Ruokavaliomuutos

 Pari päivää töitä ja kevyttä ruokailua. On niin ihana olla töissä.
Tuntuu kyllä tyhmältä sanoa sitä ääneen. Ihan kuin en arvostaisi kotia, perhettä ja lomaa. Kyllä minä arvostan, mutta minä vain pidän työstäni. Oikeastaan eniten pidän juuri tällaisista hetkistä kun olen yksin töissä ja saan vapaasti tehdä asioita. Kohta minun alaiseni tulevat myös lomilta töihin. Konttori aukaistaan ja sitten tulee kaikki johtamiseen liittyvät "työilot" mukaan kuvioihin. Esimiestehtävistä en niinkään pidä. Nyt nautin näistä muutamista päivistä täysillä.

 Monissa laihdutusblogeissa on valtavan kauniita kuvia ruoista. Minulla ei ole. En ikinä jaksa asetella mitään sievästi lautaselle. En ainakaan blogin takia tai kuvien. Tänään vetelin päivällä kevyen kasvislounaan lisäksi mansikoita suoran roverasiasta. Illalla tempaisin kotipihalta haettua salaattia ja kanankoiven.

JUURI NIIN SÖIN KANANKOIVEN

Kasvisruokavalioni päättyi Porijatseihin. Olin jo itseasiassa

odotellut pitkään että alkaisi tehdä mieli lihaa.
Tosin otin ruokavalioon vain vaalean lihan. Tai olen syönyt pelkästään broileria. (onko jotain muuta vaaleaa lihaa olemassa?)

Kokemuksia  7 kuukautta kestäneestä kasvisruokavaliosta:
Ensinnäkin siihen oppi tosi helposti. Tosin en oikealla tavalla oppinut korvaamaan lihasta saatavaa proteiinia missään vaiheessa. Söin varmaan liikaa juustoja. Liikaa maitotuotteita ylipäätään, rahkaa ja viilejä. Koska oli jättänyt kalan ruokavalioon, niin sitä kyllä söin sitten ihan ällötykseen saakka. Lähinnä lohta. Arvata voi vain kuinka herkullisilta enää tuntuu grillatut lohet ravintoloiden menulistoilla.
Pärjäsin kuitenkin ihan ok ja kuten sanottu lihoin kevään aikana muutamia kiloja.

Muutoin vatsa oli ihan samanlainen kuin ennen kasvis-kalaruokavaliotakin. Ei muutosta kolesteroliarvoihin, ei muutosta ilmavaivoihin, ei muutosta ripulointiin. Ummetusta ei ollut missään vaiheessa. En muista olisiko sitä minulla muutoinkaan mitenkään kovalla vatsa.

Iho oli ihan samanlainen kuin aina.

Enpä siis juurikaan mitään monien mainostamaa parempaa olotilaa kokenut. En kylläkään mitenkään kärsinytkään. Ehkä hieman yksitoikkoisempaa ruokaa. Kun ei jaksa mitään erityisiä värkätä. Kunhan nakkelin rehut lautaselle. Kuten  kuvastakin näkyy.

Toivon nyt todella että jaksan pitää tämän mukavan ja pirteän ja kevyen elämäntavan hieman pidempään kuin muutaman päivän. Kyllä minä todella haluan saada itseni kuntoon. Ihan kuten olen koko ajan kirjoitellut. Ei tämä matka vain mikään helppo nakki ole. Ei todellakaan.

Josko kuitenkin mittanauha alkaisi syyskuussa näyttämäään hieman paremmalta olisi se syksyä kohden tosi hieno asia. Syksyllä päätä nostavalle kaamosmasennukselle olen antamassa myös kyytiä. Nyt katselemme matkoja Thaimaaseen. En ole ikinä käynyt, mutta ehkäpä nyt olisi aika kokea sekin maa.

Siinä onkin tavoitetta. Marraskuuhun on reilu kolmekuukautta aikaa. Bikinikuvat voisivat näyttää pikkaisen ihanammilta jos olisi muutan kilon pienempi ( hahahahah oikeastaan haluaisin olla 7 kiloa pienempi, mutta saahan sitä haaveilla mahdottomia, kunhan ei kerro sitä muille)
Mulla on mittanauha heilunut ja mittoja on otettu. Sanotaanko että 5 senttiä jos saisi jokapuolelta pois niin sitten on jo ihan sama onko lähtenyt 7 kiloa vai 7 grammaa.

Mulla on nyt paljon parempi mieli.