Minulla on jonkin sortin laamannus. Melkeinpä kooma. Ei oikein luista. Kirjoittelukin on jäänyt. Se nyt kyllä toisaalta johtuu vain siitä , että ennen lamaannusta oli niin hitonmoinen kiire kokoajan, että ei ennättänyt konetta aukaista. Toisaalta en viitsi tietokonetta edes matkoillani kuljettaa mukana ja kun matkoja on piisannut niin blogi on ollut syrjässä.
Lähtökohtaisesti on mennyt elämänhallinta juuri kuten arvelinkin.
Aluksi kaikki menee hienosti. Intoa piisaa. Sitten tulee työn mukanaan tuomat elämänhallintahaasteet mukaan ja niissä onnistuminen on vähän vaihdellut.
Sitten tulee tämä lamaannus.
Plussiksi voisi sanoa että olen aktiivisesti käynyt joogassa. Pari kertaa viikossa. Olen aktiivisesti ulkoiluttanut reippaasti kävellen koiraani ainakin 4 kertaa viikossa (poislukien reissut)
LIsäksi olen edelleen ollut pesko-lakto-ovo-vegaani ruokavaliollani. Tosin se tuottaa töissä ongelmia ja tekee kotiväen ruoanlaittohetket hermostuttaviksi.
On varsinaista opettelua.
Sitten näihin vähän vähemmän positiivisiin juttuihin.
Olen kipeä. Arvasihan sen että flunssa tulee kun reuhkasee liikaa ja ei ehdi huolehtimaan itsestään.
Löysin itsetehdyn raakasuklaan. Voi sissus että hyvää. Tästä johtuen olen valitettavasti syönyt patukan verran raakasuklaata joka ikinen päivä. Onhan tämä ylettömän terveellistä sinällään, mutta kaloreiden osalta liioittelua.
Mieheni on laihempi kuin minä. Tästä tosiasiasta en pääse eroon ja se VITUTTAA.
Mieheni tekee kaikkea sitä mitä minä kuvittelin tekeväni. Hän punttaa punteilla vierashuoneessa 3 kertaa viikossa. Käy hiihtämässä viikonloppuna. Käy joka päivä lenkillä koiramme kanssa ja mikä uskomattominta hän tuli minun kanssa joogaan. Nyt sitten käymme pariskuntana joogassa.
Lisäksi hän kieltäytyy kaikesta herkusta arkisin. On pystynyt pitämään vain yhden herkuttelupäivän viikossa. Illat hän vääntää tehosekoittimessa yyberterveellisiä smoothieta ja syö sitten niitä.
Olen siis jäänyt kakkoseksi. Niin . Minä lannistun, lamaannun ja mietin että PASKAT.
Hei, eipäs nyt lannistuta siellä vaan sisuunnutaan, ja otetaan siitä miehestä mallia. Kipeänä kaikki tuntuu kaatuvan niskaan, mutta kunhan terveys kestää, niin ei muuta kun ylös, ulos ja lenkille. Ei elämä kaadu yhteen tai kahteen takaiskuun - sitten pitää vaan ottaa itseään uudestaan niskasta kiinni. Tsemppiä!
VastaaPoistaI so feel your pain! Tsemppiä kuitenkin!
VastaaPoistaT. Katja