perjantai 31. heinäkuuta 2015

Kakansyöntiä odotellessa

Perjantai ja viikonloppu edessä. Ensimmäinen löydä ja kalenterimerkinnöiltään tyhjä työviikko oli inspiroiva ja mukava. Kerrankin sai miettiä asioita rauhassa, jutella ihmisten kanssa rauhassa, suunnitella asioita rauhassa. Koko ajan on ollut olo että olen hyödyllinen ja tarpeellinen. Tosin paljon on mennyt ihan höpöhommiinkin. "luovat tauot" ovat olleet välillä verrattain pitkiä. Tänän luova tauko kesti esimerkiksi 1,5 tuntia. Kävin joogatunnilla. Mukava päivän aloitus. Tosin en tajunnut että hikihän siinä tulee.....aika punaposkinen olin ensimmäisessä palaverissa.

Ruokapuolella viikko on ollut oikea mallioppilaan suoritus. Yritän olla kovasti ylpeä itsestäni. Uskon että minulla on ollut hiilihydraatit, proteiinit, ja rasvat ihan kohtuullisen oikealla tolalla. On ollut vihanneksia, kanaa, kalaa, täysjyväruisleipää, hedelmiä, marjoja. Ei ole ollut karkkia, pullaa, kaljaa, ranskalaisia, sipsejä eikä suklaata. En ole myös ylensyönyt terveellisiä ruokia.

Kohtuutta ja terveyttä koko viikko.

No mitä iloa siitä on ollut. Ei vielä mitään.  Paino on tismalleen sama kuin maanantaina.  Iloa sen sijaan oli taas Hesarin artikkelista, jossa käytiin suolisto-ongelmia läpi. Myös ylen Teemalta tuli joku aika sitten hyvä ohjelma  "ihmisen toiset aivot" . Siinäkin käytini suoliston merkitystä läpi.

Minulla kun on suolistossa jokin pielessä. Tosin se ei ole laktoosi-intoleranssi ,se ei ole keliakia, se ei ole syöpä. Miljoona eriasteista tulehdusta ovat edelleen mahdollisuus. Lisäksi minulla jo todettiin että liiallinen antibioottien käyttö on vahingoittanut minun suolistoani pari vuotta sitten.
Niin pitkään olen koettanut laihduttaa ja syödä oikein, että alan pitämään jopa mahdollisena että minulla on niitä ns lihottavia suolistobakteereja. Tulevaisuudessa niistä voi päästä eroon syömällä laihan ihmisen kakkaa. Heiltä puuttuu ko. bakteeri.

Kiva sitä minä olen aina toivonutkin. Että pääsisi syömään jonkun ihmisen kakkaa parantaakseen oman suolistobakteeriston terveeksi.

No, näitä juttuja kirjoitellessa meni mukavasti ruokahalukin. Kakkajutuilla tuppaa olemaan ainakin se positiivinen vaikutus.

No kakansyöntiä odotellessa pitää vain jaksaa ja jaksaa ja jaksaa....ja jos ei jaksa niin voi teeskennellä että KAIKKI ON KUNNOSSA

torstai 30. heinäkuuta 2015

Positiivisuus on muita varten

Ehdikö minä olla jo eilen positiivinen ja iloita tulevaisuudesta? Ei olisi kyllä kannattanut. Luulinko että pääsen lomalle ulkomaille. Sekin oli ihan turha luulo. Tai toive. Kävikin niin, että kun laitoin työkalenterini kuntoon, huomasin, että olin jättänyt yhden pakollisen työrupeaman merkitsemättä kalenteriin. Eli myttyn meni. Olihan tuo ihme, että ylipäätään minä kuvittelin minulla olevan kahden viikon ajan tyhjää kalenterissa ikinä. Viimeinen oljenkorsi on, että avomieheni saa siirrettyä omaa lomaansa ja tyydymme lyhyempään lomaan ( ja myös kalliimpaan) niin sitten pääsemme vielä jonnekin.

Tärkeä muistisääntö on siis, että älä luule mitään ja älä usko mihinkään muuhun, kuin jatkuviin vastoinkäymisiin ja siihen että minut elämässäni ei mikään koskaan milloinkaan mene helposti ja kivuttomasti tai suorinta tietä.

Ihan sama onko kyseessä isot asiat ( kuten puolison kuolema, tyttären masennus, isän aivoininfarkti, oma terveys) tai vain vuosiloman pitäminen tai leivän leipominen. Kaikki tulee vain puukkosateena mun päälle.

Niinhän se on. Suurin osa minut tuntevista ihmisistä luuleekin, että olen kovaakin kovempi, hurjalla itsetunnolla varustettu ja joka liemen kestävä supernainen.
Totuus on vain hieman toisenlainen. Alkaa olla mittari täynnä.

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Baksukainen Bikineissä haaveilee matkasta

Odotan jännityksellä soittaako mieheni, että voin varata matkat syksylle Thaimaaseen. Kohde katsottuna, samoin ajankohta. Nyt riippuu mieheni töistä voidaanko matkat varata. Minä olen jo luvat kysellyt.
En ikinä ole siellä asti käynyt, vaikka kovin monessa paikassa olen kyllä ehtinyt vierailla. Aasian suunnalla olen käynyt Kiinassa ja Intiassa. Molemmat olivat työreissuja, joten nyt olisi ensimmäinen loma tiedossa.

Siinä olisikin ihan motivaattori tulevaan syksyyn. Katselin Rohdoksen kuvia ja erityisesti niitä baksukaisbikinikuviani ja hyvä kun kuvaan mahtui. Seuraavat kuvissa on pienempi nainen.
Ihan varmasti on.



tiistai 28. heinäkuuta 2015

Ruokavaliomuutos

 Pari päivää töitä ja kevyttä ruokailua. On niin ihana olla töissä.
Tuntuu kyllä tyhmältä sanoa sitä ääneen. Ihan kuin en arvostaisi kotia, perhettä ja lomaa. Kyllä minä arvostan, mutta minä vain pidän työstäni. Oikeastaan eniten pidän juuri tällaisista hetkistä kun olen yksin töissä ja saan vapaasti tehdä asioita. Kohta minun alaiseni tulevat myös lomilta töihin. Konttori aukaistaan ja sitten tulee kaikki johtamiseen liittyvät "työilot" mukaan kuvioihin. Esimiestehtävistä en niinkään pidä. Nyt nautin näistä muutamista päivistä täysillä.

 Monissa laihdutusblogeissa on valtavan kauniita kuvia ruoista. Minulla ei ole. En ikinä jaksa asetella mitään sievästi lautaselle. En ainakaan blogin takia tai kuvien. Tänään vetelin päivällä kevyen kasvislounaan lisäksi mansikoita suoran roverasiasta. Illalla tempaisin kotipihalta haettua salaattia ja kanankoiven.

JUURI NIIN SÖIN KANANKOIVEN

Kasvisruokavalioni päättyi Porijatseihin. Olin jo itseasiassa
odotellut pitkään että alkaisi tehdä mieli lihaa.
Tosin otin ruokavalioon vain vaalean lihan. Tai olen syönyt pelkästään broileria. (onko jotain muuta vaaleaa lihaa olemassa?)

Kokemuksia  7 kuukautta kestäneestä kasvisruokavaliosta:
Ensinnäkin siihen oppi tosi helposti. Tosin en oikealla tavalla oppinut korvaamaan lihasta saatavaa proteiinia missään vaiheessa. Söin varmaan liikaa juustoja. Liikaa maitotuotteita ylipäätään, rahkaa ja viilejä. Koska oli jättänyt kalan ruokavalioon, niin sitä kyllä söin sitten ihan ällötykseen saakka. Lähinnä lohta. Arvata voi vain kuinka herkullisilta enää tuntuu grillatut lohet ravintoloiden menulistoilla.
Pärjäsin kuitenkin ihan ok ja kuten sanottu lihoin kevään aikana muutamia kiloja.

Muutoin vatsa oli ihan samanlainen kuin ennen kasvis-kalaruokavaliotakin. Ei muutosta kolesteroliarvoihin, ei muutosta ilmavaivoihin, ei muutosta ripulointiin. Ummetusta ei ollut missään vaiheessa. En muista olisiko sitä minulla muutoinkaan mitenkään kovalla vatsa.

Iho oli ihan samanlainen kuin aina.

Enpä siis juurikaan mitään monien mainostamaa parempaa olotilaa kokenut. En kylläkään mitenkään kärsinytkään. Ehkä hieman yksitoikkoisempaa ruokaa. Kun ei jaksa mitään erityisiä värkätä. Kunhan nakkelin rehut lautaselle. Kuten  kuvastakin näkyy.

