Olen tässä miettinyt minkälainen ylipäätään ruokavalioni tällä hetkellä on. Tänä päivänä on diettaaminen brändätty niin vahvasti, että on luotu mielikuva, että laihtumista ei varmasti tapahdu, jos ei ole jutan dietillä, nurtrileteillä, vähähiilarisilla, viiskakkosilla ja niin edelleen. Vähintään yhtä vaikeaksi saavuttaa tavoitteet on tehty, ellet ota oman päiväsi tueksi personal traineria, ruokaterapeuttia tai pakkohoitoa. Siksi olenkin vallan ihmeissäni, mikä tämä minun kummallinen tapa tänä vuonna on saada itselleni parempi olo, matalammat kolestorililukemat ja sutjakampi kroppa.
Minä nimittäin en ole minkäänlaisella dieetillä. Minä vain syön vähemmän. Ihan systemaattisesti syön vähemmän. Syön karkkia, rahkaa, nutriletilla olen korvannut muutaman aterian, kun syömään en ole ennättänyt, kasviksia, puuroa, leipää, kalaa jne. Syön ihan mitä mieli tekee, mutta vain vähemmän.
Tässä kohtaa olenkin täysin eri linjoilla kaikkien maailman ravintoterapeuttien kanssa, samoin dieettien, joissa mainostetaan että "syö niin paljon kuin jaksat" . Tällaiset dieetit ja ohjeet meille läskeille ovat kuin alkoholisteille sanoisi että juo kaljaa niin paljon kuin jaksat, siinä kuin on vähemmän promilleja. Tai tupakoitsijalle tarjotaan kevytsavukkeita, jotta voi edelleen poltella haluamansa määrän mutta vähemmällä nikotiinillä päivän aikana. On se ihme, että ravintotieteilijät eivät ymmärrän läskin ihmisen aivoitoimintaa pätkääkään.
Siksi systemaattisesti kaikki minun ravintosuositusten mukaiset dieetit ovat aina epäonnistuneet. Minut on ohjastettu syömään edelleen järjettömiä määriä ( kuten esim Jutan dieetissä) monesti ruoka-aineita, joista en oikeasti pidä. Sitten kuvitellaan että kun riittävästi on kiloja tiputeltu niin rehuja lisätään vieläkin enenmmän ja että vielä suuremmilla pahanmakuisten ruokien määrällä homma säilyy ja kilot eivät tule takaisin.
Havahduin tähän viime kesänä kun aloin seuraamaan mitä muut syövät. Itse kuvittelin olevani "NIIN VIISAS JA OIKEASSA" Ruokalautaseni pursusi rehuja, lihaa oli neljännes ja ihan piikkuriikkisesti mukana pottua tai riisiä. Sitten katsoin mitä laihojen tai normaalipainoisten lautasella on. HEILLÄ OLI KAIKKEA SAMAA MUTTA KAIKKEA VÄHEMMÄN. Minä jätin pullat ja jälkiruoat pois. Laihat söivät nekin. Siinä sitten kuolaa valuen odottelin seuraavaa terveellistä jättimäistä nälänpoistavaa salaattikanaraejuustoselleri lautasellista.
Kaikki dieetit lisäksi tuppaavat vielä lisäämään syöntikertojen määrää. Nykyään on tyypillistä että syödä pitää oikein 5-6 kertaa päivässä. Laihoille tämä on helppoa. Heillä on lautasten annoskoot kunnossa. Minulle läskille se on vaikeaa. Minulla on aina muita isommat määrät kaikkea lautasella. Silloinkin kuin olen koettanut siis oikein viimeisen päälle miettiä ruokalautaseni sisällön oikein
Hoikat ihmiset yksinkertaisesti vain syövät vähemmän kuin me läskit.
Minun ongelma ei ole ettenkö tietäsi viimeisen päälle joka ikisen ruoan kaloripitoisuutta, proteiinipitoisuutta. Voin ne tarvittaessa kääntää vaikka edelleen painonvartijoiden pisteiksi. Ongelma ei ole myös se ettenkö tajuaisi mikä on terveellistä ja mikä ei ole terveellistä.
Minun ongelma on, että syön liikaa. Yksikään dieetti jossa ylipäätään syödään ei myös ohjaa ihmistä syömään aina vähemmän. Päinvastoin niissä pyritään korostamaan että saat syödä entiset määrät! Määrät vain korvataan joillakin yberterveellisillä mutta pahoilla korvikkeilla. Nämä vaihtuvat sutjakkaasti dietin päätyttyä niihin aineksiin, joista ennen dieettiä suurimmat nautinnot sai.
Minä olenkin aloittanut ihan ikioman dieetin, minä vain syön vähemmän. Onhan se nykytietämyksen näkökulmasta täysin vastoin kaikkia ohjeita kun vaaditaan lisäämään salaattia, hedelmiä, kalaa, kanaa täysviljatuotteita jne. Kaikkea pitää lisätä, jos muita uskoo.
Minä en usko. Minä olen vain kertakaikkiaan syönyt vähemmän. Jos aiemmin otin iltapalaksi 2 leipää. Otan nyt yhden. Jos olen ottanut 100 gramman suklaalevyn, otan patukan jne. Opettelen yksinkertaisesti vain syömään vähemmän. Me läskit olemme nimittäin aina vain yksinkertaisesti syöneet liikaa.
Tein lounaaksi taas munakkaan. Söin sen puoliksi poikani kanssa. Oli mahtavan hyvää. Täytteinä vuohenjuustoa, pestoa, kaprista,paprikaa ja ruokalusikallinen juustoraastetta. Oli myös tomaatteja, mutta ne olivat pahoja. Veteliä ja litkuisia ja ne olisi kannattanut jättää pois.
Olen täysin samaa mieltä ja voisin allekirjoittaa tämän. Amen!
VastaaPoistacalatheanoma.blogspot.com
Samaa mieltä - se mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Omalta kohdaltani olisi suurta teeskentelyä surautella vihersmoothieita aamupalaksi jne. En jaksaisi, en osaisi enkä haluaisi edes opetella. Mutta se on taivahan tosi, että jos en halua alkaa vähäkaloriselle kasvisraakaruokadieetille, annoskoko on ainoa, jossa voin petrata. Tähän mennessä tämä on toiminut ihan hyvin. Tietysti saisin tuloksia vähän nopeampaa, jos muuttaisin kaiken vähäkaloriseksi, luopuisin hiilareista jne. Mutta kun en halua. En halua viettää loppuelämääni laihiksella tai jollakin kuurilla. Menkööt vaikka kymmenen vuotta, mutta minähän opettelen syömään vähemmän. Ja nauttimaan silti kaikesta mitä syön :)
VastaaPoista