Hyvä päivä.
Pinaattikeittopäivä.
Kahden kahvikupin päivä.
Vatsakivuton ja ripuliton päivä.
Hyvien yöunien voimaannuttava päivä.
Hyvä työpäivä.
Hyvä syksyn suunnittelupäivä
Joogapäivä
Pyykinpesupäivä
Tein myös suunnitelman jouluun asti. Luulen taas kerran että se onnistuu ja pitää. Uskon tänään itseeni. Suunnittelen myös ravintoterapeutin luona käyntiä. Haluan yksinkertaiset ja selkeät ohjeet mitä syödä ja milloin.
Tällaisia päiviä enemmän kiitos!
torstai 25. kesäkuuta 2015
tiistai 23. kesäkuuta 2015
Mitäpä söisi jotta pysyisi hengissä
Vaikeaksi menee. Ensinnäkin reilun vuoden jatkunut ripulointi ja oksentaminen ovat häirinneet elämää ihan mukavasti. On tehty vatsatähystystä ja on tehty paksusuolen tähystystä. On otettu näytepaloja. On annettu erilaisia alustavia diagnooseja.
Vahvin niistä on se että useat eri antibioottikuurit ovat tuhonneet omat suolistobakteerini ja tästä syystä vatsa ei juurikaan kestä mitään ärtymättä.
Ensin jätin punaisen lihan pois. Sitten jätin lihan pois. Sitten sain Liinus-rakeet käyttöön. Vatsa ei ole rauhoittunut vaan viimeksi maanantaina oli ripuli.
Nyt tuli sitten tilanne että minulla löydettiin myös suusta punajäkälä.
Ylipäätään suukalusto oli kaikin puolin huonossa kunnossa ientulehduksineen ja vihlovine hampaineen. Elämästä on tullut sairaskertomus ja tästä blogista sairaskertomuksen kirjoittelua.
Muutamia asioita kävi tänään selväksi
Suun saan kuntoon kun:
jätän limukat, lightmehut, tuoremehut, tuliset mausteet ja kaiken happamen mahdollisimman vähiin. Kiellettyjä ovat myös sitrushedelmät.
Vatsan saan kuntoon kun
jätän kahvin, alkoholin, mehut, limsat, vehnän, sokerin, ruisleivän pois. Mielellään gluteeniton ruokavalio.
Minulle jää jäljelle
juomista : inkivääritee, kamomilla tee ja vesi'
ruoista: kala, marjat, kasvikset (pois sipuli, paprika, kaalet) Hapankaalta pitää syödä.
luonnonjugurtit ja maito.
Tai joitan tänne päin. Taidan mennä ravintoterapeutille joka saa tehdä jonkin näköisen järkevän ruokavalion. En jaksa tätä paskaa ja jatkuvaa ongelmaa jossain päin kroppaa.
Vahvin niistä on se että useat eri antibioottikuurit ovat tuhonneet omat suolistobakteerini ja tästä syystä vatsa ei juurikaan kestä mitään ärtymättä.
Ensin jätin punaisen lihan pois. Sitten jätin lihan pois. Sitten sain Liinus-rakeet käyttöön. Vatsa ei ole rauhoittunut vaan viimeksi maanantaina oli ripuli.
Nyt tuli sitten tilanne että minulla löydettiin myös suusta punajäkälä.
Ylipäätään suukalusto oli kaikin puolin huonossa kunnossa ientulehduksineen ja vihlovine hampaineen. Elämästä on tullut sairaskertomus ja tästä blogista sairaskertomuksen kirjoittelua.
Muutamia asioita kävi tänään selväksi
Suun saan kuntoon kun:
jätän limukat, lightmehut, tuoremehut, tuliset mausteet ja kaiken happamen mahdollisimman vähiin. Kiellettyjä ovat myös sitrushedelmät.
Vatsan saan kuntoon kun
jätän kahvin, alkoholin, mehut, limsat, vehnän, sokerin, ruisleivän pois. Mielellään gluteeniton ruokavalio.
Minulle jää jäljelle
juomista : inkivääritee, kamomilla tee ja vesi'
ruoista: kala, marjat, kasvikset (pois sipuli, paprika, kaalet) Hapankaalta pitää syödä.
luonnonjugurtit ja maito.
Tai joitan tänne päin. Taidan mennä ravintoterapeutille joka saa tehdä jonkin näköisen järkevän ruokavalion. En jaksa tätä paskaa ja jatkuvaa ongelmaa jossain päin kroppaa.
lauantai 20. kesäkuuta 2015
Tavallinen arki on paratiisi maan päällä
Jotenkin toivon, että pikkuhiljaa elämä tasoittuisi normaaliksi.
Tylsäksi.
Rauhalliseksi.
Koskaan ei tapahdu mitään erityistä -tyyppiseksi arjeksi. Minusta meidän perhe on nyt saanut riittävästi paskaa niskaan tälle vuodelle. Oma kevät meni täysin pilalle kun ulostenäytteistä löytyi verta ja jouduin kolme kuukautta odottamaan pääsyä paksusuolen tähystykseen.