Toivon nyt todella että jaksan pitää tämän mukavan ja pirteän ja kevyen elämäntavan hieman pidempään kuin muutaman päivän. Kyllä minä todella haluan saada itseni kuntoon. Ihan kuten olen koko ajan kirjoitellut. Ei tämä matka vain mikään helppo nakki ole. Ei todellakaan.

Josko kuitenkin mittanauha alkaisi syyskuussa näyttämäään hieman paremmalta olisi se syksyä kohden tosi hieno asia. Syksyllä päätä nostavalle kaamosmasennukselle olen antamassa myös kyytiä. Nyt katselemme matkoja Thaimaaseen. En ole ikinä käynyt, mutta ehkäpä nyt olisi aika kokea sekin maa.

Siinä onkin tavoitetta. Marraskuuhun on reilu kolmekuukautta aikaa. Bikinikuvat voisivat näyttää pikkaisen ihanammilta jos olisi muutan kilon pienempi ( hahahahah oikeastaan haluaisin olla 7 kiloa pienempi, mutta saahan sitä haaveilla mahdottomia, kunhan ei kerro sitä muille)
Mulla on mittanauha heilunut ja mittoja on otettu. Sanotaanko että 5 senttiä jos saisi jokapuolelta pois niin sitten on jo ihan sama onko lähtenyt 7 kiloa vai 7 grammaa.

Mulla on nyt paljon parempi mieli. 


maanantai 27. heinäkuuta 2015

Stoppi epäonnelle

 Elämä voittaa. Tai ainakin minä olen päättänyt nousta tästä ketutuksen suosta ja pistää taas hanttiin kaikeille epäonnelle jota kohdalleni tulee. Keskeytyin loman. Lähdin töihin ja lopetin kotona murehtimisen.

Olen työnarkomaani. Kotona olen onneton lapamato. Nyt on hyvä. Tulee rytmiä päivään. Tulee merkitystä ja sisältöä elämään. Kaikki kunnia kotona oleville, mutta minä vain en jaksa pitkään. Ei oikein nappaa miettiä "mitä seuraavaksi siivoaisin" "minkä projektin seuraavaksi aloittaisin?"

Varsinkin kun kaikki meni pieleen. Sämpylät joita leivoin olivatkin reiskaakin ohuempia pannukakkuja. Yritin tehdä myös itse jugurttia. Tuli oksennusta. Tein myös itse valkosipulikurkkuja. HUOH..... ehkä ei olisi kannattanut niitäkään tehdä. Ainakaan 2 kiloa.

Ainoa joka onnistui, oli raparperihilloke. Sitäpä nyt laitan muutaman teelusikallisen aina minun aamupalaani. Viiliä, mysliä ja hilloketta. Ihan hyvää.

Lomani oli periaatteessa ihan  hyvä, vaikka mikään ei onnistunut. Kaikki tippui, kaatui ja meni rikki. Pyykkikone, tiskikone, jääkaappi. Kaikki rikki. Eilen meni vessa tukkoon. Paskaa siivottiin tänään myös jätehuollon toimesta kylpyhuonetta myöten. Terveys myös krakasi. Käsi paloi, suusta löytyi kaksi alkavaa reikää ja ihan uusi tautikin nimittäin punajäkälää. Kynsi lähtee varpaasta, kun festarilla kohtuu tukeva mies astui kunnolla varpaan päälle. Sen lisäksi minulla oli 4 ripulia 3 viikon loman aikana. Yleensä ne alkavat mukavasti yöllä. Ihan kivan fressi ja reipas olo aina seuraavana päivänä. Toivon tosiaan että löytyisi syy tähän ripulointiin. Ärtynyt paksusuoli voisi olla yksi vaihtoehto, mutta ehkäpä tämä syksyllä selviää.

Muutaman sukulaisuhteen olen saanut korjattua kuntoon. Muutamaa en. Ne on vielä rikki. Eikä kuntoon tule ellen minä ole aktiivinen. En teidä jaksanko nyt olla.


Otin muutaman kuvan mitä syön. Ei nuo kovin lihottavia ruokia ole kurkumalla oliiveilla ja kapriksella maustettu munakas tai viili.

Siitä huolimatta paino on tapissa. Olen tissutellut koko kesän. On ollut festaria toisensa perään, kesäteatteria, työreissujakin (vaikka olin muka lomalla) Joka paikassa olutta ja viiniä. No nyt nekin on sitten litkitty joksikin aikaa. Nyt mennään salaattilinjalla töitä tehden.

