Aurinko paistaa ja toimintamotivaatio valuu kohti ojanpohjia, kuin viimeiset likaiset lumikökkäreet ennen sulamista.
Ei kait siinä.
Tuttu tunne.
Kohtaan sen aina. Joka ikisen laihdutuskuurin päätteeksi.
Samalla kun ihmettelen tyytyväisenä hyvää oloani ja pudotettuja kiloja, palkitsen itseäni hyvin tehdystä työstä syömällä ylimääräistä ja liikaa.
Hyvä meininki.
Tarkoittaa sitä, että lihavuustilanne on entinen ennenkuin loput lumet ovat sulaneet pois. Paitsi, jos nyt olisin viisaampi
Toivon, että olen tänä vuonna viisaampi.
Käännän katseeni kohti aurinkoa. Sitten katson pölyiseen peiliin. Peilistä kohtaan keski-ikäisen naisen. Runsasmuotoisen. Uusi mekko päällä. Tukeva, muttei läski. Ihan hyvän näköinen. Varsinkin jos kuvittelee läskit pois. Koetan tirkistellä naista tarkemmin. Näkyykö missään viisautta?
Edes pilkkeenä silmäkulmassa?
Eikös tässä päde se sama kuin alkoholisteilla: ensin on tunnustettava ongelma. Ja jos olet sen jo tehnyt, olet yhden askeleen ottanut. Seuraavaksi sitten se, että tunnustat ongelman olevan sellainen, että sinun täytyy tehdä sille jotain. Ei selityksiä, ei tekosyitä.
VastaaPoista