Kun unohtaa blogin olemassaolon

Niin minulle kävi. Unohdin kertakaikkiaan koko blogin. Tätä sattuu varmaan monelle. Yhtäkkiä ei enää vain kiinnosta. Tuntee toistavansa sanomisiaan. Minun tapauksessa jojo jojo jojo jojo -elämää.

Niin syksylla laihduin ja nyt taistelen että paino pysyy edes suurin piirtein tiputtamassani määrässä. Ei se pysy. Tiedän.
Mutta muutama ihana pysyvä elämäntapamuutos on opittu.
1)  Syön aamupuuron, raejuuston ja marjojen kera. Hyvä olo pitkin päivää
2) Syön kohtuullisen keveän lounaan normaali toimistopäivänä
3) Kala-kasvisyöjäruokavalioni on muuttunut monipuolisemmaksi. Osaan tehdä maailman parhaat mustapapupihvit. Osaan käyttää linssejä, papuja. Syön muutakin kalaa kuin iänikuista lohta.

Kaikesta tästä kolesteroliarvoni tykkäävät. Arvot ovat merkittävästi parantuneet. Hyvä niin.

Jotain siis olen saanut aikaiseksi elääkseni parempaa ja terveellisempää elämää. Siitä pitää iloita.

Lisäksi hyvä juttu on, että muistin tämän blogin olemassa olon. Päiväkirjoitukset saattavat siis jatkua.

Minä olen laihtunut 5 kiloa

Iloisia uutisia ja parempaa mieltä. Ainakin näin hyvinvointirintamalla. Yleensä olen tulla tupsahtanut blogiini vain valittamaan. Tästä on ikäänkuin tullut paikka purkaa pahaa mieltä ja pettymystä.
Tällä kertaa ei moiseen tarvitse sortua.
Olen laihtunut 5 kiloa. Painan 81.8 kg. Kaikki ihanan ystävän tuella ja yhteisellä jutandieetti ohjeilla ( taas kerran). Tällä kertaa olen tehnyt simple dieettiä. Olen tykästynyt ohjeisiin. Olivat paljon paremmat kuin koskaan superdieeteissä, joita niitäkin olen muutaman kerran kokeillut.
Tässä dieetissä on saanu syödä puuroa aamuisin ja mikä ihaninta syödä ruisleipää! Tosin tulevalla viikolla oli jo leivätkin otettu ohjelmasta pois. Aletaan mennä yhä vähähiilihydraattisempaan suuntaan. Jaksan kyllä dieetin kahlata läpi ja niin tekee myös ystäväni.
Tulemme myös jatkamaan dieettiä niin kauan, että paino alkaa molemmilla seiskalla. Jouluun mennessä pitäisi olla jo paino lähempänä 75 kiloa. Siellä on siis konkreettinen tavoite.

Uskomatonta mutta muutamat ruoat maistuvat taivaallisilta. En ole yhtään kyllästynyt. Töissä työkaverit nauraa, kun raahaan kassitolkulla eväitä mukanani.  Ja tulosta syntyy.

Paras päivällinen on sellainen että teen ruisleivästä, lohesta ja polar5 juustosta lämpimät voileivät, laitan avokadoa päälle ja viereen läjän salaattia. On kertakaikkiaan taivaallista!

Nyt painan vihdoin saman verran kuin painoin vuosi sitten ennen kuin lähdin Kanarialle lomalle. Siellähän lihoin 4 kiloa ja grammaakaan ei lähtenyt pois missään vaiheessa.

Hyvä hyvä hyvä mieli

Onnellinen

Huomenna alkaa simple.(jutan superdieetti)  Eväät on tehty valmiiksi jääkaappiin. Kaveri lähti kaveriksi ja tsemppariksi. Muutoinkin on hyvä jakso menossa. Juoksin ensimmäisen kerran vuosikausiin. Peräti 5,5 kilometriä. Kävin jokin aika sitten likkojen lenkillä. Ylitin itseni. Hämmästytin itseni. Olin kipeä kuin kuolemaa tekevä monta päivää, mutta silti onnellinen. Juoksin.

Nyt pitää mennä vain taas lääkäriin. Terveydenhoitolalla oleva kaverini kuunteli puuskutustani ja vinkuvaa hengitystäni ja määräsi astman tarkistukseen pef mittauksiin siis. Voihan se olla että kaiken hengenahdistuksen takan on vielä rasitusastma,


mutta ei se haittaa. Juoksin silti. Jääkaappi on täynnä laihdutusruokaa. Taas tuntuu että jotain tapahtuu. Positiivista.

Luultavasti tästä postauksen ilosta jään huomenna auton alle, mutta jos niin käy niin onpahan sairaalassa mahdollista palata tähän blogiin ja lukea että olin innostunut ja uskoa omaan itseeni täynnä tänään sunnuntaina.

SItä paitsi nyt on painokin tippunut reilun viikon aikana noin kilon. Minulle se on dramaattinen pudotus pitkän nousukauden jälkeen.

