Henkinen nälkä ja fyysinen passiivisuus

Tänään on jotenkin ollut nälkä koko päivän. Kun tietäisi miksi. Kuvittelen nälän olevan ennemmin henkisellä puolela kuin oikea fyysinen nälkä. Jäi kyllä lounas väliin, korvasin sen banskulla, mandariinilla ja kolmella kupilla kahvia.

Täydellistä silmänruokaa sain kuitenkin koko kropan täydeltä ja henkinen puolikin rahoittui kun katsoin Loirinuotiolla. Olipahan kerrankin kaksi minun suurinta idolia yhtäaikaa saunanlauteilla. Loiri ja Selänne.Tunti meni ihan huomaamatta.

Tänään en päässyt kunnon lenkille koirani kanssa. Eihän nämä lenkit mitään hikilenkkejä ole. Kävellään reippaasti. Sitten pysähdellään useasti, maailma kun on täynnä ihania tyttökoirien pissojen hajuja. Yleensä lenkit kestävät noin kolme varttia. Siinä ehtii kävelemään vajaat neljä kilometriä.

Kävelyn sijaan olin jääkiekkomatsin verran jäähykopinvartijana. Seisoin koko pelin. Oman liikunnallisen aktiviteettini tason kertoo kun tajusin yhtäkkiä kuvittelevani, että olenhan minä tehnyt tänään "jotain" kun olen seisonut.

HALOO minä vain seisoin muutaman tunnin. Silläkö muka ihmisen pitäisi pärjätä. Kyllä on pikkasen paikattavaa. Liikkua täytyy paljon enemmän, jos meinaa parin vuoden kuluttua olla itselleni lupaamassa ELÄMÄNI KUNNOSSA. Tästä seisomisajatuksesta suivaannuin itselleni sen verran että painelin koiran kanssa ulos puoleksi tunniksi. Ehti siinäkin monet pissat haistella.




 

Juhlanaiheita

Tein henkilökohtaisen ennätyksen viime yönä nukkumalla yhteen putkeen 9 tuntia. Tämä on tapahtunut varmaan viimeksi satavuotta sitten. Puntari teki myös oman ennätyksensä tänä vuonna näyttämällä lukemaa 84,9 kg. JEE olen miestäni 200 grammaa hoikempi. Nyt tuntuu hyvältä.

Kyllä hyvä elämä on pienestä kiinni. 3 tuntia enemmän unta ja 200 grammaa ja koko maailma näyttää ihan toiselta.

Mitenhän tätä juhlistaisi? Tähän asti päivä on mennyt siivotessa ja aloin jopa tekemään töitä. Se on yksi minun perisynneistäni. Pidän työstäni ja sitten kun töissä ollaan niin ei malttaisi millään olla tekemättä. Käytän siihen jopa vapaa-aikaani ja ihan mielelläni.

Illan koetan nyt kuitenkin kehitellä jotain muuta. Pientä juhlaa iltaan. Kyllähän nyt pienetkin elämänilot ovat juhlan arvoisia. Jospa nyt ainakin keittäisi kahvit ja antautuisi haaveilemaan paremmasta huomisesta.

SYÖ VÄHEMMÄN - dieettini sotii muita dieettejä vastaan

Olen tässä miettinyt minkälainen ylipäätään ruokavalioni tällä hetkellä on. Tänä päivänä on diettaaminen brändätty niin vahvasti, että on luotu mielikuva, että laihtumista ei varmasti tapahdu, jos ei ole jutan dietillä, nurtrileteillä, vähähiilarisilla, viiskakkosilla ja niin edelleen. Vähintään yhtä vaikeaksi saavuttaa tavoitteet on tehty, ellet ota oman päiväsi tueksi personal traineria, ruokaterapeuttia tai pakkohoitoa. Siksi olenkin vallan ihmeissäni, mikä tämä minun kummallinen tapa tänä vuonna on saada itselleni parempi olo, matalammat kolestorililukemat ja sutjakampi kroppa.

