Yö oli kamala. Valitettavasti en nuku hyvin. Syitä on monia. Nukahdan kyllä helposti, mutta sitten herään ääneen, pissahätään, tai kuten viimeaikoina inhottavaan jalkakipuun. Sen jälkeen en enää nuku vaan valvon useita tunteja. Nyt kun on joululomalla on yksi loman ihanuus siitä, että ajattelen yöllä valvoessani huomista. Ajattelen, että ihana on loma. Voin rauhassa olla huomenna ihan väsyneenä kotona. Ei haittaa vaikka väsyttää.
Tämä osio on siten ihan ok. Ongelma vain on, että joka yö turhaudun valvomiseen ja se näkyy panikoimisena.
Alan syömään.
Viime yönä söin 3 ruisleipää lisukkeilla, 5 korvapuustia, puolet isosta konvehtirasiasta. Sanoisin että muutoin ok, mutta suklaa oli pahaa ja söin silti.
Miksi pitää syödä suklaata vaikka siitä ei edes tykkää?
Ongelma on nyt ratkaistu. Iso suklaarasia meni heittämällä ja asenteella roskakoriin.
Helvattiin huonot suklaan. Sori lapset, tiedän että saitte rasian tätiltänne joululahjaksi. Mutta ei se kelvannut teillekkään. Miksi minun pitää yöllä ruveta pahan suklaan syöjäksi.
Ei tarvitse. Roskissa on ja pysyy.
Ensi yönä voin keskittyä vain ruisleipään. Pullatkin on nimittäin loppu.
Tuntui mahtavalta laittaa pahanmakuinen suklaa roskiin! HUIPPUA!
maanantai 30. joulukuuta 2013
sunnuntai 29. joulukuuta 2013
Voiko epäilijä onnistua?
Loma tekee omaa työtänsä minun jaksamisen eteen. Loma on ruokkinut minua hyvällä ruoalla, hitailla aamuherätyksillä, perheen läsnäololla, laiskottelulla, lojumisella, lukemisella, vetelehtimisellä. Sääkin on hyvä syy olla tekemättä juurikaan mitään.
Tuntuu kivalta kun voi mennä sieltä missä aita on matalin. Lipsua ja luistella. Ei tarvitse olla tehokas. Ei tarvitse olla mitään. Pidän tällaisesta elämästä. Valitettavasti. Olisi kiva olla rikas lottovoittaja ja olla tekemättä mitään.
Oikea elämä on vain jotain muuta.
Tänään aamulenkillä koirani kanssa aloin listaamaan ensivuoden tavoitteta. 5 kiloa, parempi kunto ja emba lopputyö tulivat mieleeni kuin tykin suusta. Niitä minä tavoittelen. Sinne tähtään.
Miten nämä pystyisi luistelemalla ja vetelehtimällä tekemään? Yhtäkkiä pitäisi työssäni näkyvä täsmällisyys ja kunnianhimoisuus saada siirrettyä omaan henkilökohtaiseen elämään. Ei riitä enää että töissä jaksaa. Pitää jaksaa kotonakin. Itseään varten, itselle. Miten laiska epäilijä voi onnistua?
Olen tehnyt toimintasuunnitelman
Helpotan laihdutusprojektia aloittamalla Jutan superdieetin. Näin pääsee helpoimmalla. Luistelemalla. Miettimättä. Minun pitää vain lukea ohjeet ja totella.
Emba lopputyö vaatiikin enemmän. Päätin, että en tavoittele arvosanoja. Lipsun tasossa. Teen vain työn, joka menee läpi. Harmillista, että kunnianhimoa ei enempää löydy. Työstä kun olisi ollut hyvin tehtynä ammatillisestikin hyötyä. Pitänee vain koittaa luistella sekin homma alta pois. Stressaamasta ja vaivaamasta mieltä.
TIlaan ensi vuonna ajan myös kuntotestiin /kehonanalyysiin. Tehdään tästä hieman tieteellistä. Katsotaan tarkasti mitä on tapahtunut vuoden aikana kun vuoden päästä sitten käyn uusinta testissä.
Välillä menetän uskoani tulevaan projektiin. MIetin että voinko onnistua, kun usko on niin heikko ja epäilen itseäni
Miten pystyn?
Nukun huonosti. Polveni ovat nykyään tosi kipeät. Miten näillä treenaa? Miten huonosti nukkuen jaksaa pitää itsestään huolta. Miksi en nuku?
Miksi epäilen itseäni? Luen juuri Andre Agassin elämänkertaa. Mistä urheilijat löytävät sen järkyttävän voittamisen himon, että täysin raihnaisena ja kipeinäkin he vain jatkavat. Kivusta välittämättä. Tavoitteena voitto.
Siksi nyt tällä hetkellä epäilen. Minulla on liikaa epäilyksiä omasta onnistumisesta ja näen liikaa esteitä ja vaikeuksia.
Toivon, että saan pääni kuntoon mahdollisimman pian. Tähän hommaan pitää saada tappamisen meininki!
Jaksaa jaksaa!
Tuntuu kivalta kun voi mennä sieltä missä aita on matalin. Lipsua ja luistella. Ei tarvitse olla tehokas. Ei tarvitse olla mitään. Pidän tällaisesta elämästä. Valitettavasti. Olisi kiva olla rikas lottovoittaja ja olla tekemättä mitään.
Oikea elämä on vain jotain muuta.
Tänään aamulenkillä koirani kanssa aloin listaamaan ensivuoden tavoitteta. 5 kiloa, parempi kunto ja emba lopputyö tulivat mieleeni kuin tykin suusta. Niitä minä tavoittelen. Sinne tähtään.
Miten nämä pystyisi luistelemalla ja vetelehtimällä tekemään? Yhtäkkiä pitäisi työssäni näkyvä täsmällisyys ja kunnianhimoisuus saada siirrettyä omaan henkilökohtaiseen elämään. Ei riitä enää että töissä jaksaa. Pitää jaksaa kotonakin. Itseään varten, itselle. Miten laiska epäilijä voi onnistua?
Olen tehnyt toimintasuunnitelman
Helpotan laihdutusprojektia aloittamalla Jutan superdieetin. Näin pääsee helpoimmalla. Luistelemalla. Miettimättä. Minun pitää vain lukea ohjeet ja totella.
Emba lopputyö vaatiikin enemmän. Päätin, että en tavoittele arvosanoja. Lipsun tasossa. Teen vain työn, joka menee läpi. Harmillista, että kunnianhimoa ei enempää löydy. Työstä kun olisi ollut hyvin tehtynä ammatillisestikin hyötyä. Pitänee vain koittaa luistella sekin homma alta pois. Stressaamasta ja vaivaamasta mieltä.
TIlaan ensi vuonna ajan myös kuntotestiin /kehonanalyysiin. Tehdään tästä hieman tieteellistä. Katsotaan tarkasti mitä on tapahtunut vuoden aikana kun vuoden päästä sitten käyn uusinta testissä.
Välillä menetän uskoani tulevaan projektiin. MIetin että voinko onnistua, kun usko on niin heikko ja epäilen itseäni
Miten pystyn?
Nukun huonosti. Polveni ovat nykyään tosi kipeät. Miten näillä treenaa? Miten huonosti nukkuen jaksaa pitää itsestään huolta. Miksi en nuku?
Miksi epäilen itseäni? Luen juuri Andre Agassin elämänkertaa. Mistä urheilijat löytävät sen järkyttävän voittamisen himon, että täysin raihnaisena ja kipeinäkin he vain jatkavat. Kivusta välittämättä. Tavoitteena voitto.
Siksi nyt tällä hetkellä epäilen. Minulla on liikaa epäilyksiä omasta onnistumisesta ja näen liikaa esteitä ja vaikeuksia.
Toivon, että saan pääni kuntoon mahdollisimman pian. Tähän hommaan pitää saada tappamisen meininki!
Jaksaa jaksaa!
lauantai 21. joulukuuta 2013
Valituksen taika muuttaa minut läskistä kaunottareksi!
Kun lukee omaa viimeaikaista ruikutusta, niin sillä on kaksi vaikutusta. En suostu uskomaan että olen moista kirjoittanut ja toiseksi haluan heti korjata tilanteen.
Kappas vain miten kätevää. Ensin minun täytyy kertoa, että mitään ei saa aikaiseksi. Seuraavaksi huomaakin tehneensä porkkana ja lanttulaatikon, käyttäneensä koiraa kohtuullisella lenkillä, siivonneensa pintapuolisesti kämpän kuntoon ja kävi kaupassakin.
Mikäs tässä. Kaikki on tehty ja mieli on hyvä.
Pitänee kokeilla toimiiko tämä muutoinkin:
VOI VOI VOI VOI VOI, olen läski, pullero ja selluliittiperse. En ikinä laihdu. Aina jokin estää minua laihtumasta. Milloin nuha, milloin työtä ja milloin yleismaailmallinen ketutus. Tänäänkin söin kunnon ison pitsan. Suklaatakin meni. Jään läskiksi loppuelämänkseni. En kertakaikkiaan laihdu.
( Nyt sitten pitää heti aamulla hypätä puntarille ja katsoa, montako kiloa lähti)
Kappas vain miten kätevää. Ensin minun täytyy kertoa, että mitään ei saa aikaiseksi. Seuraavaksi huomaakin tehneensä porkkana ja lanttulaatikon, käyttäneensä koiraa kohtuullisella lenkillä, siivonneensa pintapuolisesti kämpän kuntoon ja kävi kaupassakin.
Mikäs tässä. Kaikki on tehty ja mieli on hyvä.
Pitänee kokeilla toimiiko tämä muutoinkin:
VOI VOI VOI VOI VOI, olen läski, pullero ja selluliittiperse. En ikinä laihdu. Aina jokin estää minua laihtumasta. Milloin nuha, milloin työtä ja milloin yleismaailmallinen ketutus. Tänäänkin söin kunnon ison pitsan. Suklaatakin meni. Jään läskiksi loppuelämänkseni. En kertakaikkiaan laihdu.
( Nyt sitten pitää heti aamulla hypätä puntarille ja katsoa, montako kiloa lähti)
Suomessa on maailman paras lääkäri
Viikko oli kurja. Huono olo on jatkunut tähän päivään asti. Kävin lääkärissäkin. Tai lähes lääkärissä. Lääkäri oli naapurihuoneessa, kun kerroin vaivani sairaanhoitajalle. Hoitaja kävi sitten lääkärin luona kysymässä mikä minua vaivaa. Kyllä lääkärit ovat nykyään viisaita ja osaavia. Ei tarvitse edes nähdä potilasta. Riittää että joku näkee.
Näkemättikin oli siis selvää, että minulla on norovirus.
Kiitin diagnoosista ja lähdin töihin.
Sinnittelin torstain ja perjantain ja nyt olen todellakin ansaitulla lomalla. Jotta loma tulee maksimaalisesti hyödynnettyä kannattaa tietenkin herätä 3.28. Mikäs sen parempi aika. Varsinkin kun tietää, että kello on soimassa 7.50, että ennättää kuskata lapsensa todistusta hakemaan. AIkani kiemurtelin ja nousin sitten lannistuneena ylös.
Söin.
Paketion kaikki lahjat.
Menin takaisin sänkyyn klo 6.00.
Klo 7. nukahdin ja kohta kello taas soikin.
Päivä on mennyt puolivaloilla.
Vielä eilen haaveilin kuntosalista, pitkästä kävelylenkistä koirani kanssa, jääkiekko-ottelun katsomisesta mieheni kanssa, pullien leipomisesta, pienestä hääräilystä lauantai päivänä.
Niin, kyllähän se on hyvä, että on haaveita...ehkä ne joskus toteutuu.
Jos annan tämän oloni lannistaa minut, ja lopetan edes haaveilun paremmasta elämästä, niin ei paljon elämällä enää väliä ole.
Toivon siis, että huomenna herään hyvin nukkuneena, terveenä sunnuntai aamuun ja päivällä talon täyttää ihana pullan tuoksu.
Näkemättikin oli siis selvää, että minulla on norovirus.
Kiitin diagnoosista ja lähdin töihin.
Sinnittelin torstain ja perjantain ja nyt olen todellakin ansaitulla lomalla. Jotta loma tulee maksimaalisesti hyödynnettyä kannattaa tietenkin herätä 3.28. Mikäs sen parempi aika. Varsinkin kun tietää, että kello on soimassa 7.50, että ennättää kuskata lapsensa todistusta hakemaan. AIkani kiemurtelin ja nousin sitten lannistuneena ylös.
Söin.
Paketion kaikki lahjat.
Menin takaisin sänkyyn klo 6.00.
Klo 7. nukahdin ja kohta kello taas soikin.
Päivä on mennyt puolivaloilla.
Vielä eilen haaveilin kuntosalista, pitkästä kävelylenkistä koirani kanssa, jääkiekko-ottelun katsomisesta mieheni kanssa, pullien leipomisesta, pienestä hääräilystä lauantai päivänä.
Niin, kyllähän se on hyvä, että on haaveita...ehkä ne joskus toteutuu.
Jos annan tämän oloni lannistaa minut, ja lopetan edes haaveilun paremmasta elämästä, niin ei paljon elämällä enää väliä ole.
Toivon siis, että huomenna herään hyvin nukkuneena, terveenä sunnuntai aamuun ja päivällä talon täyttää ihana pullan tuoksu.
keskiviikko 18. joulukuuta 2013
Kyllä terveyskeskuksessa osataan!
Olen edelleen sairas. Yritin tänään päästä työterveyshuoltoon. Ainoa aika tälle päivälle oli klo 14.15. Sanoin että aika onnistuu, jos joudun sieltä kello kolmeksi seuraavaan paikkaan. Hoitaja lupasi, että onnistuu. Tulin paikalle 14.12. Ilmoittautumaan en päässyt, kun siellä joku toinen jutteli päivän tapahtumiaan. Odottelin. Hoitaja tuli ilmoittautumishuoneesta ulos 14.20. Ei vilkaissutkaan minua, ei tervehtinyt minua. Ohitti. Olin näkymätön. Kävi lääkärin huoneessa ja meni takaisin rupattelemaan toisen asiakkaan kanssa. 14.28 lähdin pois. Josko ilmoittautuminen ottaa aikaa 15 minuuttia ja minun piti olla jo menossa seuraavaan paikkaan 14.45, niin turha kuvitellakaan että lääkäri minua ehtisi miltään osin tutkia.
Tiivistetysti
Olipa paska palvelu. Palvelulupaus ei pitänyt miltään osin. Minua ei huomioitu miltään osin. Minä lähdin 25 kilometria turhaan ajaneena vastaanotolta pois.
Illalla yritin soittaa terveyskeskukseen. Onneksi vastattiin vaikka kello oli tasan neljä. Kerroin oireeni. Kuumetta, ylävatsa kipeä, kipu säteilee selkään. Pahoinvointia. Valtava väsymys, nukuin lähes koko edellisen vuorokauden. Kestänyt jo kolme päiväää. Halusin lääkärin ajan. Vastaanottovirkaija oli toista mieltä. Kuule sinulla on ihan selvät närästyksen oireet.
Sinuä närästää!
En ihan ollut asiasta samaa mieltä ja pyystin päästä lääkäriin. Hoitaja ei suostunut. Sen sijaan sain ajan sairaanhoitajalle. Heillä kuulema sairaanhoitajat tutkivat ensin kaikki tällaiset tapaukset, joilla on näin epämääräisiä oireita. Lääkäriin pääsee jos sitten on tarvis.
Nyt minäkin tiedän miksi maksan järjettömän määrän veroja saadaksen yhteiskunnalta palvelua silloin kun tarvitsen. Tästä ei palvelu parane.
Mies toi samariinin ja losec tabletin. Kohta olen varmaan terve.
Tiivistetysti
Olipa paska palvelu. Palvelulupaus ei pitänyt miltään osin. Minua ei huomioitu miltään osin. Minä lähdin 25 kilometria turhaan ajaneena vastaanotolta pois.
Illalla yritin soittaa terveyskeskukseen. Onneksi vastattiin vaikka kello oli tasan neljä. Kerroin oireeni. Kuumetta, ylävatsa kipeä, kipu säteilee selkään. Pahoinvointia. Valtava väsymys, nukuin lähes koko edellisen vuorokauden. Kestänyt jo kolme päiväää. Halusin lääkärin ajan. Vastaanottovirkaija oli toista mieltä. Kuule sinulla on ihan selvät närästyksen oireet.
Sinuä närästää!
En ihan ollut asiasta samaa mieltä ja pyystin päästä lääkäriin. Hoitaja ei suostunut. Sen sijaan sain ajan sairaanhoitajalle. Heillä kuulema sairaanhoitajat tutkivat ensin kaikki tällaiset tapaukset, joilla on näin epämääräisiä oireita. Lääkäriin pääsee jos sitten on tarvis.
Nyt minäkin tiedän miksi maksan järjettömän määrän veroja saadaksen yhteiskunnalta palvelua silloin kun tarvitsen. Tästä ei palvelu parane.
Mies toi samariinin ja losec tabletin. Kohta olen varmaan terve.
tiistai 17. joulukuuta 2013
Mikä minua vaivaa?
Sairas. Olen sairas. En vain tajua mikä minua vaivaa. Onko tämä vatsatautia, burnouttia, flunssaa?
Kotona ollaan ja ihmetellään tilannetta.
Lauantaina minulla oli tyhjennysharjoitus, nimeltä krapula. Molemmista päistä ja koko päivä. Ajattelin siis, että näin on, tuli 4 oluesta ja 2 lasista viiniä.
Sunnuntaina jo söin, mutta ruoka etoi. Mitään ei tehnyt mieli. Touhusin jouluvalmistelujeni kanssa ja en kiinnittänyt asiaan huomiota.
Maanantaina vielä etoi. Oli yhteistyökumppanin jouluruokatarjoilu ja minä en pystynyt syömään. Etoi. Söin vähän, räpistelin, ei maistunut. Sitten alkoi kramppaamaan maha.
Lähdin hieman etua-ajassa kotiin. Nukahdin välittömästi. Mittasin kuumeen ja oli 37.
Aamulla kuume jatkui. Etoo, nenä on tukossa, lievää lämpöä ja vatsa kipuilee. En kuitenkaan oksentele yms.
Olen nukkunut koko päivään. Mikä minulla on?
Eikö lauantai ollutkaan krapulaa, onko minulla kuitenkin vatsatauti.
Entäpä jos nyt kroppa sanoi sopimukset irti ja joulun alla pääsi valtava työväsymys valloilleen.
Minulla käy jo selkään tämä makaaminen, mutta en jaksa muuta.
Kotona ollaan ja ihmetellään tilannetta.
Lauantaina minulla oli tyhjennysharjoitus, nimeltä krapula. Molemmista päistä ja koko päivä. Ajattelin siis, että näin on, tuli 4 oluesta ja 2 lasista viiniä.
Sunnuntaina jo söin, mutta ruoka etoi. Mitään ei tehnyt mieli. Touhusin jouluvalmistelujeni kanssa ja en kiinnittänyt asiaan huomiota.
Maanantaina vielä etoi. Oli yhteistyökumppanin jouluruokatarjoilu ja minä en pystynyt syömään. Etoi. Söin vähän, räpistelin, ei maistunut. Sitten alkoi kramppaamaan maha.
Lähdin hieman etua-ajassa kotiin. Nukahdin välittömästi. Mittasin kuumeen ja oli 37.
Aamulla kuume jatkui. Etoo, nenä on tukossa, lievää lämpöä ja vatsa kipuilee. En kuitenkaan oksentele yms.
Olen nukkunut koko päivään. Mikä minulla on?
Eikö lauantai ollutkaan krapulaa, onko minulla kuitenkin vatsatauti.
Entäpä jos nyt kroppa sanoi sopimukset irti ja joulun alla pääsi valtava työväsymys valloilleen.
Minulla käy jo selkään tämä makaaminen, mutta en jaksa muuta.
sunnuntai 15. joulukuuta 2013
Hedelmäkakku
Onpa kiva juttu, olen saanut muutamia lukijoita. Tervetuloa mukaan seuraamaan arkeani. Tämän päivän sana on hedelmäkakku. Päätin siihen touhun päiväni. En syönyt kakkua vaan leipoin.
Olin ihmeellisen touhukas. Sitä se teettää kun nukkuu vessassa yhden päivän. Tänään kaikki meni kivasti. Tein bataattilaatikon, punajuuriaurajuustolaatikon, hedelmäkakun. Siinä välissä siivosin eteisen kirjahyllyt ja imuroin takan päällyksen.
Hedelmä oli myös iltapalani. Mieheni teki minulle maittavan lautasen mandariinia, banaania, omenaa ja kiiviää. Kyllä jaksaa kohti huomista ja seuraavaa yhteistyökumppanin tarjoamaa joululounasta.
Niin mikäs tässä ollessa. Lapsetkin leikkivät keskenään. Tyttäreni meikkasi poikani. Nyt minulla näyttää olevan kaksi tytärtä. HAH!
Olin ihmeellisen touhukas. Sitä se teettää kun nukkuu vessassa yhden päivän. Tänään kaikki meni kivasti. Tein bataattilaatikon, punajuuriaurajuustolaatikon, hedelmäkakun. Siinä välissä siivosin eteisen kirjahyllyt ja imuroin takan päällyksen.
Hedelmä oli myös iltapalani. Mieheni teki minulle maittavan lautasen mandariinia, banaania, omenaa ja kiiviää. Kyllä jaksaa kohti huomista ja seuraavaa yhteistyökumppanin tarjoamaa joululounasta.
Niin mikäs tässä ollessa. Lapsetkin leikkivät keskenään. Tyttäreni meikkasi poikani. Nyt minulla näyttää olevan kaksi tytärtä. HAH!
lauantai 14. joulukuuta 2013
Häpeä muuttuu hyväksi asenteeksi
Sanon lapsilleni aina, että asenne ratkaisee. Nyt tuntuu siltä, että asenne on jotain enemmäin kuin mitä sanon tai miten minä itse olen asioiden eteen toiminut. Kun minulla on oikea asenne, niin pelkkä päätös eivät riitä. Ei riitä myös, että tietää mitä pitää tehdä. Asenne näkyy vasta teoissa. Tekojen pitää olla asenteesi mukaisia.
Itse asiassa asenne on työn tekemistä sen asian puolesta mihin uskoo.
Kauniit lauseet eivät pitkälle vie. Hyvät aikomukset ovat täydellistä itsensä petkuttamista.
Kun ajattelen, aion, suunnittelen, ja aloitan HUOMENNA. Ei kerro mistään muusta kuin, että asenne ei sittenkään ole kohdillaan.
Ostin positiivareiden kalenterin. Käytin vuoden sähköistä kalenteria ja minusta se täydellisen tuskastuttavaa. Kyllä paperikalenteri on turvallisempi. Informaviivisempi ja postiivareilla on lisäksi joka viikolle mukava jokaisena päivänä näkyvä mietelause.
Tällä viikolla se kuului näin "Kun muutamme asenteemme, emme pelkästään näe elämää eri tavalla. Elämä itse muuttuu aivan toiseksi" -Katherine Mansfield
MInun osaltani kyse on siitä, että minun pitää muuttaa oikeasti asenenttani. Uskottava itseeni. Riemuittava matkasta. Otettava kaikki apu vastaan. Oltava armollinen, mutta vain hetken. Periksi ei saa antaa. Tämän päivän häpeäkoppi istunto oli minulle hyväksi.
Itse asiassa asenne on työn tekemistä sen asian puolesta mihin uskoo.
Kauniit lauseet eivät pitkälle vie. Hyvät aikomukset ovat täydellistä itsensä petkuttamista.
Kun ajattelen, aion, suunnittelen, ja aloitan HUOMENNA. Ei kerro mistään muusta kuin, että asenne ei sittenkään ole kohdillaan.
Ostin positiivareiden kalenterin. Käytin vuoden sähköistä kalenteria ja minusta se täydellisen tuskastuttavaa. Kyllä paperikalenteri on turvallisempi. Informaviivisempi ja postiivareilla on lisäksi joka viikolle mukava jokaisena päivänä näkyvä mietelause.
Tällä viikolla se kuului näin "Kun muutamme asenteemme, emme pelkästään näe elämää eri tavalla. Elämä itse muuttuu aivan toiseksi" -Katherine Mansfield
MInun osaltani kyse on siitä, että minun pitää muuttaa oikeasti asenenttani. Uskottava itseeni. Riemuittava matkasta. Otettava kaikki apu vastaan. Oltava armollinen, mutta vain hetken. Periksi ei saa antaa. Tämän päivän häpeäkoppi istunto oli minulle hyväksi.
Häpeäriitti vessassa
Tuskan ja häpeän päivä. Jos asiaa ajattelee siltä kantilta, että otinko häpeästä ja tuskasta kaiken irti, niin vastaus on kyllä. Häpesin ja kipuilin varmasti koko rahan edestä.
Sain aamuyöstä kunnon krapulan. Puoli pulloa viiniä. 4 olutta. Tämä määrä riitti. Alkoi täystyhjennys molemmista päistä yhtäaikaa heti seitsemän aikaan aamulla.
Kun päätä särkee ja lähtö vessaan tuli, oli vain satumaista onnea, että älysin mennä pytylle oikein päin. Mieluummin sitä oksennusta lattilta korjaa kuin sitä toista tavaraa.
Päivä jatkui muilla. Minä tein kuolemaa vessassa. Nukahdin, sammuin, heräsin, oksensin, nukahdin, oksensin, yökin, yrjösin valtavaan ääneen. Tuskanhiki oli kaiken läpitunkevaa yrjön hetkellä. Nukuin vessan lattialla pimeässä. Käänsin välillä kylkeä.
Välillä ovi aukesi. Jokainen perheen jäsen kerrallaan kävivät katsomassa minun kurjuutta.
Nousin kolmelta ylös. Tuntui, että josko nyt voisi juoda lasillisen vettä. Kävin keittiössä. Otin banaanin ja menen takaisin vessan lattialle asumaan. Söin hiljalleen banaanin vessassa. Ajattelin, että tänne kuulun ja tänne jään.
Päätin jäädä sinne asumaan loppuelämänkseni. Parempaa kohtaloa en ansaitse. Helevatin helevatti. Mikä ihme minut noin pahaan kuntoon vei.
Olisi ehkä kannattanut syödä eilen muutakin kuin se töissä tarjottu gourmet ruoka pikkuriikkisine annoksineen. Ehkä muutama olut vähemmän olisi myös auttanut asiaa. Panadol oli lääke jota olin vahingossa ottanut yöllä buranan sijaan.Panadolia ei muuten saa ikinä ottaa alkoholin kanssa yhtäaikaa.
Olen asunut vessassa tänään siis 8 tuntia. Sieltä juurikaan poistumatta. Nyt tulin ihmisten ilmoille. Kävin saunassa ja juon teetä. Koetan helliä kurkkuäni, jonka sappineste on polttanut.
Otin tänään tästä krapulahäpeästä kaiken irti. Jos kerraan menee hommat pieleen, niin menköön sitten täysillä pieleen.
Sain aamuyöstä kunnon krapulan. Puoli pulloa viiniä. 4 olutta. Tämä määrä riitti. Alkoi täystyhjennys molemmista päistä yhtäaikaa heti seitsemän aikaan aamulla.
Kun päätä särkee ja lähtö vessaan tuli, oli vain satumaista onnea, että älysin mennä pytylle oikein päin. Mieluummin sitä oksennusta lattilta korjaa kuin sitä toista tavaraa.
Päivä jatkui muilla. Minä tein kuolemaa vessassa. Nukahdin, sammuin, heräsin, oksensin, nukahdin, oksensin, yökin, yrjösin valtavaan ääneen. Tuskanhiki oli kaiken läpitunkevaa yrjön hetkellä. Nukuin vessan lattialla pimeässä. Käänsin välillä kylkeä.
Välillä ovi aukesi. Jokainen perheen jäsen kerrallaan kävivät katsomassa minun kurjuutta.
Nousin kolmelta ylös. Tuntui, että josko nyt voisi juoda lasillisen vettä. Kävin keittiössä. Otin banaanin ja menen takaisin vessan lattialle asumaan. Söin hiljalleen banaanin vessassa. Ajattelin, että tänne kuulun ja tänne jään.
Päätin jäädä sinne asumaan loppuelämänkseni. Parempaa kohtaloa en ansaitse. Helevatin helevatti. Mikä ihme minut noin pahaan kuntoon vei.
Olisi ehkä kannattanut syödä eilen muutakin kuin se töissä tarjottu gourmet ruoka pikkuriikkisine annoksineen. Ehkä muutama olut vähemmän olisi myös auttanut asiaa. Panadol oli lääke jota olin vahingossa ottanut yöllä buranan sijaan.Panadolia ei muuten saa ikinä ottaa alkoholin kanssa yhtäaikaa.
Olen asunut vessassa tänään siis 8 tuntia. Sieltä juurikaan poistumatta. Nyt tulin ihmisten ilmoille. Kävin saunassa ja juon teetä. Koetan helliä kurkkuäni, jonka sappineste on polttanut.
Otin tänään tästä krapulahäpeästä kaiken irti. Jos kerraan menee hommat pieleen, niin menköön sitten täysillä pieleen.
perjantai 13. joulukuuta 2013
Epäterve suhtautuminen ruokaan
Lupauksia ja toiveita. Epäuskoa ja uskoa. Intoa ja väsymystä. Motivaatiota ja periksiantamista.
Miten voi tuntea kaikkea tätä yhtä aikaa?
On ollut niin raskas syksy. Työviikot ovat keskimäärin 50-60 tuntisia. Lisäksi on kolme lasta. On koira. On puoliso. On lasten harrastukset. On väsymys. On huonot yöunet. On huolia. On joulun odotusta. On tarve lohduttautua ruoalla. On halu nauttia joulusta. On halu laihtua. On halu syödä suklaata. On halu olla hyvässä kunnossa.
Kaikkea ei voi saada.
Kohtuudella kaikkea taas voi saada.
Asenne ratkaisee.
Olisin niin kohtuullisen onnellisen valmis ja asenteellinen ellen koko ajan tuntisi huonoa omaatuntoa huonoista valinnoistani. En jumalauta pysty edes yhdestä piparista nauttimaan ilman että tunnen tehneeni vuosisadan rikoksen.
Minulla on kaiken pahan lisäksi vielä kieroutunut suhde ja epäterve suhde ruokaan.
MINUSSA ON KAIKKI VIALLA.
Saa nähdä miten saan pääni kuntoon. Ehkä asia kerrallaan. Annan nyt itselleni armollisesti mahdollisuuden nauttia joulusta. Rakastan joulua. Miksi yritän pilata sen katsomalla läskejäni.
Miksi teen niin ?
Miten voi tuntea kaikkea tätä yhtä aikaa?
On ollut niin raskas syksy. Työviikot ovat keskimäärin 50-60 tuntisia. Lisäksi on kolme lasta. On koira. On puoliso. On lasten harrastukset. On väsymys. On huonot yöunet. On huolia. On joulun odotusta. On tarve lohduttautua ruoalla. On halu nauttia joulusta. On halu laihtua. On halu syödä suklaata. On halu olla hyvässä kunnossa.
Kaikkea ei voi saada.
Kohtuudella kaikkea taas voi saada.
Asenne ratkaisee.
Olisin niin kohtuullisen onnellisen valmis ja asenteellinen ellen koko ajan tuntisi huonoa omaatuntoa huonoista valinnoistani. En jumalauta pysty edes yhdestä piparista nauttimaan ilman että tunnen tehneeni vuosisadan rikoksen.
Minulla on kaiken pahan lisäksi vielä kieroutunut suhde ja epäterve suhde ruokaan.
MINUSSA ON KAIKKI VIALLA.
Saa nähdä miten saan pääni kuntoon. Ehkä asia kerrallaan. Annan nyt itselleni armollisesti mahdollisuuden nauttia joulusta. Rakastan joulua. Miksi yritän pilata sen katsomalla läskejäni.
Miksi teen niin ?
keskiviikko 11. joulukuuta 2013
Läskit näkyviin
Pitäisi mennä kuvauksiin ensiviikolla. Nykyiset esittelykuvat ovat vanhentuneet. Ensin ajattelin, että lähinnä siitä syystä uudet kuvat tarvitaan, että nykyään tukkani on ihan erilainen kuin kuvissa. Olen myös luopunut silmälaseista. Tänään selvisi, että on kuvan ottamiseen tarvetta kolmannestakin syystä. Työntekijäni katsoi nykyistä kuvaani, katsoi minua, taas kuvaa ja sanoi hämmästyneen ihmetellen. Kyllä muuten näytät tosi hoikalta tuossa valokuvassa.
Nyt menen siis kuvaan, että kuva vastaa olemusta. Uusi tukka, ilman laseja ja oikea määrä läskiä näkyvissä.
Vitsi miten piristävää...toivottavasti ensi vuonna samaan aikaan työntekijäni pyytää minua painumaan uuteen kuvaan, koska näytän kuvassa ihan liian lihavalta....
Toivossa on hyvä elää.
Nyt menen siis kuvaan, että kuva vastaa olemusta. Uusi tukka, ilman laseja ja oikea määrä läskiä näkyvissä.
Vitsi miten piristävää...toivottavasti ensi vuonna samaan aikaan työntekijäni pyytää minua painumaan uuteen kuvaan, koska näytän kuvassa ihan liian lihavalta....
Toivossa on hyvä elää.
Epäreilu puntari
Painonheittely parilla kilolla suuntaan tai toiseen on yksi asia joka saa minut ärsytyksen partaalle. Maanantai oli iloinen päivä. Viikonlopun syömistenkin jälkeen puntari näytti, että olen hoikkunut 300 grammaa. Keskiviikko oli paska päivä. Puntari näytti, että kahden päivän järkevän syömisen jälkeen paino on noussut uusiin ennätyslukemiin 85.5 eli 1,2 kiloa maanantaista.
Mikä rohkaisee ja kannustaa muuttamaan elintapojaan tai vähentämään syömistään, jos kiitokseksi puntari näyttää reilun kilon enemmän?
Viisaat sanovat, että käy puntarilla esim vain kerran viikossa. No en itse käynyt puntarilla pariin kuukauteen ja paino nousi heti pari kiloa. Minusta puntarillä käynti lähtökohtaisesti pitää syömisen kurissa. Puntari epäystävällsisti muistuttaa, että sinun on tarkkailtava tilannetta kokoajan herkeämättä. Aamua iltaa. Samaan syssyyn tunnistaa oma hormoonien heittely, turvottavat päivät, liian suolaiset ruoka-annokset, vatsantoiminta, aineenvaihdunta, liikunnan määrä ja laatu. Mitä kaikki tämä tänään vaikuttaa minun painooni.
Nyt kun en osaa sitä tehdä, niin lähtökohtaisesti tunnen joutuneeni mielivaltaisen painonnousukierteen valtaan. Paino elää omaa elämäänsä ja minä en voi siihen vaikuttaa ainakaan omilla valinnoilla.
Tämä vuodatus on nyt väsyneen keski-ikäisen naisen työpäivän jälkeistä surkuttelua. Pitänee yrittää surkutella kaikki paha ulos, jotta maailma on valmiiksi surkuteltu kun varsinainen projekti alkaa vuoden vaihteessa.
Näihin painaviin tunnelmiin tänä päivänä....
Mikä rohkaisee ja kannustaa muuttamaan elintapojaan tai vähentämään syömistään, jos kiitokseksi puntari näyttää reilun kilon enemmän?
Viisaat sanovat, että käy puntarilla esim vain kerran viikossa. No en itse käynyt puntarilla pariin kuukauteen ja paino nousi heti pari kiloa. Minusta puntarillä käynti lähtökohtaisesti pitää syömisen kurissa. Puntari epäystävällsisti muistuttaa, että sinun on tarkkailtava tilannetta kokoajan herkeämättä. Aamua iltaa. Samaan syssyyn tunnistaa oma hormoonien heittely, turvottavat päivät, liian suolaiset ruoka-annokset, vatsantoiminta, aineenvaihdunta, liikunnan määrä ja laatu. Mitä kaikki tämä tänään vaikuttaa minun painooni.
Nyt kun en osaa sitä tehdä, niin lähtökohtaisesti tunnen joutuneeni mielivaltaisen painonnousukierteen valtaan. Paino elää omaa elämäänsä ja minä en voi siihen vaikuttaa ainakaan omilla valinnoilla.
Tämä vuodatus on nyt väsyneen keski-ikäisen naisen työpäivän jälkeistä surkuttelua. Pitänee yrittää surkutella kaikki paha ulos, jotta maailma on valmiiksi surkuteltu kun varsinainen projekti alkaa vuoden vaihteessa.
Näihin painaviin tunnelmiin tänä päivänä....
tiistai 10. joulukuuta 2013
Työpaineet hoidetaan syömällä liikaa?
Kun ottaa päästä, niin silloin tulee käsittämätön halu syödä jääkaappi tyhjäksi. Ruoka lohduttaa.
Hetken.
Nyt ottaa päästä.
Voisin syödä ihan mitä vain. Voisin ottaa terästetyn glöginkin.
Minulla ei ole nälkä.
Minua vituttaa.
Miksi ruoka auttaa vitutukseen?
Auttaako se oikeasti?
Näitä nyt pohdin ja pelkään että nyt menee yöunet. Sen verran on ongelmallinen työongelma ratkaistavana. Ottaa päästä ja koetan pohtia löytyykö muuta ratkaisua asiaan kuin ruoka ja juoma. Ainakin tuntuu, että syömällä ongelma ei tunnu niin pahalta. (HAH ongelman voi vaihtaa toiseen, tuhottomaan ähkyn tunteeseen)
On kyllä hienoa nähdä miten tyhmältä ajatukset näyttävät kun ne kirjoittaa tietokoneen ruudulle.
Ihan ala-arvoista pohdiskelua.
Näin se vain menee. Jospa minä lupaan itselleni raivota täällä blogissa ja sitten pikkuhiljaa rauhoittua ja huomata että työongelmaan voi löytyä oikeastikin joku muu ratkaisu kuin oma ähky.
Case solved!
Hetken.
Nyt ottaa päästä.
Voisin syödä ihan mitä vain. Voisin ottaa terästetyn glöginkin.
Minulla ei ole nälkä.
Minua vituttaa.
Miksi ruoka auttaa vitutukseen?
Auttaako se oikeasti?
Näitä nyt pohdin ja pelkään että nyt menee yöunet. Sen verran on ongelmallinen työongelma ratkaistavana. Ottaa päästä ja koetan pohtia löytyykö muuta ratkaisua asiaan kuin ruoka ja juoma. Ainakin tuntuu, että syömällä ongelma ei tunnu niin pahalta. (HAH ongelman voi vaihtaa toiseen, tuhottomaan ähkyn tunteeseen)
On kyllä hienoa nähdä miten tyhmältä ajatukset näyttävät kun ne kirjoittaa tietokoneen ruudulle.
Ihan ala-arvoista pohdiskelua.
Näin se vain menee. Jospa minä lupaan itselleni raivota täällä blogissa ja sitten pikkuhiljaa rauhoittua ja huomata että työongelmaan voi löytyä oikeastikin joku muu ratkaisu kuin oma ähky.
Case solved!
Kohtuuton elämäni
Kuten arvata saattaa ja teksteistä voi päätellä niin minulla on elämäntapamuutoksessa haasteita kahden eri asian osalta. Toisaalta en ymmärrä kohtuullisuudesta mitään ja toisaalta kaikkea on aivan liikaa tarjolla.
Kaikki tai ei mitään.
Kaikki heti ja nyt.
Tulos tai ulos.
Kärsimätön ja
pitkäjännitteisyys uupuu.
Jos pöydästä löytyy ruokaa minä syön.
Jos kaapissa on viiniä/olutta, minä juon.
Jos herkkuja on tarjolla, minä otan.
Mitään ei jätetä, kaikki pitää syödä ja juoda mitä tarjolla on.
Helpoin ratkaisu ratkaista ongelma on pitää huoli, että mitään ei ole tarjolla.
Tästä pääsenkin varsinaiseen ongelmaan. Kaikkea on kokoajan tarjolla. Viikottain työlounaita, päivällisiä ravintoloissa. Kotona herkkuja (lapset ja puoliso pitävät siitä huolen). Laskin jopa vuosikellooni kuuluvat edustustilaisuudet. Kaksi kuukautta olen töissä alkoholinvaikutuksen alainen, jos ottaisin kaikissa tilaisuuksissa. Onneksi sitä en kuitenkaan tee, kun otan otan mieluummin ystävien kesken ja puolisoni kanssa kuin töissä edustustilaisuuksissa.
Kaikkea on siis tarjolla ja liian kanssa.
Voiko omaa luonnetta muuttaa?
Miten löytää loppuelämän itsekuri?
Miten löytää kohtuullinen elämän.
Sopivasti hyvää, sopivasti, kuria, sopivasti herkkuja, sopivasti terveellistä ruokaa ja oikea määrä.
Entä jos vaihtaisi työtä? Taitaa olla vaikeampi juttu tänä päivänä ja näillä työttömyysluvuilla.
Uskon että projekti "superdieetti" onnistuu ihan ok. Projektilla on alku ja loppu. Tehdään tulos, nähdään tulos. Tiedetään alku ja tiedetään loppu. Olen laihduttanut kymmeniä kertoja. Hyvällä tuloksella. Keskimäärin 10 kiloa/projekti. Mitä kuitenkin on tapahtunut siinä välissä?
Kohtuuton ihminen on saanut korkojen kera kaikki kilonsa takaisin. Polvet reistailee, selkä kipeytyy, vatsa kasvaa, väsymystä, ahdistusta ja surullista oloa sen takia, että MIKSI EN ONNISTU?
Minun on keksittävä ratkaisu kohtuuttomuuteen!
Kaikki tai ei mitään.
Kaikki heti ja nyt.
Tulos tai ulos.
Kärsimätön ja
pitkäjännitteisyys uupuu.
Jos pöydästä löytyy ruokaa minä syön.
Jos kaapissa on viiniä/olutta, minä juon.
Jos herkkuja on tarjolla, minä otan.
Mitään ei jätetä, kaikki pitää syödä ja juoda mitä tarjolla on.
Helpoin ratkaisu ratkaista ongelma on pitää huoli, että mitään ei ole tarjolla.
Tästä pääsenkin varsinaiseen ongelmaan. Kaikkea on kokoajan tarjolla. Viikottain työlounaita, päivällisiä ravintoloissa. Kotona herkkuja (lapset ja puoliso pitävät siitä huolen). Laskin jopa vuosikellooni kuuluvat edustustilaisuudet. Kaksi kuukautta olen töissä alkoholinvaikutuksen alainen, jos ottaisin kaikissa tilaisuuksissa. Onneksi sitä en kuitenkaan tee, kun otan otan mieluummin ystävien kesken ja puolisoni kanssa kuin töissä edustustilaisuuksissa.
Kaikkea on siis tarjolla ja liian kanssa.
Voiko omaa luonnetta muuttaa?
Miten löytää loppuelämän itsekuri?
Miten löytää kohtuullinen elämän.
Sopivasti hyvää, sopivasti, kuria, sopivasti herkkuja, sopivasti terveellistä ruokaa ja oikea määrä.
Entä jos vaihtaisi työtä? Taitaa olla vaikeampi juttu tänä päivänä ja näillä työttömyysluvuilla.
Uskon että projekti "superdieetti" onnistuu ihan ok. Projektilla on alku ja loppu. Tehdään tulos, nähdään tulos. Tiedetään alku ja tiedetään loppu. Olen laihduttanut kymmeniä kertoja. Hyvällä tuloksella. Keskimäärin 10 kiloa/projekti. Mitä kuitenkin on tapahtunut siinä välissä?
Kohtuuton ihminen on saanut korkojen kera kaikki kilonsa takaisin. Polvet reistailee, selkä kipeytyy, vatsa kasvaa, väsymystä, ahdistusta ja surullista oloa sen takia, että MIKSI EN ONNISTU?
Minun on keksittävä ratkaisu kohtuuttomuuteen!
maanantai 9. joulukuuta 2013
Ihminen on sitä mitä hän syö
Katsoin hieman kalenteriani. Työkalenteriani. Ei ole mitenkään kevyt kattaus edessä parina seuraavana viikkona. Kuusi jouluateriaa tiedossa ennen joulua. Raskaaksi menee olo, ennen kuin suunta muuttuu. Neljä jouluateriaa on jo takana.