Kakansyöntiä odotellessa

Perjantai ja viikonloppu edessä. Ensimmäinen löydä ja kalenterimerkinnöiltään tyhjä työviikko oli inspiroiva ja mukava. Kerrankin sai miettiä asioita rauhassa, jutella ihmisten kanssa rauhassa, suunnitella asioita rauhassa. Koko ajan on ollut olo että olen hyödyllinen ja tarpeellinen. Tosin paljon on mennyt ihan höpöhommiinkin. "luovat tauot" ovat olleet välillä verrattain pitkiä. Tänän luova tauko kesti esimerkiksi 1,5 tuntia. Kävin joogatunnilla. Mukava päivän aloitus. Tosin en tajunnut että hikihän siinä tulee.....aika punaposkinen olin ensimmäisessä palaverissa.

Ruokapuolella viikko on ollut oikea mallioppilaan suoritus. Yritän olla kovasti ylpeä itsestäni. Uskon että minulla on ollut hiilihydraatit, proteiinit, ja rasvat ihan kohtuullisen oikealla tolalla. On ollut vihanneksia, kanaa, kalaa, täysjyväruisleipää, hedelmiä, marjoja. Ei ole ollut karkkia, pullaa, kaljaa, ranskalaisia, sipsejä eikä suklaata. En ole myös ylensyönyt terveellisiä ruokia.

Kohtuutta ja terveyttä koko viikko.

No mitä iloa siitä on ollut. Ei vielä mitään.  Paino on tismalleen sama kuin maanantaina.  Iloa sen sijaan oli taas Hesarin artikkelista, jossa käytiin suolisto-ongelmia läpi. Myös ylen Teemalta tuli joku aika sitten hyvä ohjelma  "ihmisen toiset aivot" . Siinäkin käytini suoliston merkitystä läpi.

Minulla kun on suolistossa jokin pielessä. Tosin se ei ole laktoosi-intoleranssi ,se ei ole keliakia, se ei ole syöpä. Miljoona eriasteista tulehdusta ovat edelleen mahdollisuus. Lisäksi minulla jo todettiin että liiallinen antibioottien käyttö on vahingoittanut minun suolistoani pari vuotta sitten.
Niin pitkään olen koettanut laihduttaa ja syödä oikein, että alan pitämään jopa mahdollisena että minulla on niitä ns lihottavia suolistobakteereja. Tulevaisuudessa niistä voi päästä eroon syömällä laihan ihmisen kakkaa. Heiltä puuttuu ko. bakteeri.

Kiva sitä minä olen aina toivonutkin. Että pääsisi syömään jonkun ihmisen kakkaa parantaakseen oman suolistobakteeriston terveeksi.

No, näitä juttuja kirjoitellessa meni mukavasti ruokahalukin. Kakkajutuilla tuppaa olemaan ainakin se positiivinen vaikutus.

No kakansyöntiä odotellessa pitää vain jaksaa ja jaksaa ja jaksaa....ja jos ei jaksa niin voi teeskennellä että KAIKKI ON KUNNOSSA

Positiivisuus on muita varten

Ehdikö minä olla jo eilen positiivinen ja iloita tulevaisuudesta? Ei olisi kyllä kannattanut. Luulinko että pääsen lomalle ulkomaille. Sekin oli ihan turha luulo. Tai toive. Kävikin niin, että kun laitoin työkalenterini kuntoon, huomasin, että olin jättänyt yhden pakollisen työrupeaman merkitsemättä kalenteriin. Eli myttyn meni. Olihan tuo ihme, että ylipäätään minä kuvittelin minulla olevan kahden viikon ajan tyhjää kalenterissa ikinä. Viimeinen oljenkorsi on, että avomieheni saa siirrettyä omaa lomaansa ja tyydymme lyhyempään lomaan ( ja myös kalliimpaan) niin sitten pääsemme vielä jonnekin.

Tärkeä muistisääntö on siis, että älä luule mitään ja älä usko mihinkään muuhun, kuin jatkuviin vastoinkäymisiin ja siihen että minut elämässäni ei mikään koskaan milloinkaan mene helposti ja kivuttomasti tai suorinta tietä.

Ihan sama onko kyseessä isot asiat ( kuten puolison kuolema, tyttären masennus, isän aivoininfarkti, oma terveys) tai vain vuosiloman pitäminen tai leivän leipominen. Kaikki tulee vain puukkosateena mun päälle.

Niinhän se on. Suurin osa minut tuntevista ihmisistä luuleekin, että olen kovaakin kovempi, hurjalla itsetunnolla varustettu ja joka liemen kestävä supernainen.
Totuus on vain hieman toisenlainen. Alkaa olla mittari täynnä.

Baksukainen Bikineissä haaveilee matkasta

Odotan jännityksellä soittaako mieheni, että voin varata matkat syksylle Thaimaaseen. Kohde katsottuna, samoin ajankohta. Nyt riippuu mieheni töistä voidaanko matkat varata. Minä olen jo luvat kysellyt.
En ikinä ole siellä asti käynyt, vaikka kovin monessa paikassa olen kyllä ehtinyt vierailla. Aasian suunnalla olen käynyt Kiinassa ja Intiassa. Molemmat olivat työreissuja, joten nyt olisi ensimmäinen loma tiedossa.

Siinä olisikin ihan motivaattori tulevaan syksyyn. Katselin Rohdoksen kuvia ja erityisesti niitä baksukaisbikinikuviani ja hyvä kun kuvaan mahtui. Seuraavat kuvissa on pienempi nainen.
Ihan varmasti on.

Ruokavaliomuutos

 Pari päivää töitä ja kevyttä ruokailua. On niin ihana olla töissä.
Tuntuu kyllä tyhmältä sanoa sitä ääneen. Ihan kuin en arvostaisi kotia, perhettä ja lomaa. Kyllä minä arvostan, mutta minä vain pidän työstäni. Oikeastaan eniten pidän juuri tällaisista hetkistä kun olen yksin töissä ja saan vapaasti tehdä asioita. Kohta minun alaiseni tulevat myös lomilta töihin. Konttori aukaistaan ja sitten tulee kaikki johtamiseen liittyvät "työilot" mukaan kuvioihin. Esimiestehtävistä en niinkään pidä. Nyt nautin näistä muutamista päivistä täysillä.

 Monissa laihdutusblogeissa on valtavan kauniita kuvia ruoista. Minulla ei ole. En ikinä jaksa asetella mitään sievästi lautaselle. En ainakaan blogin takia tai kuvien. Tänään vetelin päivällä kevyen kasvislounaan lisäksi mansikoita suoran roverasiasta. Illalla tempaisin kotipihalta haettua salaattia ja kanankoiven.

JUURI NIIN SÖIN KANANKOIVEN

Kasvisruokavalioni päättyi Porijatseihin. Olin jo itseasiassa

odotellut pitkään että alkaisi tehdä mieli lihaa.
Tosin otin ruokavalioon vain vaalean lihan. Tai olen syönyt pelkästään broileria. (onko jotain muuta vaaleaa lihaa olemassa?)

Kokemuksia  7 kuukautta kestäneestä kasvisruokavaliosta:
Ensinnäkin siihen oppi tosi helposti. Tosin en oikealla tavalla oppinut korvaamaan lihasta saatavaa proteiinia missään vaiheessa. Söin varmaan liikaa juustoja. Liikaa maitotuotteita ylipäätään, rahkaa ja viilejä. Koska oli jättänyt kalan ruokavalioon, niin sitä kyllä söin sitten ihan ällötykseen saakka. Lähinnä lohta. Arvata voi vain kuinka herkullisilta enää tuntuu grillatut lohet ravintoloiden menulistoilla.
Pärjäsin kuitenkin ihan ok ja kuten sanottu lihoin kevään aikana muutamia kiloja.

Muutoin vatsa oli ihan samanlainen kuin ennen kasvis-kalaruokavaliotakin. Ei muutosta kolesteroliarvoihin, ei muutosta ilmavaivoihin, ei muutosta ripulointiin. Ummetusta ei ollut missään vaiheessa. En muista olisiko sitä minulla muutoinkaan mitenkään kovalla vatsa.

Iho oli ihan samanlainen kuin aina.

Enpä siis juurikaan mitään monien mainostamaa parempaa olotilaa kokenut. En kylläkään mitenkään kärsinytkään. Ehkä hieman yksitoikkoisempaa ruokaa. Kun ei jaksa mitään erityisiä värkätä. Kunhan nakkelin rehut lautaselle. Kuten  kuvastakin näkyy.

Toivon nyt todella että jaksan pitää tämän mukavan ja pirteän ja kevyen elämäntavan hieman pidempään kuin muutaman päivän. Kyllä minä todella haluan saada itseni kuntoon. Ihan kuten olen koko ajan kirjoitellut. Ei tämä matka vain mikään helppo nakki ole. Ei todellakaan.

Josko kuitenkin mittanauha alkaisi syyskuussa näyttämäään hieman paremmalta olisi se syksyä kohden tosi hieno asia. Syksyllä päätä nostavalle kaamosmasennukselle olen antamassa myös kyytiä. Nyt katselemme matkoja Thaimaaseen. En ole ikinä käynyt, mutta ehkäpä nyt olisi aika kokea sekin maa.

Siinä onkin tavoitetta. Marraskuuhun on reilu kolmekuukautta aikaa. Bikinikuvat voisivat näyttää pikkaisen ihanammilta jos olisi muutan kilon pienempi ( hahahahah oikeastaan haluaisin olla 7 kiloa pienempi, mutta saahan sitä haaveilla mahdottomia, kunhan ei kerro sitä muille)
Mulla on mittanauha heilunut ja mittoja on otettu. Sanotaanko että 5 senttiä jos saisi jokapuolelta pois niin sitten on jo ihan sama onko lähtenyt 7 kiloa vai 7 grammaa.

Mulla on nyt paljon parempi mieli.