Aion siis palata ruotuun. Tavoitteena on nyt olla raitis salaatin syöjä. Pikkaisen proteiinia siihen viereen niin hyvä on. NÄillä mennään. Ihanan iso kiitos kaikille minua tsempanneille lukijoille. Niistä oli todellista apua kun täällä olen vaikeroinut!



tiistai 14. heinäkuuta 2015

Tunnesyöjäpaskiainen

Minut on tuomittu epäonnistumaan.
Saamaan kaikki paska niskaani.
Vahinkoja, epäonnea, huonoa tuuria, huolimattomuutta.
Tai sitten vain olen paska.
Olen suuri suunnaton katastrofi, joka joutaakin epäonnistumaan.
En vain osaa onnistua.
En osaa epäonnistuakaan.  Vaikka epäonnistun, en ymmärrä hyväksyä sitä ja siitäkö paha ja paska olo entisestään pahenee. Jos osaisi epäonnistua, niin sehän olisi vain juttu josta oppii tulevaisuutta varten ja harmitustakaan ei juurikaan tuntisi.

Minulla on hajalla tällä hetkellä tiskikone, auto, mopo, suhde lapsiin, suhde puolisoon, suhde vanhempiin ja suhde sisarruksiin. Ne asiat, mitkä eivät menneet rikki ihan vanhuuttaan ja huonouttaan niin olen onnistunut omakohtaisesti ryssimään. Ihan tekemättä mitään.
Olemalla vain tuomittu epäonnistumaan. Olemalla ihminen, jota tulkitaan ilmeistä ja puheista siten, että tarkoitan pahaa. Vaikka en tarkoita. Kaikki mitä teen on pahaa ja väärää, ilmeilty väärin ja sanottu väärin ja väärillä äänenpainoilla. Olen ihminen, joka ei osaa puhua oikein, ilmeillä sanomisensa yhteydessä mitään oikein ja äänenpainotkin ovat pielessä. Tulee mahtava itseluottamus kun omat omaiset tulkitsevat minua näin. En tajua mistä tämä väärinymmärrys tulee. En vain osaa. Hulluinta on, että minä puhun ja ilmeilen ammatikseni. Menestyksekkäästi. En tajua. Enkä tuokin menestys on harhaluuloa. OIkeasti minua vain siedetään. Itsetunto on mukavasti lomalla häipynyt taivaan tuuliin.

Olen kyllästynyt myös itseeni. Tähän läskivuoreen. 14 kiloa tarkkaan ottaen on liikapainoa. Allit roikkuu surullisena ja selluliittisena hinkaten kylkiä. Hyllyvät reidet hinkkaavat myös toisiaan vasten. Onneksi ei ole hellettä. Hikoilevat ja nihkeät reidet, jotka hinkkaavat toisiaan vasten on vielä ällöttävämpää. Maha roikkuu. Alushousut eivät kuitenkaan uppoa ja pysy mitenkään hyllyävän mahan päälle, vaan ne kääriytyvät rullalle ja menevät vauhdillä kohti alapäätä. Rullalla olevat alushousut on suurinpiirtein yhtä paska olotila kuin hinkkaavat reidet. Yhtä ällö on myös se, että ei millään tahdo löytää kohtuuhintaisia sukkahousuja, jotka todella ylettyisivät haaroihin asti. Ne haluavat myös jäädä puolitiehen. Joten rullalla olevat alushousut ja haarukasta liian lyhyet sukkahousut ovat yhteisvaikutukseltaan raivostuttavan inhottavia. Nyt kesällä vaikka helteitä ei olekaan, niin lenkillä vatsan alus hikoilee rullautuneet housut märäksi. Kun housut ovat kerran rullautuneet roikkuvan mahan löllötaskuun, niin hinkkaushaavat eivät enää tuskin ole kaukanakaan.

Kaikesta tästä omasta paskatilasta ei tunnu olevan poispääsyä. Heti kun sisarrusten kanssa tuli riita, tuli myös vatsa ylenmäärin täyteen. Heti kun minun ilmeet eivät olekaan sellaiset kuin kuvittelin, niin juoksen suklaalevylle. Heti kun äänenpainoni menikin niin pieleen, että lapset väärinymmärtävät minun, otan jääkaapista kaikki mitä mieleen tulee ulos ja syön kaikki.