Kyllä jouluruoka on mitä mainioin tapa yhteistyökumppaneiden osoittaa, että kavereita ollaan. Paras osoitus tästä on kylläkin noin 8 vuoden takaa. Minulla oli neljä jouluruokaa samana päivänä. Jokaiseen tilaisuuteen piti vain mennä, koska olisin muutoin ollut epäkohtelias yhteistyökumppaneitamme kohtaan.
Kaiken huipuksi ruokailu tapahtui samassa ravintolassa, pienellä paikkakunnalla, kun vaikutin. Kyllä ravintoloitsijakin katsoi minua jo säälivästi.
Ei auta kun kestää ja keskittyä salaatinlehdillä täyttämään lautasta siten, että täydeltä näyttää, mutta ei minua liikaa paisuta.
Niin unohtaa ei saa myös glögiä.... sitähän kuuluu nauttia litratolkulla.
Kyllä jouluruoka on mitä mainioin tapa yhteistyökumppaneiden osoittaa, että kavereita ollaan. Paras osoitus tästä on kylläkin noin 8 vuoden takaa. Minulla oli neljä jouluruokaa samana päivänä. Jokaiseen tilaisuuteen piti vain mennä, koska olisin muutoin ollut epäkohtelias yhteistyökumppaneitamme kohtaan.
Kaiken huipuksi ruokailu tapahtui samassa ravintolassa, pienellä paikkakunnalla, kun vaikutin. Kyllä ravintoloitsijakin katsoi minua jo säälivästi.
Ei auta kun kestää ja keskittyä salaatinlehdillä täyttämään lautasta siten, että täydeltä näyttää, mutta ei minua liikaa paisuta.
Niin unohtaa ei saa myös glögiä.... sitähän kuuluu nauttia litratolkulla.
sunnuntai 8. joulukuuta 2013
10 rasiaa suklaata ei tunnu missään
Olen pimeä. Mietin yhtäaikaa mitä kaikkia ihania herkkuja laitan jouluksi ja samalla mietin että miten saisin itseni kuntoon. Joku viisas varmaan toppuuttelisi minua ja sanoisi, että ei se joulu ja joulusyöminen haittaa. riittää että loput 363 päivää elää ihmisiksi.
Odotan joulua siitäkin syystä, että saan koko suvun luokseni. Sisarrukset perheineen ja vanhempani. Yhteinen joulu on asia, jota oikeasti odotan. Olen varsinainen jouluihminen. Nyt on kaikki joululahjat ostettu. Joulusiivoukset on aloitettu. Lahjat on hankittu. Seuraavaksi alkaa leipominen ja loppusiivoilu.
Aion tehdä kohtuullisen perinteisen joulumenuun.
Harmaasuolattu kinkku, paistetaan ylikypsäksi leivinuunissa.
Teen lanttu- porkkana ja bataattilaatikon.
Punajuuriaurajuustolaatikon teen myös.
Perunamuusin höystän sulatejuustolla ja kermalla.
Rosollin teen hunajassakeitetyistä porkkanoista, omenasta ja punajuuresta.
En tykkää olleenkaan silli/anjovis ja suolakurkkusotkuista siinä.
Herkkusienisalaatti on hyvin kuohukermainen, siinäkin mukana omenaa.
Suolalohta on tulossa. Isä tuo.
Limputkin on valmiina ja tulevat äidin mukana.
Sitten vain perussalaatti yms lisäkkeet ja kastikkeet pöytään.
Oi että odotan joulua.
Jos jotain haluaisin joulusta jättää väliin, kun mietin viimevuotta, niin suklaan syömisen. Minulla meni peräti 10 laatikkoa juliakonvehteja. Voi taivas, mikä määrä suklaata ja ei tuntunut missään!
Minulla taitaa olla jonkin sortin ongelma ahmimisen kanssa.
Odotan joulua siitäkin syystä, että saan koko suvun luokseni. Sisarrukset perheineen ja vanhempani. Yhteinen joulu on asia, jota oikeasti odotan. Olen varsinainen jouluihminen. Nyt on kaikki joululahjat ostettu. Joulusiivoukset on aloitettu. Lahjat on hankittu. Seuraavaksi alkaa leipominen ja loppusiivoilu.
Aion tehdä kohtuullisen perinteisen joulumenuun.
Harmaasuolattu kinkku, paistetaan ylikypsäksi leivinuunissa.
Teen lanttu- porkkana ja bataattilaatikon.
Punajuuriaurajuustolaatikon teen myös.
Perunamuusin höystän sulatejuustolla ja kermalla.
Rosollin teen hunajassakeitetyistä porkkanoista, omenasta ja punajuuresta.
En tykkää olleenkaan silli/anjovis ja suolakurkkusotkuista siinä.
Herkkusienisalaatti on hyvin kuohukermainen, siinäkin mukana omenaa.
Suolalohta on tulossa. Isä tuo.
Limputkin on valmiina ja tulevat äidin mukana.
Sitten vain perussalaatti yms lisäkkeet ja kastikkeet pöytään.
Oi että odotan joulua.
Jos jotain haluaisin joulusta jättää väliin, kun mietin viimevuotta, niin suklaan syömisen. Minulla meni peräti 10 laatikkoa juliakonvehteja. Voi taivas, mikä määrä suklaata ja ei tuntunut missään!
Minulla taitaa olla jonkin sortin ongelma ahmimisen kanssa.
Ajattelin laihtua ihan huomaamatta 15 kiloa
Sunnuntaille oli muutama tavoite. Korjaa lapsen takki, käy jouluostoksilla, aloita kylppärirempan suunnittelu, maksa laskut ja kirjoita joulukortit.
TEHTY!
Helppo juttu. Siksi jäinkin ihmettelemään tulevaan elämäntapamuutokseen liittyvää pelkoani. Miksi en osaa pilkkoa siihen liittyviä tavoitteitani pieniksi helposti pureskeltaviksi palasiksi? Tuntuu kuin koko maailma muuttuu. Onko niin että koko maailman laihdutusmarkkinat ovat luoneet bisneksen, jonka perusteella onnistuminen on kyseenalaistettu, haastettu ja tehty haastekertoimeltaan paljon vaikeammaksi kuin mitä se oikeasti on. Tarvitaan kursseja, proteiinipatukoita, pillereitä, personaltrainereita, vuosisopimuksia, teknisiä vaatteita ja mentaalipsyykkausta.
Kaikki tämä puskee päälle vaikka eihän minulla muutu koko elämä. Vain hieman ruokavalio ja liikkumisesta tulee systemaattisempaa.Mikä maksaa?...mikä tekee tästä minulle niin MAAILMANKIRJAT MULLISTAVAN JUTUN, että aloitan blogin, pähkäilen asiaa. Psyykkaan itseäni.....
Nyt täytyy jotenkin muutta asennetta huolettomammaksi. Armollisemmaksi. Sallivaksi. Vähätellä koko juttu kasaan.
Ennen vuoden alkua pitää siis purkaa juttu pieniksi päätöksiksi. Joka päivälle omansa. Lepopäivät päätöksissä täytyy myös olla sallittuja. 45 kuukautta on aikaa tavoitteeseen. Tarkoittaa matemaattisesti sitä, että minun pitää laihtua 340 grammaa kuukaudessa. Muut kunnolliset tavoitteet taas pitää pikkuhiljaa rakentaa ottaen huomioon työt, lasten harrastusten tuomat haasteet ja oma olotila.
Nyt täytyy tosissaan murskata kaikki suuruudenhulluttelut ja lähteä liikkeelle mukavasti 340 gramman painonvähennystahdista. Niin sitä ihan huomaamatta ollaan 45 kuukauden päästä 15 kiloa hoikempia.
TEHTY!
Helppo juttu. Siksi jäinkin ihmettelemään tulevaan elämäntapamuutokseen liittyvää pelkoani. Miksi en osaa pilkkoa siihen liittyviä tavoitteitani pieniksi helposti pureskeltaviksi palasiksi? Tuntuu kuin koko maailma muuttuu. Onko niin että koko maailman laihdutusmarkkinat ovat luoneet bisneksen, jonka perusteella onnistuminen on kyseenalaistettu, haastettu ja tehty haastekertoimeltaan paljon vaikeammaksi kuin mitä se oikeasti on. Tarvitaan kursseja, proteiinipatukoita, pillereitä, personaltrainereita, vuosisopimuksia, teknisiä vaatteita ja mentaalipsyykkausta.
Kaikki tämä puskee päälle vaikka eihän minulla muutu koko elämä. Vain hieman ruokavalio ja liikkumisesta tulee systemaattisempaa.Mikä maksaa?...mikä tekee tästä minulle niin MAAILMANKIRJAT MULLISTAVAN JUTUN, että aloitan blogin, pähkäilen asiaa. Psyykkaan itseäni.....
Nyt täytyy jotenkin muutta asennetta huolettomammaksi. Armollisemmaksi. Sallivaksi. Vähätellä koko juttu kasaan.