Se tunne, että odotat ja toivot ja pelkäät pahinta ja koetat olla ajattelematta ja koetat oikein ajatella ja ajattelet olla tuntematta ja tunnet että pitää erityisesti nyt tuntea, oli ihan ihnottavaa. Pahinta oli tunne tunne, että minäkin petän lapseni. Lasteni isä kuoli kun lapset olivat 10-13 vuotta vanhoja. Nyt sitten äidin osaltakin piti pelätä, että miten käy. No en kyllä tosiaan kertonut lapsille syöpätutkimuksista mitään. Pelkäsin yksin (tai siis puolisoni kanssa). En halunnut pilata yhden lapseni yliopppilaskirjoituksia. En halunnut pilata muiden kevättä. Pilasin vain omani. Tärkein ajatus oli koko ajan, että olipa mikä helkatin kuolemanvakava sairaus hyvänsä on minun selvittävä siitä hengissä. Ei olisi reilua lapsia kohtaan että he menettäisivät molemmat vanhemmat ennen kuin tulevat aikuisiksi.
Toki oma sekava oloni näkyi. Olin varmasti hajamielinen. Ärtynyt. Väsynyt. Stressaantunut. Hajamielisyys näkyi mm. niin että täytin lapseni kanssa yhteisvalintalomakkeen päin persettä. Näytti nyt ensin sille, että jatkokoulutuspaikka jää saamatta peruskoulun jälkeen. Mahtoin olla pojalla hieno tunne kuin toinen lapsistani sai huonommalla päättötodistuksella koulupaikan mutta minun virheestä hän ei saanut mitään paikkaa.
Taivaan kiitos nyt alkaa asiat järjestyä. Vanhin sai töitä vaikkei koulutuspaikkaa saanutkaan ja kaksoseni saivat molemmat koulutuspaikan. Itse alan pikkuhiljaa palaamaan moodiin, että tässä voisi laihduttaa ja murehtia ihan vaikka vain liikaa syötyjä kaloireita jonkin vakavan sairauden sijaan.
Purentakisko piti ottaa myös käyttöön takaisin. Alkoi olla 24/7 päänsärky koko ajan. Tajusin vasta yksi yö herätessäni, että puristin hampaitani yhteen sellaisella voimalla, että koko pää tärisi. Kaksi yötä nyt takana purentakiskoa ja homma alkaa laueta.
Juhannuskin on mennyt mukavasti, vaikka jäimme kotiin. Meillä on paistanut koko ajan aurinko. Hyttysiä on triljoona ja hyttysmyrkky on kaikkien lempiparfyymi kun olemme pelanneet omalla pihalla krokettia.
Parhautta on ollut että olen ollut niin hyvässä seurassa että en ole onnistunut voittamaan peliäkään.
Nyt kuitenkin saa nämä koettelemukset riittää!!!!
Tylsäksi.
Rauhalliseksi.
Koskaan ei tapahdu mitään erityistä -tyyppiseksi arjeksi. Minusta meidän perhe on nyt saanut riittävästi paskaa niskaan tälle vuodelle. Oma kevät meni täysin pilalle kun ulostenäytteistä löytyi verta ja jouduin kolme kuukautta odottamaan pääsyä paksusuolen tähystykseen.
Se tunne, että odotat ja toivot ja pelkäät pahinta ja koetat olla ajattelematta ja koetat oikein ajatella ja ajattelet olla tuntematta ja tunnet että pitää erityisesti nyt tuntea, oli ihan ihnottavaa. Pahinta oli tunne tunne, että minäkin petän lapseni. Lasteni isä kuoli kun lapset olivat 10-13 vuotta vanhoja. Nyt sitten äidin osaltakin piti pelätä, että miten käy. No en kyllä tosiaan kertonut lapsille syöpätutkimuksista mitään. Pelkäsin yksin (tai siis puolisoni kanssa). En halunnut pilata yhden lapseni yliopppilaskirjoituksia. En halunnut pilata muiden kevättä. Pilasin vain omani. Tärkein ajatus oli koko ajan, että olipa mikä helkatin kuolemanvakava sairaus hyvänsä on minun selvittävä siitä hengissä. Ei olisi reilua lapsia kohtaan että he menettäisivät molemmat vanhemmat ennen kuin tulevat aikuisiksi.
Toki oma sekava oloni näkyi. Olin varmasti hajamielinen. Ärtynyt. Väsynyt. Stressaantunut. Hajamielisyys näkyi mm. niin että täytin lapseni kanssa yhteisvalintalomakkeen päin persettä. Näytti nyt ensin sille, että jatkokoulutuspaikka jää saamatta peruskoulun jälkeen. Mahtoin olla pojalla hieno tunne kuin toinen lapsistani sai huonommalla päättötodistuksella koulupaikan mutta minun virheestä hän ei saanut mitään paikkaa.
Taivaan kiitos nyt alkaa asiat järjestyä. Vanhin sai töitä vaikkei koulutuspaikkaa saanutkaan ja kaksoseni saivat molemmat koulutuspaikan. Itse alan pikkuhiljaa palaamaan moodiin, että tässä voisi laihduttaa ja murehtia ihan vaikka vain liikaa syötyjä kaloireita jonkin vakavan sairauden sijaan.
