman läskiksi heti helmikuun alusta. Päin vastoin.
Elämäntapamuutos on tullut testattua nyt monella eri tavalla.
Ensinnäkin hain motivaatiota ja inspiraatiota kehonanalyysistä. Ei loppujen lopuksi ihan paha tulos. Viskeraalinen rasva, jota pidetään vaarallisempana kuin tätä ihonalaista läskiä oli ihan normaali.
Tai jopa normaalia parempi.
Loistavaa.
Lihasta minusta löytyi 50,5 kiloa. Jopas jotain. Täytyy tässä kohtaa sanoa.

Rasvaa oli 35%. Tämä oli ainoa oikeastaan surullisempi lukema. Eikä mikään yllätys. Jos kerran tietää itseki,n että painoindeksi on 27,8 ja vaatekoko 44 ja hyllyävä olemus, niin totta tämä. Kuitenkin näen tämänkin tuloksen positiivisena. Normaali rasva% on 20-30 prosenttia. Eihän minulla ole normaliuteen matkaa kuin se 5 prosenttia.

Tavoite on, että lihasmassa pysyy entisellään ja rasvaa tippuu vielä 7 kiloa pois. Tälle vuodelle riittää kyll,ä että tuosta määrästä saa pois edes puolet. Matkaa 50 synkkäreihin ja tavoitepäivään on riittävästi.


Toinen motivoiva juttu oli työreissu. Olin reissussa ja ns. täysihoidossa. Valmiit ruoat odottivat viinereineen, viineineen, voipullineen.
Vaan osasimpas olla!
Söin hotelliaamupalat kuin suoraan Jutan ohjeesta. Lounas meni hienosti. Välipalat korvasin proteiinipatukoilla ja illallisella söin mitä eteen kannettiin. Lopputulos:
Jos suurpiirteisesti asiaa katsoo niin ainoat poikkeamat olivat
lasi puna- ja valkoviiniä
kananmunan kokoinen kökkö jäätelöä
yksi rivi mustaa suklaata
ständiltä otettu pieni karkkipussukka.

Ja puntari ei edes heilahtanut ylemmäs reissun jälkeen.

HYVÄ MINÄ JA MINUN ITSEKURI

Treenit ovat jääneet tältä ja viime viikolta. Mutta tämän viikon saan kyllä vielä kiinni ja viimeviikko ei maailmaa kaada.

Paino on tippunut vuoden alusta 6,1 kiloa.

Töissä viinaa juomalla 24500 ylimääräistä kaloria vuodessa.

Sunnuntai aamu lähti liikkeelle, kuten sunnuntai lähtee liikkeella. Juon kahvit, syön rahkan ja lähden koiran kanssa lenkille. Koira osaa tätä odottaa. Minä osaan toimia kuten aina. Puoliso lähtee välllä mukaan välillä ei.

Loppupäivä olisikin sitten toisentyyppistä kuin normaalisti. Pitäisi jatkaa eMBA:n parissa. Sain aikatavalla eilen kirjoitettua tekstiä. Sanotaanko, että uupuu parikymmnetä sivua. Taustaa, lähteitä, teorioita, näkökulmia. Niitä pitäisi jostain kaivaa. Sain proffalta satoja eri artikkeleita. Tosi hieno homma. Ongelma vain on, että ne ovat englanniksi. Ei onnistu minulta. Osaan kyllä puhua, pärjään perusbisnes puheissakin ja pystyn esittelemään organisaationi. Mutta tieteellisten artikkeleiden tutkiminen, lukeminen  ja erityisesti ymmärtäminen on syvältä ja ei onnistu ei.
Joudun siis skippaamaan kaikki professorin esittämät lähdeaineistot. (Tietää tosi hyvää arvosanan näkökulmasta)
Arvosana ei haittaa, se ,että lähteistä ei ollut hevonpaskan hyötyä, haittaa enemmän.

Mistähän tässä lähteeksi muuttuisi?

Paino tänä aamuna -5,3 kiloa. En repsahtanut mihinkään eilen. Elin kuten tolkut ihmiset. Elämäntapani on olla tolkku ja repiä stressiä lopputyöstä.

Tein muuten pienen laskelman. Laskin tämän vuoden ne työpäivät joissa tarjotaan ruokaa ja alkoholia. Päiviä kertyi 35. Siis tällä hetkellä. Laskin että jos otan jokaisessa tilaisuudessa 5 juomaa. (Alkujuoma, kaksi kaatoa viiniä, konjakki jälkkäriksi ja lisätarjottu ekstra) ja jokaisessa juomassa on keskimäärin 140 kaloria, tekee se vuoden aikana 24500 kaloria, mikä tarkoittaa 3,2 kiloa läskiä. Jos et siis vähennä muutoin kokonaiskulutustasi tai lisää tolkuttomasti liikuntaa lihot vähintään töissä edustustilaisuuksien antimet nauttimalla yli kolme kiloa.
Ei ihme, että olen lihonut viimeistän 5 vuoden aikana 12 kiloa.

Pelkkä työjuominen lihottaa näin paljon.
Sitten jos tähän lisätään vielä omat lomat, omat juhlat, omat illanvietot...no HUH.

Kyllä tämä tipattomuus taitaa jatkua vielä pitkään. Ei ole mitään järkeä juoda töissä. 

Tuskastumista, dieetin repeämisen suunnittelua

Turhautumista, ahdistusta, epäuskoa, raivoa. Näistä tunteista on tämä päivä tehty. Olin tehnyt päätöksen, että tänään katson saanko pitkään mielenpäällä roikkuneen eMBA tutkielmani alulle.  En ole keksinyt kuukausiin mitään, mikä inspiroisi ja motivoisi minua tekemään tutkintoni loppuun. Osaksi syynä oli masentava viime syksy. Tuolloin homma olisi pitänyt hoitaa. Tuolloin asiaan liittyvä varsinainen tutkimus tehtiin ja tuolloin olisi minunkin pitänyt saada oma osuuteni tehtyä.

En saanut.

Jotenkin en ole niitä tittelinkipeitä ihmisiä, joiden pitää sähköpostinsa allekirjoituksen perään saada luetella kaikki mahdolliset ja melkein mahdolliset tutkinnot ja nimikkeet. Ei innosta. Minulle riittää kyllä ihan oma työnimikkeeni.
Tittelistä en siis kiksejä saanut.

Tutkintopaperi sinällään. No joo, ihan ok, mutta alan olla siinä iässä ja siinä asemassa, että tutkintopaperilla ei tulevaisuuttan ratkaista. Muut meriitit on jo kerätty.

Itsekunnioistus? Hmmm. nyt alkaa jo polttaa. Raivostuttaa ajatella, että en muka jaksaisi tätä asiaa hoitaa kunnialliseen loppuun.

Velvollisuuden tunto? Nyt tuntuu vielä kuumemmalta. En ole ihminen joka jättää jonkin tekemättä tai hoitamatta, jos on johonkin ryhtynyt.

Näistä aineksista on sitten kasattu päätös. Tänä viikonloppuna laitetaan lopputyö alulle ja tehdään tuloksena niin tyylipuhdas rimanalitus kuin se vain on teknisesti mahdollista. Tahtoo sanoa, että nyt ei tavoitella nelosta tai viitosta lopputyöstä. Kakkonen on ihan fine!

Muunlaiseen lopputulokseen ei minusta edes velvollisuudentunnon voimalla voi päästä.