Ennen vuoden alkua pitää siis purkaa juttu pieniksi päätöksiksi. Joka päivälle omansa. Lepopäivät päätöksissä täytyy myös olla sallittuja. 45 kuukautta on aikaa tavoitteeseen. Tarkoittaa matemaattisesti sitä, että minun pitää laihtua 340 grammaa kuukaudessa. Muut kunnolliset tavoitteet taas pitää pikkuhiljaa rakentaa ottaen huomioon työt, lasten harrastusten tuomat haasteet ja oma olotila.
Nyt täytyy tosissaan murskata kaikki suuruudenhulluttelut ja lähteä liikkeelle mukavasti 340 gramman painonvähennystahdista. Niin sitä ihan huomaamatta ollaan 45 kuukauden päästä 15 kiloa hoikempia.
lauantai 7. joulukuuta 2013
Alkoholi ja työ
Jotenkin ärsyttävin juttu käsitellä tulevaa elämäntapamuutosta liittyy alkoholiin. Sitä on tarjolla koko ajan. Nyt kun olen tutkaillut elämäntapojani, niin huomasin, että työni on raastavaa ja kuluttavaa mitä tulee alkoholin juomiseen.
Vuosikellooni kuuluu valtava määrä erilaisia tilaisuuksia, joissa kohotetaaan maljaa ja joissa on päivällisiä viineineen. Laskin, että jos otan jokaisessa minulle vuosittain kuuluvassa edustustilaisuudessa alkoholia, olen joka vuosi kaksi kuukautta työstä johtuen alkoholinvaikutuksen alaisena. Kaksi kuukautta kännissä, siksi että työyhteisö edellyttää minun nostavan maljaa, toimivan emäntänä, kunnioittavan läsnäolollani. HUH HUH HUH
Jo viime vuonna sanoin eräässä tilaisuudessa, kun ihmettelivät että miksi hyvä punaviini ei maistu, että minun on terveydellisistä syistä ollut pakko ryhtyä vähentämään työssä juomista.
Eihän töissä nyt kännätä. Mutta tervetulomalja, valkoviini alkuruoalle, punaviini pääruoalle, konjakki jälkiruoaksi....kaloreita ja promilleja... kaikki turhia ja haluaisin ne välttää
Tilanne siis ärsyttää. Aion jotenkin ratkaista asian. Pitäisi tehdä se jotenkin niin että muut osalliset ( jotka totuudennimissä ovat minusta samalla tavoin työolosuhteiden vankeja) eivät kokisi asiaa heihin kohdistuvana epäluottamuslauseena tai en ilmaisisi asiaa heitä loukkaavasti. Itse olen nimittäin rehellisesti sitä mieltä, että jos joka ikisessä tilaisuudessa joita työn puolesta tulee ottaa alkoholia, vaikka vain lasillisen, niin satavarmasti ei kunto kestä pidemmän päälle ja ei sen puoleen pääkään. Ehkä minä käytän vain tekosyynä omia läskejäni....korostan projektiani....elämäntapamuutosta.
"Kiitos ei, minulle riittää vain vesi"- mitä tuota muille selittelemään.
Miksi yleensä pohdin asiaa?
Vuosikellooni kuuluu valtava määrä erilaisia tilaisuuksia, joissa kohotetaaan maljaa ja joissa on päivällisiä viineineen. Laskin, että jos otan jokaisessa minulle vuosittain kuuluvassa edustustilaisuudessa alkoholia, olen joka vuosi kaksi kuukautta työstä johtuen alkoholinvaikutuksen alaisena. Kaksi kuukautta kännissä, siksi että työyhteisö edellyttää minun nostavan maljaa, toimivan emäntänä, kunnioittavan läsnäolollani. HUH HUH HUH
Jo viime vuonna sanoin eräässä tilaisuudessa, kun ihmettelivät että miksi hyvä punaviini ei maistu, että minun on terveydellisistä syistä ollut pakko ryhtyä vähentämään työssä juomista.
Eihän töissä nyt kännätä. Mutta tervetulomalja, valkoviini alkuruoalle, punaviini pääruoalle, konjakki jälkiruoaksi....kaloreita ja promilleja... kaikki turhia ja haluaisin ne välttää
Tilanne siis ärsyttää. Aion jotenkin ratkaista asian. Pitäisi tehdä se jotenkin niin että muut osalliset ( jotka totuudennimissä ovat minusta samalla tavoin työolosuhteiden vankeja) eivät kokisi asiaa heihin kohdistuvana epäluottamuslauseena tai en ilmaisisi asiaa heitä loukkaavasti. Itse olen nimittäin rehellisesti sitä mieltä, että jos joka ikisessä tilaisuudessa joita työn puolesta tulee ottaa alkoholia, vaikka vain lasillisen, niin satavarmasti ei kunto kestä pidemmän päälle ja ei sen puoleen pääkään. Ehkä minä käytän vain tekosyynä omia läskejäni....korostan projektiani....elämäntapamuutosta.
"Kiitos ei, minulle riittää vain vesi"- mitä tuota muille selittelemään.
Miksi yleensä pohdin asiaa?
Repsahdanko loppuvuodeksi?
Kirjoittelen blogia ja nautin samalla jalkahieronnasta. Pitäisi oikeastaan vain nauttia jalkahieronnasta jota mieheni minulle antaa ja kirjoitella myöhemmin. Olen vain niin innoissani kirjoittamisesta. Haluan onnistua tavoitteessani ja uskon, että kirjoittaminen rehellisesti projektin etenemisestä on hyväksi.
Laihduttamisen aloittaminen on helppoa, kun on vatsa täynnä. Rahkaa, lohta, riisiä, ruisleipää, kaakaota.......voi voi kun näyttää hyvältä listalta. Jäisikin siihen. Lisäksi on tullut otettua salmiakkia, piparia, lihapiirakkaa ja terästettyä glögiä.
Syön siis 50 %:sesti oikein. Pitäisi pystyä jättämään herkuttelut vähemmälle.
Tasapainoa tuo se, että kävin lenkillä koirani ja mieheni kanssa. Käveltiin reilu tunti aamulla. Ihan hyvä kun ottaa huomioon, että silmienleikkauksen korjausleikkauksesta on vain pari päivää ja hikiliikunta on kielletty.
Tavoitteet on listattu ja 1/3 siitä pitää saada tehtyä seuraavan vuoden aikana. Ei mikään ylitsepääsemätön tavoite.
Nyt vain mietin, että pitäiskö pistää loppuvuosi ihan ranttaliksi ja nauttia kaikesta ja kyltymättömästi syödä kaikkea mitä ikinä tekee mieli vai pitäisikö yrittää jo nyt elää ihmisiksi.
En osaa kyllä tänään päättää. Tai ainakin tänään ei ole kohtuullisuudesta ja terveellisyydesta tietoakaan.
Laihduttamisen aloittaminen on helppoa, kun on vatsa täynnä. Rahkaa, lohta, riisiä, ruisleipää, kaakaota.......voi voi kun näyttää hyvältä listalta. Jäisikin siihen. Lisäksi on tullut otettua salmiakkia, piparia, lihapiirakkaa ja terästettyä glögiä.
Syön siis 50 %:sesti oikein. Pitäisi pystyä jättämään herkuttelut vähemmälle.
Tasapainoa tuo se, että kävin lenkillä koirani ja mieheni kanssa. Käveltiin reilu tunti aamulla. Ihan hyvä kun ottaa huomioon, että silmienleikkauksen korjausleikkauksesta on vain pari päivää ja hikiliikunta on kielletty.
Tavoitteet on listattu ja 1/3 siitä pitää saada tehtyä seuraavan vuoden aikana. Ei mikään ylitsepääsemätön tavoite.
Nyt vain mietin, että pitäiskö pistää loppuvuosi ihan ranttaliksi ja nauttia kaikesta ja kyltymättömästi syödä kaikkea mitä ikinä tekee mieli vai pitäisikö yrittää jo nyt elää ihmisiksi.
En osaa kyllä tänään päättää. Tai ainakin tänään ei ole kohtuullisuudesta ja terveellisyydesta tietoakaan.
Valmistautumista muutokseen ja tekosyyluettelo
Teen ajatustyötä. Näen itseni laihana. Näen itseni juoksemassa. Näen itseni katsomassa peiliin. Näen peilissä pitkästä aikaa itseni. Normaalipainoinen, hyväkuntoinen, hymyileva, onnistunut nainen.
Nyt peilistä katsoo joku muu. Se en ole minä. Kasvot tunnistan. Kaikki muu hirvittää.
Haluan elämäni kuntoon. Se tarkoittaa seuraavaa:
4 vuotta ja minä olen 15 kiloa hoikempi. Tällöin painoindeksi on 24.9.
4 vuotta ja minulla on lihakset kunnossa. Käyn salilla ja olen vahvistanut lihaksiani.
4 vuotta ja olen notkea. Tämä ei tarkoita spagaatia. Tämä tarkoittaa sitä, että kun laitan kädet ylä ja alakautta selän taaksi niin voin ottaa vaikka sormenpäistäni kiinni.