Minä nimittäin en ole minkäänlaisella dieetillä. Minä vain syön vähemmän. Ihan systemaattisesti syön vähemmän. Syön karkkia, rahkaa, nutriletilla olen korvannut muutaman aterian, kun syömään en ole ennättänyt, kasviksia, puuroa, leipää, kalaa jne. Syön ihan mitä mieli tekee, mutta vain vähemmän.

Tässä kohtaa olenkin täysin eri linjoilla kaikkien maailman ravintoterapeuttien kanssa, samoin dieettien, joissa mainostetaan että "syö niin paljon kuin jaksat" . Tällaiset dieetit ja ohjeet meille läskeille ovat kuin alkoholisteille sanoisi että juo kaljaa niin paljon kuin jaksat, siinä kuin on vähemmän promilleja. Tai tupakoitsijalle tarjotaan kevytsavukkeita, jotta voi edelleen poltella haluamansa määrän  mutta vähemmällä nikotiinillä päivän aikana. On se ihme, että ravintotieteilijät eivät ymmärrän läskin ihmisen aivoitoimintaa pätkääkään.

Siksi systemaattisesti kaikki minun ravintosuositusten mukaiset dieetit ovat aina epäonnistuneet. Minut on ohjastettu syömään edelleen järjettömiä määriä ( kuten esim Jutan dieetissä) monesti ruoka-aineita, joista en oikeasti pidä. Sitten kuvitellaan että kun riittävästi on kiloja tiputeltu niin rehuja lisätään vieläkin enenmmän  ja  että vielä suuremmilla pahanmakuisten ruokien määrällä homma säilyy ja kilot eivät tule takaisin.

Havahduin tähän viime kesänä kun aloin seuraamaan mitä muut syövät. Itse kuvittelin olevani "NIIN VIISAS JA OIKEASSA" Ruokalautaseni pursusi rehuja, lihaa oli neljännes ja ihan piikkuriikkisesti mukana pottua tai riisiä. Sitten katsoin mitä laihojen tai normaalipainoisten lautasella on. HEILLÄ OLI KAIKKEA SAMAA MUTTA KAIKKEA VÄHEMMÄN. Minä jätin pullat ja jälkiruoat pois. Laihat söivät nekin. Siinä sitten kuolaa valuen odottelin seuraavaa terveellistä jättimäistä nälänpoistavaa salaattikanaraejuustoselleri lautasellista.
Kaikki dieetit lisäksi tuppaavat vielä lisäämään syöntikertojen määrää. Nykyään on tyypillistä että syödä pitää oikein 5-6 kertaa päivässä.  Laihoille tämä on helppoa. Heillä on lautasten annoskoot kunnossa. Minulle läskille se on vaikeaa. Minulla on aina muita isommat määrät kaikkea lautasella. Silloinkin kuin olen koettanut siis oikein viimeisen päälle miettiä ruokalautaseni sisällön oikein

Hoikat ihmiset yksinkertaisesti vain syövät vähemmän kuin me läskit.

Minun ongelma ei ole ettenkö tietäsi viimeisen päälle joka ikisen ruoan kaloripitoisuutta, proteiinipitoisuutta. Voin ne tarvittaessa kääntää vaikka edelleen painonvartijoiden pisteiksi. Ongelma ei ole myös se ettenkö tajuaisi mikä on terveellistä ja mikä ei ole terveellistä.

Minun ongelma on, että syön liikaa. Yksikään dieetti jossa ylipäätään syödään ei myös ohjaa ihmistä syömään aina vähemmän. Päinvastoin niissä pyritään korostamaan että saat syödä entiset määrät! Määrät vain korvataan joillakin yberterveellisillä mutta pahoilla korvikkeilla. Nämä vaihtuvat sutjakkaasti dietin päätyttyä niihin aineksiin, joista ennen dieettiä suurimmat nautinnot sai.