Paha mieli on kuitenkin ollut ja aamupäivällä jo paiskasin lähes tietokoneen seinään. Tekniikka tökki, exeltilastot olivatkin sellaisia, että en osannut niistä tehdä kaavoja, kaikilla oli minulle asiaa, talossa meuhkattiin ja meluttiin. Mikään ei onnistunut.

Onneksi sain itseni revittyä tähän hommaan kuitenkin kaiken alkukankeuden ja vaikeuksien jälkeen ja nyt homma on jo jollain mallilla. Tulokset on lähes purettu. Huomenna kirjoittelen johtopäätökset. Sitten etsin epätoivoisesti jostain sen verran lähdeviittauksia työhöni, että sen voi eteenpäin laittaa tarkistettavaksi.

 Kolme viikkoa olen itselleni antanut aikaa. En yhtään enempää. Katsotaan mitä tapahtuu.

Ruokapuoli on hallinnassa kaikki on mennyt tänään pilkulleen Jutan superdieetin sävelin. Vaikkakin ensimmäistä kertaa koko vuonna minulla tekee oikeasti mieli ihan raivona viiniä, olutta, suklaata ja pullaa. Voisin revetä vaikka heti.

Saa nähdä mitä tapahtuu kun ilta tulee....sanonko miehelleni, että mitä jäbä duunaa ja että nyt mie romahan....sitten pullo auki poks ja känni päälle.

Saa nähdä.

Superdieetin sovellus minun osaltani

Meni meno vähän hiljaiseksi, kun sai vatsataudin. Jäi reissut tekemättä ja ruoat syömättä. Kun lopulta jotain pystyi sisällensä laittamaan niin varmistin, että se todellakin on herkkua ja hyvää.
Eilisen päivän ruokavalio olisi siis sovelletulla Jutan superdieetillä seuraavanlainen
- sipsejä kourallinen
- salmiakkia kourallinen
- pieni fatzerina patukkaa
- korvapuusti (itseleivottu)
- rahka
- pieni lautasellinen jauhelihakeittoa (liha 10 % rasvaa)
- Lämmin voileipä, jossa oli purkillinen tonnikalaa ruisleivän päällä ja kevytjuustoa.


Hyvä oli tämäkin ruokavalio. Paino laski edelleen. Nyt on lähtenyt 5,1 kg vuoden alusta.

Nyt alan olla kunnossa, vaikka edelleen heikotuttaa. Tänäänkään en varmaan treenejä pysty tekemään, mutta jospa sentään koiran kanssa lenkille pääsisi.

Muutoin viikko on mennyt kohtuudella. Tiistaina oli työedustustehtävä. Muut ottivat konjakkia, minä vissyä, mutta bebeleivos ja fetaleivos muokkasivat hieman tuona päivänä dieettiäni.  Ne söin. Hyvällä ruokahalulla

Tämä viikko osoittaa taas se,n että tärkeintä on pitää kokonaiskulutus hallinnassa kuin se, että mitä ihan tarkalleen jokaikinen päivä syö. En kiellä sitä etteikö salaatit, marjat, hedelmät, kanat, kalat ja pähkinät olisi tärkeää pitää ruokavaliossa. Varmasti on, mutta pitää oppia myös soveltamaan.

Elämä ei ole tarkoitettu rutiiniksi.

Hei tää ois pienempi tänään kuin joulukuussa

Otin mitat tänä aamuna!
Vyötärö -4 cm ( 86 - 82)
Navanympärys - 6 cm (99-92)
Lantio -3 (113-110)

Paino -4,8 kg (86,9-82,1)


No HUH HAH HEI!!!!! Olipa hyvät valkosuklaatuorejuustowienernougatkakut viikonloppuna kun painokin tipahti pe ja ma välillä 0,3 grammaa.

Jutan superdieetti omana versiona puree. Mulla on siis muutoin Jutan dieetti, mutta syön värillisiä vihenneksia, en syö lisäravinteita, unohdan edelleen syödä välipalan, osan rahkosta korvaan valion PRofilrahkoilla. Päivällisen proteiini saattaa sisältää kastiketta, kermaa, ketsuppia yms, koska syön samaa ruokaa silloin kun perheeni. Lihassa on kuitenkin rasvaa alle 10%. Lisäksi syön pari kertaa viikossa työn puitteissa lounaita ravintolassa ja viikonloppuna herkuttelin em. kakulla.

Hyvä olo herkkuja syömällä

Ensimmäinen "asennetesti" on takana. Vierähti viikonloppu rakkaiden ystävien kanssa. Oli teatteria, ravintolasyömistä, illanviettoa. Kaikki elementit repsahtaa. Hyvässä seurassa. Mitä se haittaa? Voihan sitä nyt vähän ottaa?

Vaan en ottanut pisaraakaan. Otin kyllä ruokalistalta kaikkea hyvää alkuruoasta jälkiruokaan. Pyrin valitsemaan ruoat huolella. Todennäköisesti kaloreita tuli hurjasti liikaa, mutta aamulla oli paino tismalleen sama kuin edellisenä päivänä.

Valmistauduin ravintolailtaan siten, että jätin Jutan välipalan välistä. Söin hieman pienemmän lounaan. Päivällinen olikin sitten taivaallista. Aivan taivaallista.
Vuohenjuustosalaatti. Vuohenjuusto käsittämättömän ihanaa ja kaloripitoista
Pääruokana kermaista sienikastiketta. Vaikutti pääruoalta, koska se kruunasi kalorit lautasellani. Muutoin siinä oli ohrasuurimoita, juureksia ja kasviskääryleitä. Eli hyvä setti. Marjajäähdykkeeseen sorruin jälkiruoaksi.
Listaan ruokia, nautin vieläkin mausta suussani. Seura oli mitä parhainta. Ihana lauantai-ilta. Ei edes tuntunut siltä, että dieetti olisi mennyt pilalle, kun kruunasin makunautintoni kaverini tuomalla valkosuklaa kakulla. Otin vain pienen palasen ja oli joka kalorin arvoinen.

Kaikesta diettiin sopimattomasta syömisestä huolimatta olen omasta mielestäni onnistunut viikonlopun osalta. Söin kyllä, mutta en ahminut, en juonut, en napostellut, en ottanut rasvaisinta ja kermaisinta ruokaa, en ylensyönyt.

Normaalisti olisi viikonloppuna tullut valittua kermainen savuporokeitto, pääruoan lisukkeena olisi ollut valkosipulikermaperunat, jälkiruokana olisi ollut Irish Coffee. Ruoka olisi syöty alkujuomien, punaviinien kera. Illan olisin ryystänyt olutta. Tuorejuustokakkua olisin vetänyt viisinkertaisen määrän nyt ottamaani makupalaan verranttuna. Iltapalaksi olisin salaatin sijaan ottanut monen monta leipää juustolla ja pikkelsillä. Yömyssynä olisi mennyt krapulan etukäteistorjunnan nimissä lähes litra maitoa.

Eli ottaen huomioon nauttimattajättämäni kalorit, tunnen oloni voittajaksi. Selviytyjäksi. Onnistujaksi. Tunnen että mistään en jäänyt paitsi. Kaikkea sain ja yllin kyllin.

Enkä minä sittenkin pystyn tähän.