Olen epäonnistujaksi tuomittu tunnesyöjäpaskiainen.



keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Stressi estää laihtumisen

Lomafiilis ihan hyvä. Aamulla paino näytti 2,1 kiloa vähemmän kuin mitä se oli heti lomareissulta tultaessa. Eli paino on siis tippunut enemmän kuin mitä all inclusivessa ahmin itseeni.
Uskon tosissani pikkuhiljaa, että stressi estää laihtumisen ja itseasiassa lihottaa. Näin ainakin minulle kävi tänä keväänä kun sain päälleni syöpäepäilyt, suolistosyöpätutkimukset, oksentelut ja ripuloinnit ja veriset ulosteet. Lisäksi töissä oli valtavasti asioita "päällä".
Sitä saapi olla vaikka syömättä, mutta paino ei tipu, jos on stressi ja ahdistus päällä.
Nyt lomalla kaikki helpottaa ja lisäksi isoin syöpäepäily on poissuljettu minulta.
Nyt paino tippuu.
Huvittavaa on että syön jopa enemmän kuin normaalityöarkena.
Tosi huvittavaa.


tiistai 7. heinäkuuta 2015

Persposket ruvella

Voihan hyllyvän pyllyni luisevat luut. Aloitin pyöräilyn. Eilen 11 km ja tänään toiset mokomat. Haarojen välistä löytyi luut, joissa on vihlova tuska. Pyörän penkki tuntui tänään sahaterälaitaiselta ruostuneelta hakulta, joka hiersi ja hankasi luitani vasten.

Miten ihmeessä nuo luut yleensä löytyivät? Miksi valtavan peppuni lölleröt eivät tajunneet suojata minua. Kerrankin kun luulin että noista massiivisista persposkista olisi ollut jotain hyötyä.

No ei ollut. Tämä kipu kestänee viisi päivää. Jos vain ei sada  ja pääsen tekemään päivittäisen lenkkini. Jostain syystä kestää 5 päivää saada luukipu pepusta pois. Tavoitteena olis,i että kun työt elokuussa alkaa niin ainakin jointain päivinä voisi mennä pyörällä töihin. Työmatkaksi tulee päivässä näin 18 kilometriä ja noin tunteroinen. Ihan hyvä lisä arkiliikuntaan.

Samalla voin antaa autoani tyttärelleni lainaan, jotta hän pääsee töihin myös. Sai heti ensiyrittämällä siivousfirmasta töitä. Vähänkö olen ylpeä tytöstäni. Miten niin on vaikea saada nuorten töitä?

Ruokana tänän sovellettu kesäkeitto tehtynä rasvattomaan maitoon. Oli nam.

Hyvä päivä.

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Lomailua ja syömistä

Viikko vierähti Välimeren rannalla ihanan kuumassa auringonpaisteessa. All Inclusive hotellissa. Se tietysti kertookin jo kaikin loman kulusta....
Kuitenkin kävi niin hyvin, että lihoin vain 2 kiloa. Tässä konkurssissa se ei ole pahakaa saldo. Varmasti osa on myös turvotusta.
Nyt olen ottanut taas itseäni niskasta kiinni. Palannut ns. arkiruokailuun. Se onkin varsinainen vitsi, kun niitä "arkiruokailupäiviä" on minulla niin tuhottoman vähän.
Perjantaina on yhteistyökumppanipäivällinen....lauantaina on sukulaisen 70 vuotisjuhlat....sitten tulee lähtö porijzzeille. Kutsu on käynyt vippitelttaan ja sillähän sitä pidetään ihmispoloista hyvänä. Seuraavalla viikolla onkin mökkireissu edessä. Viimeinen lomaviikkokin sisältää muutamia tapahtumia, joissa ei ruoalta ja juomalta välty.
No nämä vähäiset arkiruokailupäivät pitää sitten olla tosissaan.
Aamulla rahka. Päivällä salaattia ja lohta. Illalla grillattua maissia ja grillijuustoa. Iltapalaksi kaksi ruisleipää juustolla pikkelsillä ja suolakurkulla. Päälle iso motti kaakaota.

Josko tuota ruokavaliota voisi pidempään noudattaa, olisin varmaan ihan luikero. Nyt ruokavalio vai hieman vähentää muiden päivien ruokakuormaa ja juomakuormaa.

Pääasia on  kuitenkin  että lomapäiviä on (muutamista loman keskeyttävistä työjutuista huolimatta) mukavasti jäljellä ja aurinko paistaa.

Aion ostaa jonain kauniin lomapäivänä todella kauniin vihkosen. Siitä tulee minun ruokapäiväkirjani. Alan laittamaan pilkulleen syömiseni ylös. Sitten on viedä dokumenttia ravintoterapeutille, kun sen aika koittaa.