Laihdutus ja paskakärpäset

Välillä tuntuu, että omien tapojen muuttaminen on ihan yhtä hankalaa kuin koittaa päästä eroon kotona pörräävistä paskakärpäsistä. Paskakärpäsprojekti on meillä nimittäin kestänyt ikuisuuden. Ensin niitä oli vain muutama. Olipahan lapsi unohtanut viikonloppureissullansa tyhjentää roskakorin. Korin, joka oli täynnä banaaninkuoria ja rahkapurkkeja.
Nyt niitä kärpäsiä vain on  ja  on  ja  on  ja on.

Olemme koettaneet tappaa niitä lempeästi omenaviinietikan ja fairin yhdistelmällä. Satoja on hukkunut, mutta ei riittävästi. Olen myös koettanut ottaa kunnon aseet käyttöön ja suihkutella raidia. Eipä auta lopullisesti kunnon aseetkaan. Nyt sitten ihan vain kärpänen kärpäseltä tapoin niitä omin käsin. Apinanraivolla ja hirveällä päättäväisyydellä. Ehkä minä seuraavaksi vain tuikkaan talon tuleen.


Samalla tavalla on toiminut elämäntapamuutokseni. Koetin aluksi lempeästi kertoa itselleni miten asiat pitää tehdä. Miten syödä, miten löytää kohtuus, miten luopua liioitteluista. Lempeästi kaikkien viisaiden oppien mukaan lisäsin salaatteja, lisäsin proteiineja, lisäsin säännöllisyyttä, join vettä. Etsin itselleni hyvät tavat liikkua. Yksi kesä loma ja kohtuullisuus hupeni samoin tein ja paluu vanhoihin tyhmiin tapoihin oli taas karu tosiasia.  Sitten otin hieman kovemmat keinot käyttöön. Ruoskin itsäni ja syyllistin ja koetin saada tilanteen palautumaan kevään tunnellimiin. Ei onnistunut ja nyt on siis menossa totaalilakko. Vain nutrilettlitkut ja vähän rehuja kaverina.
Tuntuu tämäkin yhtä toivottomalta ja tuloksettomalta. Tuntuu koko projekti vain niin turhalta.

Ehkä se on niin, että  minä, läskit ja paskakärpäset olemme ylitsepääsemätön ja murtamaton lopullinen liitto. Nyt ja aina maailman loppuun asti ja ne paskakärpäset jopa jatkaa elämäänsä vielä minun jälkeenkin.

Katkaisuhoito on alkanut

Näin tässä kävi. Meni hermot. Loppui ymmärrys omaa käyttäytymistä kohtaan. Miten tätä voisi kukaan ymmärtääkään. Omissa tekemisissä ei ole mitään tolkkua. Käyttäyipä sitten terveellisesti tai epäterveellisesti.
Aloitin katkaisuhoidon. Lopetin syömisen. Lähes kokonaan. Nyt on vain nutrilett merkkiset vieroitusainelitkut kaverina. Lisäksi sallin itseni syödä kerran päivässä.

Tässä  nyt sitten kuljotan ja mietin, miksi kaikki menee överiksi. Syöminen menee överiksi. Mässäily menee överiksi. Herkuttelu menee överiksi ja tietysti ainoa keino selvitä tästä överöveröver tilanteesta on vetää överiksi toiseen suuntaan ja lopettaa syöminen.

Viikko on mennyt.
Tänä aikana aivotoiminta on ollut enemmän tai vähemmän matalalla tasolla. Toivottavasti olen pystynyt hämäämän töissä. Olen ikäänkuin leikkinyt ja näytellyt täyspäistä puhujaa ja esiintyjää, mutta oikeasti kaikki aivotoiminta on vaatinut hirveää keskittymistä.

Nälkä on tietysti ollut. Otan sen asiaan kuuluvana vieroituoireena vastaan. Kidutan itseäni.

SINÄ KURJA LÄSKI.

En tiedä milloin alan syömään. Yöllä kun olin hereillä pohdiskelin, että olisiko jotensakin fiksumpaa esim heittäytyä karkkilakkoon, pullalakkoon, sipsilakkoon ja katsoa mitä sitten tapahtuu?
No rangaistukseksi omalle käytkökselleni, olen  nyt syömättä.

Päivän tekosyy lihomiseen : Fanipalat

Aamulla lähden töihin taas intoa täynnä. Kassissa pakasterasiallinen jauhelihasoppaa ja 2 ruisleipää. Aamupalana söin mausterahkan. Kivasti näillä pärjäsikin puoleen päivään.

Sitten löysin meidän toimiston sosiaalitiloista mariskoolin täynnä fanipaloja.
Nami nami nami ja vielä  kerran nami nami nami.

 Kyllä oli lyhyt muisti.

Kävin aamulla pitkästä aikaa puntarilla. Kivasti on tullut alkuvuoden jutan dietin aikana hävinneet kilot takaisin. Nyt on enää saldo - 2 kiloa vuoden vaihteen tilanteesta.

Pitäisi tietysti iloita, että olenhan vielä miinuksella.

No, tätä menoa en kauan.

Ei mulla muuta.

voihan läskipossuähötus ähky

Ihan on rytmi kateissa. Myös motivaatio hukkapiilossa. Sen sijaan röllömaha on voimissaan.
Ähky.
Krooninen.
Vaikea tsempata itseäni olemaan reipas, kun ei ole motivaatiota. Vaikka kuinka päättää muuttaa itseään taas järkevämmäksi, niin mitään ei tapahdu, koska motivaatio on hukassa.

Oikeastaan tapahtuu. Kun tarkemmin ajattelee. Kaikkea ähkyällöä tapahtuu, oikein liiankin kanssa.
Koska motivaatio on hukassa, olen itsekin kokonaisvaltaisesti hukassa.
Syön, ahmin, juon, syön, ahmin ja juon.
Lihon.
Syytän itseäni.
Teen päätöksen uudestaan ja uudestaan. TÄNÄÄN OTAN NISKALENKIN ITSESTÄNI.
Sitten en kuitenkaan ota.
Tyhjennän vain jääkaapin ja otan lounaalla töissä rasvaisimmat herkut.


Yhtääkkiä ei vain olekaan enää yhtään kiinnostunut laihtumaan.

Ei kiinnosta yhtään.

Olen vain ihmeissäni mitä on tapahtunut.

Liikun edelleen ja kohtuu terveenäkin olen pysynyt. Mutta mitä tulee syömiseen niin, eipä nyt opit auta. Eikä puntarin nousu hetkauta. En edes käy puntarilla. Housutkin kiristää. Mitä siitä? Ostetaan isommat.

Voi, voi, voi.

Jääkaappi on kotona ihan liian lähellä

Ensimmäinen lomaviikko kohta lusittu. Kirjaimellisesti. Oli anoppi kylässä ja sairaana koko viikon. En siis päässyt minnekään, en voinut tehdä mitään. Hoidin vain anoppiani. Tein inkivääriteetä, hunajateetä. Hain yskänlääkettä. Peittelin sänkyyn. Olin hipihiljaa kotona, että hän sai levätä.

Ihanaahan se on kun anoppi tulee kylään. Hän on ihana ihminen. Mutta kukaan ei tilannut flunssaa meille kylään. Varsinkin kun olemme lähdössä perheellä kesälomalle ensiviikolla etelä-eurooppaan. Käsidesi on roiskunut käytössä.

Siinä sivussa kun en tehnyt mitään "lomaa" , niin pesin vuodevaatteet, päiväpeitteet, koristepäälliset, kaikki maailman pyykit, leivon piirakkaa, keksiä, tein ruokaa. Kävelin luutu kädessä. Kaipasin töihin tekemään mukavia töitä. Olen katsonut ulos kun maanantaina satoi rakeita. Tiistaina kaatamalla vettä, keskiviikkona sadekuuroja toisen perään. Torstainakaan ei vedeltä ja kylmältä vältytty. Olisin halunnut joogata enemmän, mutta anoppini tuumasi, että mihin hittoon muka menet, eikö kotonakin voi joogata.....

Toisaalta, jos hieman viitsisi muuttaa asennettaan ja nähdä kaikki positiiviset puolet niin kyllä kaikkea kivaakin on ehtinyt tapahtua. Pari ystävää kävi kylässä maanantaina. Tiistaina sain eMBA tutkintotodistuksen kiitettävin arvosanoin. Keskiviikkona olin huippumahtavassa joogassa illalla. Torstaina kävi vuoden takainen vaihto-oppilasvieraamme meillä kylässä.   Olen myös liikkunut yhteensä 4 tuntia tällä viikolla. Kerran vain kävin kaatosateessa kävelyllä koirani kanssa, muutoin olen pysynyt kuivana kesäsateelta.

Joka tapauksessa ensimmäinen lomaviikko takana. Hyvää ja huonoa. Kotona olemista. Ehkä tämä loman aloittaminen ei ole niin helppoa. PItäisi vain osata olla ja nauttia tekemättömyydestä. Onneksi sentää sain jo ensimmäisen kirjan alulle. Tommi Läntisen Rautanaula.

Kilot pysyy samassa. Kiitos rahkapiirakan, poikani tuoman suklaalevyn, mieheni tuoman kuohuviinin todistukseni kunniaksi ja kaiken kaikkiaan minulla on täällä kotona jääkaappi ihan liian lähellä.

Rehukuuri ja spagaatti painonpudotuksen monet vaiheet

Olen ollut viikon syömättä. Se ei siis tarkoita totaalisyömättömyyttä. Se vain tuntuu totaali syömättömyydelle. Tämä johtuu siitä, että tuli kurinpalautksen hetki omalle kohdalle. Lähti paino nousuun. Kevään reipas viiden kilon painonpudotus olikin yhtäkkiä hujennut 2 kiloon. AAAAAPPUUUUUAAAAA.
Syy on kyllä aivan selvä. Olin kuukauden reissussa. Kävin Venäjällä, Saksassa, Ruotsissa, ja reissasin kotimaata tilaisuudesta toiseen. Aina kolmen ruokalajin ja monen ruokajuoman illalliset, aamulla hotelliaamupalat ja päivälläkään ei jääneet lounaat ja välipalat välistä.

Kyllä alkoi ihan hirvittämään tämä oma meno ja ruoanpaljous. Viikon olin rehuilla ja rahkalla. Hyvin juttadieettimäisesti ja heti sain 2,4 kiloa pois. Oli pakko saada. Muuten ei olisi mennyt kolttu päälle sunnuntaina kun lapsikullat pääsivät ripille. Sunnuntaina taas tuli kohtuullisesti venytettyä vatsalaukkua, mutta nyt on taas peli poikki.

Olen keksinyt uuden oivan kesäsäännön. Kotipäivinä kuljotan salaatilla ja reissupäivinä saan syödä. Nyt kun olen lomalla, niin reissut ovat lomareissuja ja niiden ihanuuksista en tingi. Jospa tämä taas tästä.

Toisaalta olen "liikkunut" ihan uskomattoman paljon. Käyn nykyään joogassa 3 kertaa viikossa koiran lenkitysten lisäksi. Tämä tarkoittaa 4,5 tuntia joogaa viikossa. Kroppa nauttii ja voi hyvin. On tapahtunut valtavaa edistystä oman kehon hyvinvoinnissa. Saan kädet suoraksi selään taakse. Alaselän kivut ovat alkaneet häipuä. Lihaskunto ja selkärangan kunto ovat parantuneet. HALLOO, minä tein viikko sitten spagaatin! Nyt tavoitteena on päästä siltaan. Vielä ei onnistu, mutta varmaan jonkinlaisen sillan pystyn tekemään jo tänä vuonna.

Matka kohti elämäni kuntoa jatkuu. Hitaasti, takapakkejakin ottaen, mutta varmasti.
Lupasin itselleni, että tänä vuonna joulukuun viimeisenä päivänä painan 75 kiloa. Jos kuvitellaan, että saan nämä toukokuun lisäkilot tässä kesän aikana pois, niin loppuvuodeksi jää tiputettavaa viisi kiloa.
Ei tuo nyt niin pahalta kuulosta. Ei muuta kuin rehuja kehiin ja reipasta liikettä. Kyllä se siitä lähtee.

tavoite on edelleen kirkkaana mielessä

Nyt kun on järjetön ähky päällä, on hyvä pitkän tauon jälkeen palata blogiini. Ähky tuli annoksesta pestopastaa ja kanaa, jäätelöpallosta ja siskon pojan synkkäreillä nautitusta vadelmakakkupalasta. Olisi toki voinut tulla jos vaikka mistä muustakin.
Painonhallinta on ollut aikamoista vuoristorataa. Pääsääntöisesti tilanne on hyvä. Olen tyytyväinen omaan tekemiseeni, mutta toki viilattavaa olisi. Ruokaakin tärkeämpää on nyt ollut se, että olen keskittynyt parantamaan kuntoani.
Tämä on tarkoittanut kahta asiaa. Ensinnäkin olen kaksi kävelylenkkiä vaihtanut hölkäksi. Tuntuu niin mahtavalta, että jaksan juosta lähes neljä kilometriä. Tavoite on saada sellainen kunto, että lähellä kotiamme olevan järven voisi kiertää hölkkäämällä. Tarkoittaa noin 7 kilometriä.
Toisekseen olen käynyt kerran viikossa kuntosalilla. Vieläpä töissä ruokatunnilla ja lisäksi olen käynyt kerran tai kaksi joogassa.

Edelleen liikuntaa tulee 5-7 tuntia viikossa, mutta nyt tässä on monipuolisuutta ja tempoa. Tavoite oli olla elämäni kunnossa kun täytän 50 vuotta. Kuntokaan ei taida nousta ihan itsekseen.

Annan itselleni kuntoilutehojen lisäämisestä 8 pistettä ja ruokavalion noudattamisesta 7 pistettä.
Ihan kiitettävään en vielä päässyt. Mutta pääsiäinen, vatsatauti, työmatkat, pitkät työpäivät. Kaikki nämä ovat vielä liikaa antaneet tekosyitä olla pitämättä itsestä huolta.