Syöminen on ihan liian vaikeaa, jotta voisi onnistua

Nyt on hajanaiset mietteet. Tajusin eilen, että jos haluan
 a) laihtua
b) pysyä tavoitepainossani,
niin minun lounas ei tästä enää ikinä muuksi kummene. Ei ikinä.
Lounas tulee pitämään sisällään salaattia niin paljon kun lautaselle mahtuu ja jokin proteiiniköntsä kaveriksi. Kalaa, kanaa tai lihaa.
Lounas ei voi sisältää kermapottua, pastaa, rasvaisia kastikkeita, kermalla kevennettyjä laatikoita. Ei mitään.
Tajusin myös, että aamupalanikaan ei tästä hirveästi kehity. Rahkan kaveriksi tulee todennäköisesti leipä lisättynä jollain kevytjuustolla.

Päivällinen voi hieman parantua. Mukana enemmän pottua, riisiä, pastaa. Kastikkeet, laatikkoruoat yms ovat sallittuja.

Iltapalanikaan ei tästä juurkaan ikinä enää kummene. Pari leipää ja kaakao voi silloin tällöin piristää ja antaa vaihtelua rahkamehukeittomarjamössöön.

Olen vähän epävarma mitä haluan.
Haluanko tätä?
Pystynkö edes siihen, että ruokavalioni on nykyisenkaltainen koko loppuelämäni. Pystynkö siihen, että minulle riittää "yksi herkuttelupäivä"
Tai oikeammin kysymys kuuluu haluanko sitä?

Olen todella joko tai ihminen. Kaikki tai ei mitään. Kohtuullisuus on todella vaikeaa ja vierasta.
Eilen lenkilllä ollessani sanoin miehelleni, että minulla on kaksi vaihtoehtoista tulevaisuutta.

Jos laihdun ja pyrin pitämään tavoitepainoni, tuntuu siltä, että koko loppuelämäni on yhtä  kieltäytymistä, kuljottamista, mielipahavalintoja ja "mautonta" elämää. Yksi suklaapalanen päivässä, tai pulla viikossa ei tunnu minusta riittävältä.

Toinen vaihtoehto on, että hyväksyn sen, että lihon koko loppuelämäni. Joka vuosi muutaman kilon. Hautaan saakka. Tällöin saan kuitenkin herkutella ja syödä vapaasti niitä ruokia ja niin paljon eri ruokia kun tuntuu hyvältä. Ei tarvitse kokoajan kieltäytyä. Kysymys kuuluu, että kuinka kurjaa elämäni sitten on. Pystynkö tilanteen hyväksymään?

Minun kurjalle ololleni on diagnoosikin. Luin jokin aika sitten kirjan tunnelukoista ja niiden vaikutuksesta omiin tunteisiin. Minulla oli vahvana tunnelukkona riittämätön itsekontrolli.

Yleisesti ottaen se tarkoittaa sitä että  (osittainen lainaus tekstistä)  : Olet impulsiivinen, annat mielijohteiden ohjata elämääsi. Sinun on vaikea keskittyä mihinkään pitkäksi aikaa, koska mieleesi tulee toimintayllykkeitä ja haluaisit tehdä jotain muuta. Sinun on vaikea hallita omia halujasi, tunteitasi ja mielen  Sinun voi olla vaikea ilmaista vihaasi rakentavasti, vaan se ilmenee raivokohtauksina ja sopimattomana käyttäytymisenä. Itsekurin ja rajojen puute johtaa helposti riippuvuuksiin: juomiseen, tupakointiin, ylensyöntiin, seksiriippuvuuteen, nettiriippuvuuteen tai muuhun ongelmakäyttäytymiseen. Aloitat hankkeita hetken mielijohteesta, mutta hankkeet jäävät usein puolitiehen, ja niitä useita menossa yhtä aikaa. 

Minun osalta tämä tarkoittaa sitä, että itsekuria on kovin vaikea ylläpitää,jos tietää että kyseessä on loppuelmän projekti. Nyt tällainen kuusi viikkoahan menee heittämällä. Mutta mitä sitten tapahtuu. Miten osaan olla syömättä liikaa? En koe että minulla on mitään riippuvuuksia, ainakaan noita listassa mainittuja, mutta itsekuri puuttuu ja kärsimättömyys tehdä asioita pitkäjänteisesti. Lisäksi en halua että minun pitää KIELTÄYTYÄ koko ajan. Pääsääntöisesti kieltäytyä kokoajan....Yksi tavoitehan minulla oli että 80 % syömisestä on oikeaa ja hyvää syömistä ja 20 % saa päivistä lipsuilla. Minä taidan haluta lipsuilla joka päivä.....

Tein myös hesarin testin laihdutustietämyksestä. Tiesin vain puolet. Surullisen järkyttävä tieto oli, että 70 kiloinen ihminen lihoo 5 kiloa vuodessa, jos joka päivä syö 100 kaloria enemmän kuin mikä on päivän tarve. Tämä on herkuilla mitattuna  1 ruisleipä, jonka päällä  on juustosiivu ja hieman voileipäpikkelsiä. Yksi leipä päivässä liikaa lihottaa 5 kiloa vuodessa. 70 kiloa painavaa laiheliiniä.

Pienet on marginaalit, jos haluaa pysyä saavuttamassan painossa.
Miksi tämän syömisen pitää olla näin vaikeaa?


 

 

Tomaatti on pahaa

Ylitin tänään itseni. Itseasiassa oikeastaan tein sen eilen. Tajusin illalla, että tänään en ennätä kotiin ennen iltarientoja ja joukkueen talkoita, joten minun täytyy tehdä ruoat valmiiksi.
Olen nyt sitten hienosti syönyt asianmukaiset salaattiannokseni täällä työpöydän ääressä ja lähden kohta seuraavan sorvin äärelle.

Painon tippuminen on hidastunut. Ihan niin kuin asiaan kuuluu. Kaikesta huolimatta tilanne on nyt hyvä ja voin olla tyytyväinen omaan vuoden alkuuni.

Jutan dieetti on ihan ok, takaraivossa jyskyttää kokoajan ruoka-aikojen opettelu. Välipala on unohtunut lähes joka päivä. Olen tajunnut lounaalla, että mukana on myös läjä pähkinöitä. No ne ovat sievästi täydentäneet lounastani.  Tarvitsee myös pitkään jatkunutta harjoittelua, että tajuan valmistella seuraavan päivän ruoat etukäteen. Salaatin teko joka ilta tuntuu vaivalloiselta. En tiedä mistä syystä. Vesi roiskuu, roskaa syntyy, suojakuoret levittäytyy koko leikkuualueelle, pese, kuori, viipaloi, revi, leikkaa, punnitse, siivoa jäljet. Haaveilen isosta keittiöstä jossa on isot tasopinnat missä touhuta. Nyt on leikkuulaudan kokoinen tila ja sekin ahistaa.

Kaikki vaatii opettelua. Onneksi kuitenkin pidän salaateista ja vihanneksista. Ettei tarvitse salaatin syömistä sentään opetella. Ainoa paskan makuinen hedelmä on tomaatti. En muista milloin olisin kaupasta löytänyt maukkaita ja hyvänmakuisia tomaatteja. Yleensä ovat happamankitkeränmauttomia.

Tänään en treenaa enkä pääse koiran kanssa lenkille. Sen sijaan maistelen lasten harrastusten mukanaan tuomista vanhempien talkootyöniloista.

Ei perusliikkumisesta tarvitse pitää vapaa päivää

Kaikki päivän työt on tehty. Käväisin saunassa sen kunniaksi ja vetäisin yöpuvun päälleni. Jo joutaa lepäilemään. Paljon puhutaan levon ja työn välisestä suhteesta, työn ja vapaa-ajan välisestä suhteesta, vapaa-ajan ja liikunnan välisestä suhteesta. Minulla on takanani ensimmäinen vapaa viikonloppu kuukausiin. Ei ollut käytännössä mitään velvoitteita. Ei töitä, ei joukkueen talkoita, ei mitään. Sain vapaasti puuhastella mitä halusin ja  nauttia.

Mukavaa on ollutkin. Puuhasteltukin on. Pyrin bloggaamaan kaikki työasiat mielestäni pois. Tunnen että olen onnistunut hyvin.

Lueskelin myös superdieetin foorumikirjoituksia. Ihmettelin niitä.

Minun lapset treenaavat 20 tuntia viikossa. Mukaan on laskettu koulumatkat ja koulun liikuntatunnit. He rakastavat lajiaan, liikkuvat mielellään, koskaan ei ole kynnystä lähteä liikkeelle.

Meillä on koira. Käytän sitä joka ikinen päivä lenkillä. Käyttämättä jää ainoastaan silloin kun kun tulen 21.oo jälkeen kotiin töistä. Lenkki kestää noin 35-75 minuuttia. Itseäni monesti ärsyttää lähteä lenkille. Sataa kaatamalla, välillä on ollut järkyttävän liukasta ulkona, joinain vuosina pakkanen on paukkunut. Ei auta, koira on käytettävä. Aina kuitenkin lenkin jälkeen on itsellänikin ollut mukavampi mieli. Tulipahan käytyä tänäänkin....ajattelen

Foorumilla siis mietittiin mikä on riittävä määrä treeniä. Liikunnasta halutaan vapaapäiviä. Mietitään, miten rytmiteään, että saadaan vapaata liikunnasta. Itseäni kyllä enemmän pelottaa nuo vapaapäivät. Minä ainakin istun työssäni koko päivän tietokoneen ääressä, kokouksissa, autossa. Pelkkää istumista olisi koko päivä ellei olisi tuota koiraa.
 Huomasin omaksi ilokseni, että en itseasiassa ole edes koskaan koiran ulkoilutuslenkkejä minään treeninä pitänyt. Nyt voin laskea ne superdieetti aerobienen osuuteen mukaan. Minusta ihmisen pitää liikkua joka ikinen päivä. 10000 askeleen sääntö on hyvä.
Sillä pysyy peruskunnossa, vapaapäiviä ei tarvita.

Lihaskuntotreenien osalta olen samaa mieltä että lepopäiviäkin pitää olla mukana.

Tein tänään ruoaksi valtavan vuoan kaalilaatikkoa. On muuten lähestulkoon täydellisesti superdieettiin sopiva ruoka. On vihreät kaalit, rasvattomat jauhelihat ja treenipäivän kunniaksi riisitkin mukana. Ainoat lisäkalorit tulevat kasvisliemikuutiosta 17 kaloria ja siirapista 120 kaloria. Jos koko valtavan padan jakaa perheeni kesken tulee tuosta ekstrasta minun lisäkaloreiksi ruhtinaalliset 36 kaloria. Taitaa meikäläisen dieetti kestää moiset ekstrat ;-)

On ihan oikein, että yrittäjä tienaa sillä, että me lihavat ihmiset haluamme laihtua, mutta...

Olen hieman huono noudattamaan Jutan superdieettiä. Varsinkin, jos puhutaan pilkun tarkasta noudattamisesta. Monta kohtaa dieetissä menee nimittäin ihan vain muulla logiikalla kuin "maksimaalisen"laihduttamisen logiikalla. Vaikka Jutta niin väittää. Totuus on, että Jutan tehtävä on tienata sillä, että me laihdutetaan ja meidän tehtävä on laihduttaa. Siltä osin kun olemme epävarmoja valinnoistamme  tai laiskoja näkemään vaivaa, niin Jutta on varmistanut, että hän tienaa.
Tämä on ihan oikein. Kannatan yrittäjyyttä ja hyvää markkinointia ja markkinataloutta ylipäätään. Mutta valitettavasti itse en vain ihan kaikkea dieetistä niele.

Hauskoja yksityiskohtia ovat mm. se että aamupalalla syödään munankeltuainen ja sitten vino pino valkulaisia muilla ruoilla. Miksei yksinkertaisesti ole laitettu yhdelle ruoalle koko muna valkuaisineen ja keltuaisineen. Ei kroppa välitä milloin se vuorokauden aikana minkäkin vitamiinin/rasvan/proteiinin saa. Pääasia, että saa. No, jos et ota aamulla munankeltuiaista yksin niin vaihtoehtona on mitäpäs muuta kun Jutan omia  kuitu /rasvakapselivalmisteita. Mitä vaivalloisempaa on ruoan laitto, sitä helpommin me laiskat rupsahtaneet ihmiset menemme helpoimman kautta ja korvaamme keltuaisen näppärällä tabletilla.

Paitsi minä.
Minä syön yhden kananmunan keitettynä kokonaan jollakin aterialla, mille munaa on merkitty syötäväksi.

Rahka on toinen juttu. Saisi kuulema ottaa vain maustamatonta rahkaa, joka hyöstetään marjoilla ja mehukeitolla. Itse syön aamulla profin rahkan tai vastaavan. Kaloreita 170. Kaloreita vähemmän kuin Jutan aamuannoksessa, Proteiinia ihan saman verran, sokeria vähemmän. Helpompi syödä ja nopeampi valmistaa.  Illalla teen ohjeen mukaisen rahkan ja laitan myös aamun satsin kuituja ja marjoja matkaan.

Aamulla ei ennätä tulla nälkä, koska seuraava rahka odottaa jo ennen lounasta.

Lounas ja päivällinen ovat menneet kohtuudella ohjeen mukaan. Paits, että en ole ollenkaan kiinnostunut  pelkästään"vihreistä kasviksista" Ihan on näppärästi mennyt punaiset ja keltaiset paprikat mukana, samoin punaiset kirsikkatomaatit. Voihan sitä hienosäätää, mutta vihannes mikä vihannes.

Totuus on että ihminen laihtuu AINA kun se syö vähemmän kuin mitä kuluttaa. Kun korvaa turhaa höttöä vihanneksilla, väristä välittämättä , niin taatusti laihtuu pitkässä juoksussa. Tämä on aikamoista hifistelyä ja ihmisten kiusaamista. Tai ei varmaan kaikille, eiväthän kaikki tykkää punaisista vihanneksista kuten minä teen.

Marjoissa taas ei saisi olla sokeria. En tiedä itse ensimmäistäkään normaalia marjojenpakastajaa, joka ei hieman pussiin sokeria olisi heittänyt niiden säilyvyyden varmistamiseksi kesällä kun marjat laitettiin pakkaseen. Niin minäkin olen tehnyt. Laitan marjat noin 3 desin pusseihin ja sekaan puoli teelusikallista sokeria. Yhdessä sokeripalasessa on 10 kaloria. Miksi näiden kymmenen päivittäisen lisäkalorin takia menisin ostamaan kaupasta erikseen marjoja, enkä käyttäisi omia pakkaseen laittamia marjoja. En mistään syystä.

Näin olen itse järkeillyt ja tästä syystä itselleni sopivaksi dieettiä muokannut. Näin homma on mielekkäämpää, paremman makuista. edullisempaa. Valitettavasti minun osalta Jutalla jää saamatta rasvanpolttokapseleiden, kuitutablettijen ja rasvatablettien tuotot.

Kaiken kaikkiaan minusta Jutan dieetissä on kuitenkin kaikeista huolimatta paljon hyvää. Säännölliset ruoka-ajat, paljon kasviksia, marjoja, lihaa, pähkinöitä, hedelmiä. Juuri kaikkea sitä mitä terveelliseen ruokavalioon kuuluukin.

Näillä omilla sovelluksillakin olen laihtunut vuoden alusta 4 kiloa ja siten ei tämä näistä ohjeiden noudattamattomuuksista huolimatta ihan pieleen ole mennyt!

Hyötyliikunnalla pysyisi paremmin hoikkana

Uskomattoman reipas lauantaiaamu. En muista vastaavaa kuukausiin. Toinen pojista lähti jääkiekkoleirille, joten herätys oli jo kuuden jälkeen. Minun ei olisi tarvinnut herätä kun puolisoni oli lähdössä leirille mukaan, mutta heräisin kuitenkin. Juopasin kahvit ja huomasin yhtäkkiä olevani koirani kanssa aamulenkillä. Uskomatonta.
Kaikki talot olivat vielä ihan pimeänä. Ulkona kivassa pakkasessa olivat vain minä ja hauvelini. Luulin, että olen ainoa hereillä oleva ihminen koko kaupunginosassa, mutta kuinka ollakaaan. Kun kävelin vanhempieni talon ohi, oli siellä jo tehty lumityötkin.
Isäni on ollut aina varsinainen aamunvirkku, ja enpä pääse kehuskelemaan omaa tekemistäni hänelle tälläkään kerralla.

Tempaisin kuitenkni lenkin päälle vielä lumikolatreenit ja pukkasin pihan puhtaaksi lumesta.

Nyt kun kello on 10, olen tehnyt lenkin, kolannut pihan, syönyt aamiaisen, vienyt toisen poikani rippikouluun, käynyt hakemasas lidlistä kolme kassia salaattipainoitteista ruokaa.

Nyt voinkin sitten koko päivän laiskotella.....

Tosiasiassa jäin jo eilen miettimään hyötyliikuntaa ja ns. kotona puuhastelun merkitystä suhteessa painonhallintaan ja laihtumiseen. Minä olen kaikkea muuta kuin puuhastelija. Mieheni touhuaa kokoajan - Hän hoitaa meillä kaupassa käynnit, pesee kaikki pyykit, kolaa pihat, vie roskat, hakee postit. Mitä minä teen??? Vain satunnaiset työt, imuroin kun hukumme koirankarvoihin, ruoan yleensä, ja pesen vessat, putsaan viemärit, huolehdin pannuhuoneesta. Yleensä kotona minä vain jatkan istumista pitkän työssä istumisen jälkeen. Luen tai kirjoittelen.

Eilen illalla testasin toisenlaista mallia. Tulin väsyneenä töistä, mutta aloin siitä huolimatta "puuhastella" Tein ruoat, siivosin pöydät, tiskit, menin vessann pesin vessat, pyyhin pölyt, tartuin imuriin. Yhtäkkiä huomaan että koti on mukavan puhdas ja minä olen hirvästä väsymyksestä huolimatta liikkunut toista tuntia. Tunsin suurta iloa ja mielihyvää. Sen voimalla tein vielä ennen saunaa Jutan supertreeniin jalkapäivän.

Tajusin, että minulla ei juurikaan olisi paino-ongelmia tässä mittakaavassa, jos vain en olisi niin peruslaiska. Istun liikaa. Siivoan kun on pakko. Keskityn miettimään enemmän liikkumista "ohjatusti" kuntosalilla tai jumppien parissa. Todellisuudessa treenejä tarvitsesii paljon vähemmän kun viitsisi enemmän hääräillä kotona.

Niin ja laiska se töitään luettelee.....

Etukäteislääkitys auttaa

Nyt alkaa sujua. Työt nimittäin. Oli joitain hauskoja käynnistymisvaikeuksia alussa. Ensimmäisenä päivänä olin koko päivän töissä housun vetoketju auki. Vaikka en ennättänyt edes vessaan. Toisena päivänä meni paremmin. Unohdin vain ajankulun ja en muistanut lähteä ihmisten ajoissa kotiin. Tänään on kaikki mennyt hyvin. Ainoa ongelma on, että aamulla suomipopradiosta tuli jokin biisi missä hoettiin että "en muistanut ottaa lääkkeitä" : Nyt tuo biisinpätkä soi päässäni taukoamatta.

Taidan kohta tarvita lääkettä, että pääsen tuosta laulusta eroon.

OIkeasti tekisi mieli laulaa jotain onnittelulaulua itselleni. Yhdeksän päivää on mennyt kivasti parempia elämäntapoja opetellessa. Olen syönyt oikein, juonut oikein ja liikkunut oikein.
Hurjat 3,3 kiloa on tipahtanut turvotusta vähemmälle. Nyt sitten kun olen ajatellut hitaasti mutta varmasti pikkuhiljaa pudottaa painoani, niin sehän lähtee ryminällä.

Mutta enpä nuolaise ennen kuin tipahtaa. Tiedän satavarmaksi että ensiviikolla alkaa painonpudotus hiljentyä ja voi jopa joksikin aikaa lakata. Siihen pitää valmistautua. "Etukäteislääkitys" on parasta työtä kun haluaa onnistua muutoksessa. Mietin etukäteen miten toimin ja käsittelen tilannetta joka tähän asti on aina tuskastuttanut minut repeämään ja luovuttamaan. "Mitä tässä turhaa mitään yrittää kun tulosta ei tule" ajattelulle en anna mahdollisuttta tänä vuonna. Tänä vuonna ja ensi vuonna ja vuonna 2017 hyvä olo ja menestys seuraavat minua kaikista huolimatta. Periksi ei anneta. Tiedän kaikki tavat epäonnistua tässä muutoksessa, olen ne jo testannut.

TAUOT jää pitämättä ja ruoat syömättä

Nyt minä tarvitsen tauon! Ensimmäinen työpäivä ja heti uppouduin töiden maailmaan niin, että unohdin syödä ja pissata. Se siitä Jutan dieetin säännöllisestä ruokavaliosta.

Nyt pitää siis hetki huilata. Syödä, napsia myös syömättä jäänyt välipala. Ehkä käväisen kävelemässä ulkona ja hoidan kävellen muutamia työasioita.

Olen hehkuttanut hyviä yöunia. Viime yönä ei ollut hyvät unet, Ei edes se hiton pilleri tuonut yöunta. On tämä surkeaa.
Onneksi tänään pidän vapaata treeneistä. Riittää että saan omat työni nyt hyvälle alulle ja menen kotiin ihmettelemään illaksi. Toivon, että tilaamani matto tulisi tänään. Tein nettiostoksia jouluna ja nyt odottelen uutta persialaista mattoa kotiin saapuvaksi.

Selluliitin tappaja

Pakko tunnustaa, minulla on myös poppakonstit käytössä. Uskon hävittäväni selluliittin selluliittivoiteilla. Hinkkaan niitä reisiini ja vatsaani aamulla ja illalla.

Enkä mitä tahansa selluliittivoiteita vaan todella ihania sellaisia. Olen höyrähtänyt luonnonkosmetiikkaan jo pidemmän ajan. Nyt sain joululahjaksi aivan uskomattoman ihanan ylellisen vartalonhoitopakkauksen. Ihanan kuorinta-aineen, päiväksi oman kahville ja suklaalle tuoksuvan kiinteyttävän voiteen ja illaksi iholle laitettavan seerumin. Tuoksu sama. Luonnonkosmetiikassa on huikeasti normaaleja voiteitan enemmän vaikuttavia aineita ja uskon siis ehdottomasti, että ne toimii.

Ja vaikka ei selluliitti lähtisikään, niin tässä iässä ylelliset ja todella hyvältä tuntuvat voiteet ovat niitä tärkeitä arjen iloja. Ilokin on tärkeää, se on tärkeämpä kuin selluliitti!

 Tajuan muuten kokoajan selkeämmin, että minunhan on otettava ennen kuvat itsestäni NYT. Jälkeen kuvat otetaan sitten kun on sen aika.

Unilääkkeet, mikä ihana keksintö

Loppiainen ja viimeinen lomapäivä. Nyt alkaa tuntua hyvältä. Nukuin taas koko yön. Oikeastaan harmittaa, että en tarttunut ongelmaani riittävän ajoissa. Olisi pitänyt tehdä tämä liikku jo syyskuun loppupuolella kun yöunet karkasivat muille maille. Sanotaan mitä sanotaan unilääkkeiden käytöstä tai niiden liikakäyttöön liittyvistä ongelmista, niin kyllä minulle niillä on nyt ollut ratkaiseva merkitys. Takana on nyt kolme nukuttua yötä. Viimeksin nukuin joulukuun alkupuolella yhdet yöunet kunnolla eli 20 tuntia, kun sain noroviruksen ja sitä ennen en muista milloin yöuni olisi ollut pidempi kuin viisi tuntia ja sekin pätkissä.

Nukahtamislääkkeet toimivat minulle. Käytän näitä nyt ainakin muutavan viikon vielä, jospa normaali unirytmi siinä ajassa tulisi takaisin.

Eilen tein Jutan yläkroppatreenin. Oli ihan helppo ja kevyt, vaikka käytin 3 kilon painoja. Kuntoplussan #kiinteä ja muodokas aloittelijan harjoitusohjelman pari kertaa kahlanneena Jutan kotitreeni olis ihan lasten leikkiä.

Aikaa treenissä meni parikymmentä minuuttia. Silläkin varmaan oma vaikutuksensa treenin helppouteen. Viime vuodesta kuitenkin muistan, että joka viikko tulee toistoja ja kierroksia lisää. Eli en anna helpon alun hämätä.

Eilen sai juhlia, Suomen nuoret voittivat jääkiekon MM kultaa. Olen täysi jääkiekkofani. Mahtava fiilis. Onnea näille nuorille sankareille. Jääkiekko on hyvin tiiviisti elämässäni. Lapseni pelaavat, joten kuskaamista, kannustusta ja talkoita riittää.

Hyvlillä mielin olen menossa töihin. Tekemistä riittää, mutta kuitenkin ihan mukavaa sellaista. Pitkä loma teki terää. Tosin edelleenkin tässä kohtaa harmittelen sitä että en hakenut lääkäristä unilääkkeitä aiemmin. Jos olisin koko loman nukkunut kuten nyt viimeiset kolme päivää olisin varmasti vieläkin paremmassa kunnossa. Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa

Elämäntapamuutos, mikä ihana vaihtoehto!

Miellyttävä yö takana. Nukuin kuin tukki siihen asti, että tyttäreni tuli kotiin ja koira aloitti ankaran haukkumisen. Liekkö tuo halusi vartioida taloa vai tehdä tyttärelleni selväksi että näin myöhään ei ole hyvä roikkua ulkona. Jokatapauksessa herätyksestä huolimatta unet jatkuivat ihanasti aamuun asti. Mikä parasta aamukahvien jälkeen sain vielä jatkounet. Nukuin lisää muutaman tunnin. Tämä on niin harvinaista herkkua, että paremmasta ei väliä. Kaiken jaksamisen lähtökohta on hyvä yöuni. Nyt on nukahtamiselääkkeet ja sitä myöten nukun ensimmäistä kertaa koko syksyn jälkeen kunnon yöunia. Jo tonen vuorokausi on menossa.  

  

 Joulun rippeet ovat enää jäljellä. Olen tunnollisesti koettanut tyhjentää kaappia. Keksiä uusia ruokia jäljellä olevista jouluksi hankituista ruoista. Osa on ollut todella herkullisia. Kuvassa kuitenkin viimeiset suklaat ja piparit. Huomenna taitaa lähteä joulukuusi.

 

Illalla tein vielä jumpan. Jos mahdollista tuntui se vielä raskaammalle kuin ensimmäisellä kerralla. Minun selkeä kehittämisen paikka on tasapaino. Kun teen askelkyykkyjä ja siihen liittyviä kiertoja en kertakaikkiaan meinaa pysyä pystyssä. Lisään tavoitelistaan toiveen paremmasta tasapainosta. Tänään jätän sitten kuntoplus jumpan vähemmälle ja testaan Jutan kotitreenin. Tulee varmaan kivulias kokemus. Jutta suosittelee 1,5 kilon puntteja. Minulta löytyy kolmen kilon puntit. Ainakin tehoja riittää.

 

Hitaasti mutta varmasti kehittelen myös perheen muita jäseniä innostavia ruokaohjeita. Tämä käytännössä olisi sallittu ruoka treenipäivänä. Aika herkullisen näköinen ja oli myös herkullisen makuinen ruoka. Kaikki kiittelivät.  Yksi lähtökohta onnistua elämäntapamuutoksessa on oikeasti löytää maullisesti ja esteettisesti helppoja ja hyviä UUSIA ruokaohjeita omaan arkeen. Tämän valmistamiseen meni 10 minuuttia.

Opettelua

Blogit näyttävät mukavammalta kun sinne laittaa kuvia. Minun blogissa ei kuvia ole vielä ollut. Pitää pikkuhiljaa opetella sekin jalo taito. Saisi tänne omalle elämäntapamuutosmatkalleen myös kuvamuistoja mukaan. Koska tämä kuitenkin on enemmän omien ajatusten ja tunnelmien purkamista en usko, että saan tästä koskaan visuaalisesti mitään huippua. Tärkeintä on, että minulla on olemassa paikka, missä voin rehellisesti ja aviomesti purkaa tuntojani ja analysoida tekemisiäni. Kirjoittaminen on ollut minulla aina paras tapa työstää ajatuksiani.

Kuvia voisi toki "lainailla netistä", näyttää toki nekin ihan ok:lta ja kuten sanottu piristävät bloginlukijaa. Itse taidan tyytyä omiin kuviin, jos siis vain pääsen niin pitkälle.

Mutta näihin kuviin ja tunnelmiin.

Rosmariinipunajuuret ja hyvä olo

Elämä vain näyttää niin erilaiselta kun on saanut kunnian nukkua koko yön. Maailma on ihan erilainen. Pää tuntuu keveämmältä, mieli tosi paljon keveämmältä, nyt jaksaa, ajattelin heti aamusta.

Painokin oli tipahtanut. Nyt miinus on 2 kiloa. Kyllä joulun turvotukset ovat pikkuhiljaa poissa ja alkaa varsinainen laihduttaminen. Painon tiputtaminen ei ole ollut mitään rakettitiedettä.
Aamulla profin rahka.
Päivällä nutrilet hunger control.
Välipalana omena.
Päivällinen joka päivä ollut erilainen.

