Ihan on rytmi kateissa. Myös motivaatio hukkapiilossa. Sen sijaan röllömaha on voimissaan.
Ähky.
Krooninen.
Vaikea tsempata itseäni olemaan reipas, kun ei ole motivaatiota. Vaikka kuinka päättää muuttaa itseään taas järkevämmäksi, niin mitään ei tapahdu, koska motivaatio on hukassa.
Oikeastaan tapahtuu. Kun tarkemmin ajattelee. Kaikkea ähkyällöä tapahtuu, oikein liiankin kanssa.
Koska motivaatio on hukassa, olen itsekin kokonaisvaltaisesti hukassa.
Syön, ahmin, juon, syön, ahmin ja juon.
Lihon.
Syytän itseäni.
Teen päätöksen uudestaan ja uudestaan. TÄNÄÄN OTAN NISKALENKIN ITSESTÄNI.
Sitten en kuitenkaan ota.
Tyhjennän vain jääkaapin ja otan lounaalla töissä rasvaisimmat herkut.
Yhtääkkiä ei vain olekaan enää yhtään kiinnostunut laihtumaan.
Ei kiinnosta yhtään.
Olen vain ihmeissäni mitä on tapahtunut.
Liikun edelleen ja kohtuu terveenäkin olen pysynyt. Mutta mitä tulee syömiseen niin, eipä nyt opit auta. Eikä puntarin nousu hetkauta. En edes käy puntarilla. Housutkin kiristää. Mitä siitä? Ostetaan isommat.
Voi, voi, voi.
Voihan olla, että kun tavoite on vielä niin kaukana, mieli huijaa ajattelemaan, että eihän vielä ole mikään kiire ja ehtiihän sitä myöhemminkin.
VastaaPoistaTunnistan kyllä itsessä myös tuon saman välinpitämättömyyden niiden Oikeiden Asioiden Tekemisen suhteen. Ei vaan pystykykenemään aina.
Silloin kai ei voi muuta kuin odottaa sitä pohjaa - jossakin vaiheessa se tulee ja sitten sitä taas ehkä saa pontta tehdä jotain.
Tsemppiä siltikin! :)
Kuulostaa omalta kevät-kesältäni. Ja taas tänään mietin, että "nyt alan kyllä viisaammin". Katsotaan kantaako iltaan asti. :)
VastaaPoistaKyllä tämä niin sinniä vaatii. Nyt on kuitenkin todella tiukka viikko takana eikä mitään lipsumisia ole tapahtunut
Poista