Minä olenkin aloittanut ihan ikioman dieetin, minä vain syön vähemmän. Onhan se nykytietämyksen näkökulmasta täysin vastoin kaikkia ohjeita kun vaaditaan lisäämään salaattia, hedelmiä, kalaa, kanaa täysviljatuotteita jne. Kaikkea pitää lisätä, jos muita uskoo.

Minä en usko. Minä olen vain kertakaikkiaan syönyt vähemmän. Jos aiemmin otin iltapalaksi 2 leipää. Otan nyt yhden. Jos olen ottanut 100 gramman suklaalevyn, otan patukan jne. Opettelen yksinkertaisesti vain syömään vähemmän. Me läskit olemme nimittäin aina vain yksinkertaisesti syöneet liikaa.

Tein lounaaksi taas munakkaan. Söin sen puoliksi poikani kanssa. Oli mahtavan hyvää. Täytteinä vuohenjuustoa, pestoa, kaprista,paprikaa ja ruokalusikallinen juustoraastetta. Oli myös tomaatteja, mutta ne olivat pahoja. Veteliä ja litkuisia ja ne olisi kannattanut jättää pois.

huono-onninen perhe

Jos repsahtaisin niin repsahtaisin just nyt. Ihan kunnolla. Tällä hetkellä perheemme 2 viikon sairastilasto on seuraava: migreeni, allergiakohtaus, vatsatauti, kurkkukipu, selkälihaksen revähdys ( tuossa oli minun vikalista) Sitten tämä itkuosasto eli lapset: kylkiluu kokonaan poikki toisella lapsella ja nyt toisella nilkka kokonaan murtunut. Aamulla kipsaukseen tai sitten ensin  leikkaukseen ja ja siitä kipsaukseen.

Nyt ahistaa ja kunnolla.


Sitten tämä vitsiosasto: Lisäksi minulla ei ollut tippunut paino aamulla, miehellä oli ja hän on nyt hoikepi kuin minä. Kokonaiset 100 grammaa.

Minä en nyt juuri jaksa yhtään mitään. Lähden koiran kanssa lenkille ja koetan rauhottua.
Elämä on. Kuinka huonoksi yhden perheen tuuri ja onni voi mennä?

Makeat unet lihottavat

Sekavat on  tunnelmat. Tekisi mieli repiä pelihousut ja syödä rekkalastillinen suklaata ja muita herkkuja. Tässä sen näkee, miten epätoivoiseksi puntari saa ihmisen.
Eilen söin omasta mielestäni tosi vähän. Ruoat on jopa kuvattu eilisiin postauksiin. Lisäksi söin pari rahkaa, pari leipää ja pari mottia sokeritonta kaakaota. Vaikka miten päin laskisi niin en saa ruoista kaloreita 1500 enempää. Siitä huolimatta aamulla puntari näytti taas 86. Eli se luulemani noin kilon pudotus oli harhaa ja oli tullut takaisin yhdessä vuorokaudessa. Ihan sama turvottaako vai ei, on täysin järjenvastaista, että paino nousee vuorokaudessa kilon vaikka syötyjen ruokien yhteispainokaan ei mielestäni mene kiloon. Se on raivostuttavaa.

Olisinkin varmaan saanut aikaiseksi koko sukua raastavan hermoromahduksen ellei olisi käynyt niin hyvä tuuri, että nukuin kuin tukki viime yön. Kyllä unet maistuivatkin kolmen unettoman yön jälkeen. Ehkäpä juuri tuo unien maistuminen olikin se juttu mikä minut sai taas lihomaan alkuperäisiin lukemiin.