Itsetehty, puhtaat raaka-aineet, kanaa, vähärasvaista jauhelihaa ja kalaa. Olen laskenut että päivällinen on ollut suurinpiirtein 500-700 kaloria.

Olen tehnyt pirkkakeittiön ohjeita. Ajatuksena on ollut tyhjentää kaappia joulun ruoista, käyttämällä sinne jääneitä "erikoisuuksia" Tänään kyytiä saivat punajuuret. Tein kapris-sipulijauhelihapihvejä ja kaveriksi rosmariini-suolaöljyseos punajuuria. Eilen valmistin kanaa uunissa kevyt kermassa haudutettua lisättynä lopulla kaapistä löytyneellä aurajuustolla ja säilykepersikoita, toissapäivänä tein moussakaa.

Minusta mukavia ja herkullisia ruokia. Laittaminenkin on ollut kivaa, koska sai kokeilla jotain uutta. Huomenna päästään eroon meidän klemntiineistä, fetajuustosta ja paprikasta.

Ihan illalla syön vielä ruisleivän juustolla ja suolakurkulla kaverina iso motti kaakaota.


Kävin lisäksi joulualessa. Viime vuonna en käynyt. Olin niin varma omasta onnistumisestani laihdutuksessa, että en vaivautunut alennusmyynteihin. Miksi ostaa vaatteita kun ne kohta ovat liian isoja? Nyt on vähän realismia matkassa. Ei ollut mukava huomat maaliskuussa, että tarvitsen vaatteita ja edullisia ei löydy mistään. Alennusmyyntien kivat vaatteet piristivät mieltäni.
Nyt on parit housut ja 4 paitaa. Lisäksi ostin isojen naisten liikkeestä ihanan oloasun. En ole ehkä seksikkäin ja hehkein, mutta ihanan pehmeän luumuisen veluurisen lämpöinen kotiasu on jokanaisen perusvaate!

Illan ohjelmassa on vielä kotijumppa ja isännän pakotan imuroimaan. 


Tämä on ehkä tylsä päivitys, mutta olen sitä mieltä että tällaisia päiviä saisi elämässäni olla enemmän!

Sohvaperuna valmistautuu dieettiruokaan ja treeniin

Ohjeet luettu. Treenivideot katsottu. Ihan helppo juttu on dietin noudattaminen. Syö vain rahkaa lujasti ja vihreitä vihanneksi. Pikkaisen ohjeita oli höystetty muillakin aineksilla. Mutta painotus oli rahkalla ja vihanneksilla.

Treeni näytti ihan ok:lta, ei heittänyt kauas minun hyllystäni löytyneille jumppaohjeille. Neljästi viikossa pitää tehdä. Ihan hyvä. Voisin tehdä enemmänkin, mutta eipä ahnehdita.

Kaikkineen superdieetti ei yllättänyt. Mutta en minä ihmettä odottanutkaan. Odotin selkeät ohjeet määristä ja ruokarytmistä.
Näillä mennään.

Kohta nukkumaan, sitä ennen Kärppämatsi, Hakekaa Kätilö ja The voice of FInland. Perjantain sohvaperuna keskittyy nyt olennaiseen!!!!

Unilääkettä naamariin ja elämä voittaa

Jos voisi perua tämän päivän peruisin sen. Jo klo 4.07:stä lähtien. Silloin heräsin ja sen jälkeen en enää saanut unta. Tämä väsymys tappaa minut.
Kuten arvata saattaa niin väsynyt äiti ja murrosikäiset pojat eivät ole hyvä yhdistelmä. Pilasin aamun karjumalla. Pojat taas pilasivat sitä ennen aamuni käyttäytymällä kuin idiootit. Väsynyt äiti ei jaksa kuunnella idiootteja. Itku ja väsymys ovat varjostaneet koko päivää. En edes pääse pyytämään anteeksi kun kuskasin pojat aamulla bussiin ja heillä on edessään viikonlopun kestävä kansainvälinen turnaus Ruotsissa. Peruutin myös tapaamisen kavereideni kanssa. Oli tarkoitus lähteä lenkille yhdessä. Miten lähdet muille hidasteeksi? Kaksi hyväkuntoista juoksijaa ja  yksi 4 tunnin yöunilla zombia muistuttava rapakuntoinen väsynyt akka.

Tein kuitenkin jotain positiivista. Hain unilääkkeet lääkäristä. Nyt riittää pilleriä pitkälle kevääseen.  Odotan kuin kuuta nousevaa iltaa ja säällistä aikaa ottaa pieni valkoinen nappi naamariin. Toivottavasti uni riittää aamuun asti.

Positiiviseksi voi kait myös luokitella sen, että kävin alennusmyynnissä. Ensin olin ostaa 99 euron mustat farkut, mutta sen sijaan löysin Haloselta 2 puseroa ja mustat housut yhteensä 89 euroa. Kaikki olivat kokoa 44/46. Olen nyt kokoa 46, joten ei haittaa vaikka vähän kitistyisin.

Positiivista on myös se, että uunissa on kanafileitä persikka/aurajuusto/kevytkermakastikkeessa. Salaattia on kupponen jo odottamassa pöydällä.

Kaikenkaikkiaan jos saisin poikien kanssa vaihdettua muutaman sanasen ja hyvät yöunet voi huomisesta tulla paljon paljon parempi päivä.

ps. kävin taas puntarilla, kokonaismiinus vuoden alusta 1,5 kiloa!

Murhe ja läskit kulkevat käsikädessä

Lukaisin viime vuoden päiväkirjani. Olipahan silloin ihan sama into. Sama dieetti. Sama asenne. Hyvä mieli. Pidin päiväkirjaa heinäkuun loppuun. Siihen lopahti viime vuosi. Paino tippui tammikuusta heinäkuuhun. Elokuussa alkoi vastustamaan. Kaikki meni pieleen. Kesäloma ja 4 antibioottikuuria. Epäonnistunut leikkaus.  Uudet säryt jaloissa.. Heia heia sen todistaa. Heinäkuussa ennen lomaa painoin 81. Syksyn aikana, murheen syksynä sain siis 6 kiloa lisää painoa. Yksi syksy ja koko alkuvuoden ponnistelut menivät sen sileän tien.

Olipa terapeuttista lukea viime vuoden tekstit. Nyt voin yrittää valmistautua samaan. Mitä teen kun tulee vastoinkäymisiä?  Annanko heti kaikessa periksi?

Vastoinkäymisiä tulee kyllä varmasti ja jokatapauksessa. Toivottavasti kuitenkin ei sitä luokkaa kuin vime syksynä. Koskaan en ole ollut noin sairas kun viime syksynä. Nukkunut noin huonosti. Murehtinut noin paljon. Murhe ja lisäkilot ovat täysin yhteydessä toisiinsa, ainakin minun tapauksessa..

Ihan masensi nähdä miten viime vuonna kävi. Onneksi olen nyt ottanut itseäni taas niskasta kiinni. Kyllä  minä saan itselleni tasapainoisemman elämän.  Ihan varmasti saan!

En ansaitse näitä tätä huonoa oloa! Ansaitsen hyvät yöunet, kevyen olon, hyvän kunnon ja reippaan mielen.