4 vuotta ja minä jaksan juosta 10 kilometriä.
Nyt en jaksa juosta. Polvetkin reistailevat. Syön hainrustovalmistetta. Pakko syödä ja se oikeasti auttaa. Pystyn nousemaan portaat ylös kun menen töihin. 4 vuoden päästä aion juosta 10 kilometriä. Ei kiinnosta maratonit tai edes puolikkaat. Haluan vain todeta olevani niin hyvässä kunnossa että kymppi sujuu kuolematta.
Kuntosalista pidän ja olen siellä käynytkin. Väitän harrastavani kuntosalia, koska minulla on vuosikortti ja harrastan kuntosalia. Keskimäärin 3 kertaa kuussa ei vain taida olla mikään erityinen saavutus.
Paino pitää saada alas. En kestä itseäni. Vaatekoko 46 on säälittävä. Jos onnistun projektissani mahdun kokoon 40. Se riittää minulle.
Tarkoitus oli aloittaa koko projekti tietysti heti syntymäpäivästä. Tuli vähän esteitä. Epäonnistunut silmäleikkaus, 2 viikon flunssa, 3 viikon työmatka ja nyt joulu. Lähinnä glögi ja juliakarkit.
Projekti on kuitenkin alkanut. Mielikuvissani, päätöksenvahvistamisprosessissani,lisäksi ilmoittauduin Jutan superdieetille. Alkaa 6.1. Alkaapahan ainakin reippaalla ruokavalio- ja kuntoilumuutoksella. Toivottavasti ensimmäiset 6 viikkoa tsemppaavat ja vievät eteenpäin kohti tavoitetta.
Nyt peilistä katsoo joku muu. Se en ole minä. Kasvot tunnistan. Kaikki muu hirvittää.
Haluan elämäni kuntoon. Se tarkoittaa seuraavaa:
4 vuotta ja minä olen 15 kiloa hoikempi. Tällöin painoindeksi on 24.9.
4 vuotta ja minulla on lihakset kunnossa. Käyn salilla ja olen vahvistanut lihaksiani.
4 vuotta ja olen notkea. Tämä ei tarkoita spagaatia. Tämä tarkoittaa sitä, että kun laitan kädet ylä ja alakautta selän taaksi niin voin ottaa vaikka sormenpäistäni kiinni.
4 vuotta ja minä jaksan juosta 10 kilometriä.
Nyt en jaksa juosta. Polvetkin reistailevat. Syön hainrustovalmistetta. Pakko syödä ja se oikeasti auttaa. Pystyn nousemaan portaat ylös kun menen töihin. 4 vuoden päästä aion juosta 10 kilometriä. Ei kiinnosta maratonit tai edes puolikkaat. Haluan vain todeta olevani niin hyvässä kunnossa että kymppi sujuu kuolematta.
Kuntosalista pidän ja olen siellä käynytkin. Väitän harrastavani kuntosalia, koska minulla on vuosikortti ja harrastan kuntosalia. Keskimäärin 3 kertaa kuussa ei vain taida olla mikään erityinen saavutus.
Paino pitää saada alas. En kestä itseäni. Vaatekoko 46 on säälittävä. Jos onnistun projektissani mahdun kokoon 40. Se riittää minulle.
Tarkoitus oli aloittaa koko projekti tietysti heti syntymäpäivästä. Tuli vähän esteitä. Epäonnistunut silmäleikkaus, 2 viikon flunssa, 3 viikon työmatka ja nyt joulu. Lähinnä glögi ja juliakarkit.
Projekti on kuitenkin alkanut. Mielikuvissani, päätöksenvahvistamisprosessissani,lisäksi ilmoittauduin Jutan superdieetille. Alkaa 6.1. Alkaapahan ainakin reippaalla ruokavalio- ja kuntoilumuutoksella. Toivottavasti ensimmäiset 6 viikkoa tsemppaavat ja vievät eteenpäin kohti tavoitetta.
Alussa oli läskiä, selkäkipua ja huonoa itsekuria
Olen aina aloittanut ja aloittanut. Kukapa 46-vuotta vanha lievästi ylipainoinen ei sanoisi ihan tätä samaa. Monesti olen onnistunutkin, hetkeksi. Sitten ikään kuin huomaamatta, mutta tunnistaen tilanteen ja kokien ahdistusta olen palannut entisiin kurjiin elämäntapoihini ja mittoihini.
Epäilys onnistua projektissa on valtava. Toisaalta olen periaatteen ihminen. Olen antanut lupauksen. Lupauksen olla elämäni kunnossa kun täytän 50. Omat lupaukseni olen pettänyt lukuisia kertoja, mutta enpä juuri muista että olisin jättänyt toiselle antamani lupauksen pitämättä.
Olen nyt kahden tulen välissä. Miten voin onnistua, kun epäilyttää ja miten voin ja ikinä ilkeän 50 vuotta täyttää ellen pidä lupaustani. AAAAAAHHHH!!
Yksi tapa yrittää saada tsemppiä asiaan on tehdä kuntoprojektista mahdollisimman julkinen. Hokea asiaa kaikille. Läheisille, sukulaisille, tuttaville, naapurille, kavereille, työyhteisölle. Koetan näin lisätä painetta itseäni kohtaan. OLE TOSISSASI.
Sitten voi myös alkaa bloggaamaan. Avautua koko maailmalle tuntemuksista. Asioista, jotka auttavat onnistumaan ja asioista, jotka ovat jarruna matkalla. Sen verran reppana olen kuitenkin että en uskalla omalla nimelläni tulla lihavuuden kaapista ulos. Sekin epäilyttää, mitä muut sanoisivat jos minä, siis juuri minä alkaisinkin pohtia läskin ja selluliitin määrää tai viinin ja kermaisen pastan jumalaista yhdistelmää. Mainehan siinä menee. Minunhan pitää julkisuudessa olla asiantunteva, osaava, virallinen ja asiallinen. Ei pokka siis riitä olemaan oma itsensä läskeineen ja kiloineen ja rapakuntoineen blogistien maailmassa. Tässä blogissa joudun todennäköisesti tunnustamaan vajavaisuuteni, huonon itsekurini, kaikki intohimoni. Toivottavasti tulee myös onnistumisia ja tulosta. Menen kohti tavoitetta.
Näillä lähtökohdilla blogi lähtee liikkeelle ja minusta tulee huippukuntoinen 50-vuotias naisihminen. Neljä vuotta aikaa. Pakkohan tämän on onnistua.
4 vuotta,
15 kiloa vähemmän painoa ja rutkasti enemmän kuntoa.
Hyvä lihaskunto, notkeus ja tasapaino kunnossa, ja jaksan juosta 10 kilometriä.
Matka alkakoon!
Epäilys onnistua projektissa on valtava. Toisaalta olen periaatteen ihminen. Olen antanut lupauksen. Lupauksen olla elämäni kunnossa kun täytän 50. Omat lupaukseni olen pettänyt lukuisia kertoja, mutta enpä juuri muista että olisin jättänyt toiselle antamani lupauksen pitämättä.
Olen nyt kahden tulen välissä. Miten voin onnistua, kun epäilyttää ja miten voin ja ikinä ilkeän 50 vuotta täyttää ellen pidä lupaustani. AAAAAAHHHH!!
Yksi tapa yrittää saada tsemppiä asiaan on tehdä kuntoprojektista mahdollisimman julkinen. Hokea asiaa kaikille. Läheisille, sukulaisille, tuttaville, naapurille, kavereille, työyhteisölle. Koetan näin lisätä painetta itseäni kohtaan. OLE TOSISSASI.
Sitten voi myös alkaa bloggaamaan. Avautua koko maailmalle tuntemuksista. Asioista, jotka auttavat onnistumaan ja asioista, jotka ovat jarruna matkalla. Sen verran reppana olen kuitenkin että en uskalla omalla nimelläni tulla lihavuuden kaapista ulos. Sekin epäilyttää, mitä muut sanoisivat jos minä, siis juuri minä alkaisinkin pohtia läskin ja selluliitin määrää tai viinin ja kermaisen pastan jumalaista yhdistelmää. Mainehan siinä menee. Minunhan pitää julkisuudessa olla asiantunteva, osaava, virallinen ja asiallinen. Ei pokka siis riitä olemaan oma itsensä läskeineen ja kiloineen ja rapakuntoineen blogistien maailmassa. Tässä blogissa joudun todennäköisesti tunnustamaan vajavaisuuteni, huonon itsekurini, kaikki intohimoni. Toivottavasti tulee myös onnistumisia ja tulosta. Menen kohti tavoitetta.
Näillä lähtökohdilla blogi lähtee liikkeelle ja minusta tulee huippukuntoinen 50-vuotias naisihminen. Neljä vuotta aikaa. Pakkohan tämän on onnistua.
4 vuotta,
15 kiloa vähemmän painoa ja rutkasti enemmän kuntoa.
Hyvä lihaskunto, notkeus ja tasapaino kunnossa, ja jaksan juosta 10 kilometriä.
Matka alkakoon!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)