Purentakisko piti ottaa myös käyttöön takaisin. Alkoi olla 24/7 päänsärky koko ajan. Tajusin vasta yksi yö herätessäni, että puristin hampaitani yhteen sellaisella voimalla, että koko pää tärisi. Kaksi yötä nyt takana purentakiskoa ja homma alkaa laueta.
Juhannuskin on mennyt mukavasti, vaikka jäimme kotiin. Meillä on paistanut koko ajan aurinko. Hyttysiä on triljoona ja hyttysmyrkky on kaikkien lempiparfyymi kun olemme pelanneet omalla pihalla krokettia.
Parhautta on ollut että olen ollut niin hyvässä seurassa että en ole onnistunut voittamaan peliäkään.
Nyt kuitenkin saa nämä koettelemukset riittää!!!!
maanantai 15. kesäkuuta 2015
Elämä on kivempaa kun ei tarvitse pelätä syöpää
Uusi elämä. Uusi elämä alkaa joka ikinen maanantai. Nyt tuntuu siltä että uusi elämä alkaa minullakin. Ihan tosissaan. Sain syövästä puhtaat paperit, ainakin alustavasti.
Uskomatonta miten voi valtava ja inhottava pelko ja epävarmuus tehdä ihmisen arjesta vaikeaa. Huoli ja pelko olivat käsinkosketeltavaa. Vaikuttivat selvästi minun työntekoon, jaksamiseen, käyttäytymiseen, uneen ja syömiseen.
Tulipahan 3 kiloa lisää painoa projektin aikana. Odottelin kolmekuukautta että suomalainen hoitotakuu toimii ja pääsisin tutkimuksiin.
Taivaan kiitos kaikki oli siis lähtökohtaisesti kunnossa. Suolistosyöpä ei ole syy vatsaongelmiini ja verenvuotoon. Toki vielä on jäljellä diagnoosit erilaisista tulehduksista yms. Niitä en jostain syystä pelkää yhtään samalla tavalla kuin syöpää.
Tänään alkoi uusi elämä. Ei ruokaa, silmät vain kiiluvat kun näen edessäni tulevaisuuden minäni. Terve. Laiha. (tai normaali) mutta siis normaalikin on minun mittakaavassani Laiha. Haavekuvanani näen että peilistä katsoo syksyllä hyväkuntoinen 48 vuotias nainen!
Uskomatonta miten voi valtava ja inhottava pelko ja epävarmuus tehdä ihmisen arjesta vaikeaa. Huoli ja pelko olivat käsinkosketeltavaa. Vaikuttivat selvästi minun työntekoon, jaksamiseen, käyttäytymiseen, uneen ja syömiseen.
Tulipahan 3 kiloa lisää painoa projektin aikana. Odottelin kolmekuukautta että suomalainen hoitotakuu toimii ja pääsisin tutkimuksiin.
Taivaan kiitos kaikki oli siis lähtökohtaisesti kunnossa. Suolistosyöpä ei ole syy vatsaongelmiini ja verenvuotoon. Toki vielä on jäljellä diagnoosit erilaisista tulehduksista yms. Niitä en jostain syystä pelkää yhtään samalla tavalla kuin syöpää.
Tänään alkoi uusi elämä. Ei ruokaa, silmät vain kiiluvat kun näen edessäni tulevaisuuden minäni. Terve. Laiha. (tai normaali) mutta siis normaalikin on minun mittakaavassani Laiha. Haavekuvanani näen että peilistä katsoo syksyllä hyväkuntoinen 48 vuotias nainen!
maanantai 1. kesäkuuta 2015
Riekaleina
Ehkä tämä tästä. Perjantaina menen sairaalaan ja lopultkin kolmen kuukauden odottelun jälkeen saan tietää että onko syöpää vai ei ja jos ei niin mikä mahdollisesti on pielessä.
Paksusuolen tähystys tehdään aamupäivästä. Pelkään kaikkea. Pelkään tutkimusta ja pelkään tutkimustuloksia ja pelkään että hoitotakuun heikon tason vuoksi olen joutunut pelkäämään jo liian kauan.
Odottelu on ihmiselle pahasta. En ole jaksanut keskittyä juurikaan sellaisiin hienoihin yleviin ajatuksiin elämäntaparemontista, kun ei ole osannut miettiä tuleeko koko tulevaisuutta.
Ehkä tämä tästä.
Ainakin nyt tapahtuu jotain.
Paksusuolen tähystys tehdään aamupäivästä. Pelkään kaikkea. Pelkään tutkimusta ja pelkään tutkimustuloksia ja pelkään että hoitotakuun heikon tason vuoksi olen joutunut pelkäämään jo liian kauan.
Odottelu on ihmiselle pahasta. En ole jaksanut keskittyä juurikaan sellaisiin hienoihin yleviin ajatuksiin elämäntaparemontista, kun ei ole osannut miettiä tuleeko koko tulevaisuutta.
Ehkä tämä tästä.
Ainakin nyt tapahtuu jotain.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)