Voittaja-asenteella kohti tavoitetta

Tänään on hierontapäivä. Akupunktiopäivä. Toivon apua kipeille jaloilleni. Kroppa on raskas eilisestä treenistä, mutta mieli kevyt. Niin ja myös puntari näytti vähemmän. Kuka nyt malttaisi olla heti seuraavana aamuna käymättä puntarilla?  En minä ainakaan. Mikä järki on nauttia hyvistä tuloksista vain kerran viikossa, jos alussa varsinkin voi nauttia tuloksista päivittäin? Kannattaa siis ranpata puntarilla. Mukava aamutoimi, varovasti astua puntarille, alasti, hengittämättä, kevein ajatuksin...

Kilo oli poissa. Turvotus laskee. Hyvä hyvä.

Otin loputkin mittani. Vyötärö 86 senttiä. Navan kohdalat 99 senttiä ja lantio 113 senttiä. Jos tavoitteeni purkaa senteiksi kilojen sijaan niin 45 kuukauden kuluttua vyötärö on alle 80 senttiä. Navan kohdalta -10 ja lantio -10 senttiä.

Viimeisä lomapäiviä vietetään. Ainoat suunnitelmat ovat valmiiksi laaditut ruokamenut ja liikuntatavoitteet. Ensi viikolla jatkuu työt ja sitten alkaa varsinainen testi. Miten hoidan sovitut työlounaat, miten hoidan päivälliset jne. Tiedossa on jutan superdieetin aikana useita lounaita, yksi balettinäytös, 2 päivällistä ja yksi Tukholmanristeily. Pahimmoilleen tarkoittaa että dieetti menee pieleen noin viikon pätkältä. Parhaimmillaan tarkoittaa sitä, että tunnen itseni voittajaksi ja tajuan miten osaan tulevaisuudessa hoitaa tällaiset "raskaat päivälliset" ja lopettaa tämän lihomisen.

Koetan nyt kehitellå keinoja tulla tilanteesta ulos voittajana!!!

Elämäntapamuutoksen ensimmäinen moka

Päivä kääntyy iltaan. Mukava päivä. Vihdoinkin älyän tehdä jotain. Kuitenkin iski päähäni älynväläys. Ei mitenkään positiivinen, vaikkakin positiivista on se että välähti...

Tajuan nyt mikä on ollut ensimmäinen virheeni tässä projektissa. En tiedä montako virhettä ehdin vielä vuosien saatossa tehdä, mutta ensimmäinen on nyt rekisteröity.

Olen käyttäytynyt ihan holtittomasti ennen vuoden vaihdetta. Klassinen moka. Kun on päättänyt, että jokin juttu alkaa tiettynä päivänä, niin saa jostain kuin oikeutuksen elää ihan reippaasti yli normaali standardien. Olen ikään kuin herkutellut varastoon. Liikaa ruokaa, liikaa herkkuja, liikaa alkoholia. Kaikkea liikaa.

Pitää nyt syödä, koska kohta ei saa....olisin nyt kolme kiloa pienempi, jos olisin ollut edes kohtuullisen normaalisti joulun ajan. Mutta eihän joulua saanut pilata, eihän?

Liika on kuitenkin aina liikaa. Pitää muistaa tämä moka. Ei ole mitään järkeä siirtää hyvää päätöstä myöhemmäksi, jos ei osaa käyttäytyä normaalisti ennen aloituspäivää.

Ristiriita on vielä ihmeellisempi, kun tiedostaa myös sen, että en minä ole edes aikonut lopettaa syömistä. Tarkoitus on tehdä terveellisempiä valintoja.

Voi voi, mitähän kaikkea tässä vielä matkan aikana tulee. Laskin päivän kalorit. noin 1400. Ajattelin ottaa vielä kaakaota lasin ja pienen leivän. 1800 kaloria on ihan hyvä määrä päivän saldoksi, kun on kävellyt ulkona 45 minuuttia ja tehnyt kotijumpan 45 minuuttia.

Aina joku onnistuu, päivä 1

Kohta ensimmäinen päivä takana elämäntapamuutosta, eikä tehnyt tiukkaakaan! Olipa vitsikästä. Kuinkahan moni on tänään samassa tilanteessa. Tipaton tammikuu, laihdutuskuuri, tupakkalakko tai jotain muuta vastaavaa. Ihanaa, että meille annetaan tällainen mahdollisuus. Joka ikinen vuosi. Uudella innolla ja uudella asenteella. Ja meillehän nauraa kaikki. Siis ne kaikki, jotka eivät mitään kummoisempia remontteja tarvitse. Ovat tehneet oikeita asioita ajallaan ja aloittaneet milloin aloittaneet. Kyllä me kohta annetaan taas periksi ja taivutaan entisiin huonoihin elämän tapoihin. Niin niin.

Mutta aina joku onnistuu.
Aina on kokemusta rikkaampi

Minulla on nyt lähtenyt neljän vuoden tavoiteprojekti liikkeelle. Kyseessä ei ole siten mikään pikalaihdutus juttu. Siitäkin huolimatta, että aloitan homman Jutan Superdietillä. Toki pudotettavaa on JA PALJON, mutta lähden tähän mukaan seuraavista syistä
-Tarvitsen ohjeet oikealle ruokarytmille
-Tarvitsen helpot ohjeet mitä syödä ja milloin syödä
- Tarvitsen tukea ja tsemppiä
-Tarvitsen hyvän alun.

Taso on nyt muuten mitattu. Eipä tarvitse kuntosalille tässä kuussa mennä. Ei sinne mahtuisikaan.
Löysin kirjahyllystäni ikivanhat kuntoplus cd levyt. Nyt tulee kiinteää ja muodokasta, litteää ja tiukkaa vatsaa, rasvanpolttoa ja rentoutusta venytellen.

Olin kuolla. Tein 45 minuuttia aloittelijan ohjelman kiinteiä ja muodokas. Nyt ei voi kun taputtaa itselleen. Meinasin kuolla, mutta olen elossa
JA TUNTUU HYVÄLTÄ
 
Ruoka oli tänään  hyvää. Olisi pitänyt ottaa kuvat ja tallettaa ihanuus. Aamulla söin rahkan. Lounaaksi nutrilet hunger controllin ja päivälliseksi tein taivaallista moussakaa ja kreikkalaista salaattia. Oli järjettömän hyvää.

Ruokavalio ei ollut ihan tasapainossa, mutta parempi kuin viikkoihin. Vielä jos jotain kevyttä ottaisi iltapalaksi.

Rima korkeammalle

Oli pakko nostaa rimaa. En olisi halunnut. Aina ei vain maailma mene kuten toivoisi. Ei sitten ollenkaan. Itse asiassa mystistä. Kuvittelin tehneeni kaikki tänä jouluna paremmin. En ainakaan syönyt 10 rasiaa konvehteja. Söin kyllä, mutta maltillisesti muutamia "kohtauksia" lukuunottamatta.

Minulla oli tavoite viime vuonna, että laihdun 5 kiloa.
Nyt pitääkin laihduttaa 8 kiloa. Tuli nimittäin kolme kiloa lisää painoa joulukuussa.

No tästä lähdetään. Paino 86,9 kg. Mittaan vielä vyötärön ja lantion huomenna. Nyt syödään muutama päivä kuten ihmiset eikä siat tai järjettömät ylensyöjät. Sitten ensiviikolla alkaa superdieetti.

Jospa tämä tästä. Terveys paranisi. Polvet tulisivat kuntoon. Yöuni alkaisi maistumaan. Jaksaisi paremmin.

Pienin askelin kohti terveellisempää elämää!!!!