Vähän on ollut lipsumista ilmassa. Ei niinkään raaka-aineissa, mutta määrissä. Tai ehkä vähän raaka-aineissakin. Eikä mitään vähäistäkään, jos tarkkoja ollaan.
Tällä viikolla on syöminen revennyt totaalisesti käsistä. Tai ei oikeastaan totaalisesti. Mutta revennyt kuitenkin. En ole syönyt oikein.
Helevetin vaikeaa on myöntää, että olen juuri nyt siinä hetkessä ja pisteessä, että epäonnistuminen on vain nurkan takana. Nyt pitää herätellä itsensä ja uskoa tähän projektiin ihan uudestaan.
Selittelen niin ja näin asiat itselleni parhain päin.
Eihän nyt isossa kuvassa viikon liikkumattomuus ja lievä ylin syönti mitään haittaa. Ei muuten haittaakaan. Nyt se pitää vain katkaista.
Eihän nyt muutama ruisleipä ja karkki mitään haittaa, onhan kuitenkin perusrytmi syömisessä säilynyt ihan kunnossa. No niin on...mutta.
Vaikeinta tässä on huomaamaton lipsuminen. Napsin hieman tuota ja sitten tätä. "Unohdan" käydä puntarilla. Siirrän treenejä seuraavaan päivään.
HOHHOIJAA, nyt ollaan vasta helmikuun loppupuolella. Tänä viikonloppuna teen siis uuden sotasuunnitelman Jutan dieetin jatkoksi. Tavoite on tiputtaa kilo kuussa kunnes ollaan omissa normaalimitoissa. Viimeistään vuoden loppupuolella pitää aloittaa sitten kuntokuuri.
Tavoitteet jotka olen kirjannut tähän blogiin eivät synny ilman työtä.
Ne eivät synnyt huomaamatta
Lipsuminen ei voi olla suunnittelematonta.
Viikonloppuna teen itselleni lipsumisen sallivan järkevän suunnitelman. Suunniteltu lipsuminen taas voi hyvinkin olla mukana. Matkaa maaliin on riittävästi.
Olisiko niin,että ajattelemasi pitkä projektin kesto on siinä mielessä haitallinen, että koska painoa tarvitsee pudottaa vain muutama sata grammaa kuussa, nuo pienet lipsumiset on helpompi unohtaa.. ? Kun sitten ajatus kulkee, että "no, nappaan kiinni huomenna"..
VastaaPoista