Taidanpa jättää taas tuon puntarin rauhaan ja lähden kotiin tekemään itselleni munakasta. Työpäivä on nyt tehty. Olen ylpeä tästä päivästä. Sen lisäksi, että sain kohtuullisesti aikaan töitä, niin en istunut koko päivänä. Ainoat istunnot olivat vessassa käynti ja aamupalaveri työkavereiden kanssa. Lisäksi yhden puhelun ajan istuin. On se iso muutos entiseen, kun istuin aiemmin toimiston työpöydän ääressä koko päivän. Katsotaan nyt vaikuttaako se mitenkään yleiseen jaksamiseen ja vointiin. Tai sitten vain omaiset aikoinaan totetavat ei se vain istuminen tapa kyllä se seisominenkin tappaa.

Viiksekäs lady liian pienissä farkuissa laihduttaa

Zombi-naisen päivä on unenomaista ja puuduttavaa. Päätin kuitenkin elää tämän päivän ja koettaa unohtaa, että en ole nukkunut.
Kävin lenkillä, huomasin että minulla onkin viikset. Olivat kivasti huurteessa kun pääsin kotiin koiraa ulkoiluttamasta yli 20 asteen pakkasesta.
Kun on lähes 50 vuotta vanha on valitettavasti naisenakin pakko ryhtyä poistamaan partaa viikottain. Joululomalla oli vähän repsahtanut tilanne. Ei riitä, että on lihava, on myös parrakas.

Kävin myös ruokakaupassa valmistautumassa tulevaan loppuviikkoon. Huomenna töissä mennään pinaattikeitolla. Keittelen munat kaveriksi. Illalla värkkään jotain tänään paahtamistani kasviksista. Olivat muuten sellaista herkkua, että koko perhe söi ja kehui. Suosittelen, jos alkaa kurkut ja tomaatit tökkimään. Perhe söi kasvikset riisin ja kanan kanssa.

Tosin en itse en maistanut mitään. Olin vahingossa ostanut itselleni chilitonnikalaa. Vieläkin on suu tulessa.

Eilen ostin myös itselleni farkkulegginssit. Tänään kun kävin kaupassa ne päällä totesin, että liian pienet tuli. Positiivisesti ajateltuna näiden pitäisi olla kuitenkin lähikuukausina oikein sopivat.

Huomasin, että muutama lukija oli tullut lisää. Kiitos ja tervetuloa seuraamaan ja kommentoimaan minun tyylitajutonta mutta sarkasmin kyllästämää taivalta kohti parempaa tulevaisuutta.

Väsynyt yösyöppö

Viime yönä mietin taas kerran mikä minua vaivaa. Olenko kuuhullu, hirvittääkö lähteä takaisin töihin, olenko masentunut, kärsinkö vain tilapäisesta unettomuudesta, mikä minussa on pielessä. Kolmas uneton yö.

Uni ei tullut millään. Kolmelta menin syömään. Näinhän siinä käy. AINA. Parhaaksi kokemani unilääke on isomotti kaakaota ja ruisleipä. Tällä kertaa söin tosin itsetekemäni sämpylän. Kaloreita siinä on miljoona. Tosin terveellisiä kaikki.  Varmaan ennen viittä jo nukahdin. Kello soi parin tunnin päästä. Oli aika lähteä tekemään pojalleni aamupalaa.

Olen kuin nukkuneen rukous. Koetan silti jaksaa. Kävin -23 asteen pikkupakkasessa taas lenkillä reilut puolituntia. Tein kuvassa näkyvän lounaan itselleni. Hyvää siinä on ainoastaan ihana grillattu vuohenjuusto paantoleivän päällä. Muut tykötarpeet nakkasin lautaselle siksi että niitä rehuja on vain syötävä jos meinaa jotain saada aikaiseksi. PIrkan tumma balsamicokastike pelastaa aina kun pitää noita rehuja vetää naamaan. On todella hyvää.

Huomenna alkaa työt. Tavallaan odotan ja tavallaan pelkään kauheasti. Kestääkö selkä? Saanko nukuttua? Riittääkö voimat?

Minua kuvaa tällä hetkellä parhaiten sanonta väsynyt yösyöppö!