torstai 30. heinäkuuta 2015

Positiivisuus on muita varten

Ehdikö minä olla jo eilen positiivinen ja iloita tulevaisuudesta? Ei olisi kyllä kannattanut. Luulinko että pääsen lomalle ulkomaille. Sekin oli ihan turha luulo. Tai toive. Kävikin niin, että kun laitoin työkalenterini kuntoon, huomasin, että olin jättänyt yhden pakollisen työrupeaman merkitsemättä kalenteriin. Eli myttyn meni. Olihan tuo ihme, että ylipäätään minä kuvittelin minulla olevan kahden viikon ajan tyhjää kalenterissa ikinä. Viimeinen oljenkorsi on, että avomieheni saa siirrettyä omaa lomaansa ja tyydymme lyhyempään lomaan ( ja myös kalliimpaan) niin sitten pääsemme vielä jonnekin.

Tärkeä muistisääntö on siis, että älä luule mitään ja älä usko mihinkään muuhun, kuin jatkuviin vastoinkäymisiin ja siihen että minut elämässäni ei mikään koskaan milloinkaan mene helposti ja kivuttomasti tai suorinta tietä.

Ihan sama onko kyseessä isot asiat ( kuten puolison kuolema, tyttären masennus, isän aivoininfarkti, oma terveys) tai vain vuosiloman pitäminen tai leivän leipominen. Kaikki tulee vain puukkosateena mun päälle.

Niinhän se on. Suurin osa minut tuntevista ihmisistä luuleekin, että olen kovaakin kovempi, hurjalla itsetunnolla varustettu ja joka liemen kestävä supernainen.
Totuus on vain hieman toisenlainen. Alkaa olla mittari täynnä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti