torstai 28. elokuuta 2014

Päivän tekosyy lihomiseen : Fanipalat

Aamulla lähden töihin taas intoa täynnä. Kassissa pakasterasiallinen jauhelihasoppaa ja 2 ruisleipää. Aamupalana söin mausterahkan. Kivasti näillä pärjäsikin puoleen päivään.

Sitten löysin meidän toimiston sosiaalitiloista mariskoolin täynnä fanipaloja.
Nami nami nami ja vielä  kerran nami nami nami.

 Kyllä oli lyhyt muisti.

Kävin aamulla pitkästä aikaa puntarilla. Kivasti on tullut alkuvuoden jutan dietin aikana hävinneet kilot takaisin. Nyt on enää saldo - 2 kiloa vuoden vaihteen tilanteesta.

Pitäisi tietysti iloita, että olenhan vielä miinuksella.

No, tätä menoa en kauan.

Ei mulla muuta.


keskiviikko 27. elokuuta 2014

voihan läskipossuähötus ähky

Ihan on rytmi kateissa. Myös motivaatio hukkapiilossa. Sen sijaan röllömaha on voimissaan.
Ähky.
Krooninen.
Vaikea tsempata itseäni olemaan reipas, kun ei ole motivaatiota. Vaikka kuinka päättää muuttaa itseään taas järkevämmäksi, niin mitään ei tapahdu, koska motivaatio on hukassa.

Oikeastaan tapahtuu. Kun tarkemmin ajattelee. Kaikkea ähkyällöä tapahtuu, oikein liiankin kanssa.
Koska motivaatio on hukassa, olen itsekin kokonaisvaltaisesti hukassa.
Syön, ahmin, juon, syön, ahmin ja juon.
Lihon.
Syytän itseäni.
Teen päätöksen uudestaan ja uudestaan. TÄNÄÄN OTAN NISKALENKIN ITSESTÄNI.
Sitten en kuitenkaan ota.
Tyhjennän vain jääkaapin ja otan lounaalla töissä rasvaisimmat herkut.


Yhtääkkiä ei vain olekaan enää yhtään kiinnostunut laihtumaan.

Ei kiinnosta yhtään.

Olen vain ihmeissäni mitä on tapahtunut.

Liikun edelleen ja kohtuu terveenäkin olen pysynyt. Mutta mitä tulee syömiseen niin, eipä nyt opit auta. Eikä puntarin nousu hetkauta. En edes käy puntarilla. Housutkin kiristää. Mitä siitä? Ostetaan isommat.

Voi, voi, voi.