Sekavat on tunnelmat. Tekisi mieli repiä pelihousut ja syödä rekkalastillinen suklaata ja muita herkkuja. Tässä sen näkee, miten epätoivoiseksi puntari saa ihmisen.
Eilen söin omasta mielestäni tosi vähän. Ruoat on jopa kuvattu eilisiin postauksiin. Lisäksi söin pari rahkaa, pari leipää ja pari mottia sokeritonta kaakaota. Vaikka miten päin laskisi niin en saa ruoista kaloreita 1500 enempää. Siitä huolimatta aamulla puntari näytti taas 86. Eli se luulemani noin kilon pudotus oli harhaa ja oli tullut takaisin yhdessä vuorokaudessa. Ihan sama turvottaako vai ei, on täysin järjenvastaista, että paino nousee vuorokaudessa kilon vaikka syötyjen ruokien yhteispainokaan ei mielestäni mene kiloon. Se on raivostuttavaa.
Olisinkin varmaan saanut aikaiseksi koko sukua raastavan hermoromahduksen ellei olisi käynyt niin hyvä tuuri, että nukuin kuin tukki viime yön. Kyllä unet maistuivatkin kolmen unettoman yön jälkeen. Ehkäpä juuri tuo unien maistuminen olikin se juttu mikä minut sai taas lihomaan alkuperäisiin lukemiin.
Taidanpa jättää taas tuon puntarin rauhaan ja lähden kotiin tekemään itselleni munakasta. Työpäivä on nyt tehty. Olen ylpeä tästä päivästä. Sen lisäksi, että sain kohtuullisesti aikaan töitä, niin en istunut koko päivänä. Ainoat istunnot olivat vessassa käynti ja aamupalaveri työkavereiden kanssa. Lisäksi yhden puhelun ajan istuin. On se iso muutos entiseen, kun istuin aiemmin toimiston työpöydän ääressä koko päivän. Katsotaan nyt vaikuttaako se mitenkään yleiseen jaksamiseen ja vointiin. Tai sitten vain omaiset aikoinaan totetavat ei se vain istuminen tapa kyllä se seisominenkin tappaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti