Stoppi epäonnelle

 Elämä voittaa. Tai ainakin minä olen päättänyt nousta tästä ketutuksen suosta ja pistää taas hanttiin kaikeille epäonnelle jota kohdalleni tulee. Keskeytyin loman. Lähdin töihin ja lopetin kotona murehtimisen.

Olen työnarkomaani. Kotona olen onneton lapamato. Nyt on hyvä. Tulee rytmiä päivään. Tulee merkitystä ja sisältöä elämään. Kaikki kunnia kotona oleville, mutta minä vain en jaksa pitkään. Ei oikein nappaa miettiä "mitä seuraavaksi siivoaisin" "minkä projektin seuraavaksi aloittaisin?"

Varsinkin kun kaikki meni pieleen. Sämpylät joita leivoin olivatkin reiskaakin ohuempia pannukakkuja. Yritin tehdä myös itse jugurttia. Tuli oksennusta. Tein myös itse valkosipulikurkkuja. HUOH..... ehkä ei olisi kannattanut niitäkään tehdä. Ainakaan 2 kiloa.

Ainoa joka onnistui, oli raparperihilloke. Sitäpä nyt laitan muutaman teelusikallisen aina minun aamupalaani. Viiliä, mysliä ja hilloketta. Ihan hyvää.

Lomani oli periaatteessa ihan  hyvä, vaikka mikään ei onnistunut. Kaikki tippui, kaatui ja meni rikki. Pyykkikone, tiskikone, jääkaappi. Kaikki rikki. Eilen meni vessa tukkoon. Paskaa siivottiin tänään myös jätehuollon toimesta kylpyhuonetta myöten. Terveys myös krakasi. Käsi paloi, suusta löytyi kaksi alkavaa reikää ja ihan uusi tautikin nimittäin punajäkälää. Kynsi lähtee varpaasta, kun festarilla kohtuu tukeva mies astui kunnolla varpaan päälle. Sen lisäksi minulla oli 4 ripulia 3 viikon loman aikana. Yleensä ne alkavat mukavasti yöllä. Ihan kivan fressi ja reipas olo aina seuraavana päivänä. Toivon tosiaan että löytyisi syy tähän ripulointiin. Ärtynyt paksusuoli voisi olla yksi vaihtoehto, mutta ehkäpä tämä syksyllä selviää.

Muutaman sukulaisuhteen olen saanut korjattua kuntoon. Muutamaa en. Ne on vielä rikki. Eikä kuntoon tule ellen minä ole aktiivinen. En teidä jaksanko nyt olla.


Otin muutaman kuvan mitä syön. Ei nuo kovin lihottavia ruokia ole kurkumalla oliiveilla ja kapriksella maustettu munakas tai viili.

Siitä huolimatta paino on tapissa. Olen tissutellut koko kesän. On ollut festaria toisensa perään, kesäteatteria, työreissujakin (vaikka olin muka lomalla) Joka paikassa olutta ja viiniä. No nyt nekin on sitten litkitty joksikin aikaa. Nyt mennään salaattilinjalla töitä tehden.

Aion siis palata ruotuun. Tavoitteena on nyt olla raitis salaatin syöjä. Pikkaisen proteiinia siihen viereen niin hyvä on. NÄillä mennään. Ihanan iso kiitos kaikille minua tsempanneille lukijoille. Niistä oli todellista apua kun täällä olen vaikeroinut!

Tunnesyöjäpaskiainen

Minut on tuomittu epäonnistumaan.
Saamaan kaikki paska niskaani.
Vahinkoja, epäonnea, huonoa tuuria, huolimattomuutta.
Tai sitten vain olen paska.
Olen suuri suunnaton katastrofi, joka joutaakin epäonnistumaan.
En vain osaa onnistua.
En osaa epäonnistuakaan.  Vaikka epäonnistun, en ymmärrä hyväksyä sitä ja siitäkö paha ja paska olo entisestään pahenee. Jos osaisi epäonnistua, niin sehän olisi vain juttu josta oppii tulevaisuutta varten ja harmitustakaan ei juurikaan tuntisi.

Minulla on hajalla tällä hetkellä tiskikone, auto, mopo, suhde lapsiin, suhde puolisoon, suhde vanhempiin ja suhde sisarruksiin. Ne asiat, mitkä eivät menneet rikki ihan vanhuuttaan ja huonouttaan niin olen onnistunut omakohtaisesti ryssimään. Ihan tekemättä mitään.
Olemalla vain tuomittu epäonnistumaan. Olemalla ihminen, jota tulkitaan ilmeistä ja puheista siten, että tarkoitan pahaa. Vaikka en tarkoita. Kaikki mitä teen on pahaa ja väärää, ilmeilty väärin ja sanottu väärin ja väärillä äänenpainoilla. Olen ihminen, joka ei osaa puhua oikein, ilmeillä sanomisensa yhteydessä mitään oikein ja äänenpainotkin ovat pielessä. Tulee mahtava itseluottamus kun omat omaiset tulkitsevat minua näin. En tajua mistä tämä väärinymmärrys tulee. En vain osaa. Hulluinta on, että minä puhun ja ilmeilen ammatikseni. Menestyksekkäästi. En tajua. Enkä tuokin menestys on harhaluuloa. OIkeasti minua vain siedetään. Itsetunto on mukavasti lomalla häipynyt taivaan tuuliin.

Olen kyllästynyt myös itseeni. Tähän läskivuoreen. 14 kiloa tarkkaan ottaen on liikapainoa. Allit roikkuu surullisena ja selluliittisena hinkaten kylkiä. Hyllyvät reidet hinkkaavat myös toisiaan vasten. Onneksi ei ole hellettä. Hikoilevat ja nihkeät reidet, jotka hinkkaavat toisiaan vasten on vielä ällöttävämpää. Maha roikkuu. Alushousut eivät kuitenkaan uppoa ja pysy mitenkään hyllyävän mahan päälle, vaan ne kääriytyvät rullalle ja menevät vauhdillä kohti alapäätä. Rullalla olevat alushousut on suurinpiirtein yhtä paska olotila kuin hinkkaavat reidet. Yhtä ällö on myös se, että ei millään tahdo löytää kohtuuhintaisia sukkahousuja, jotka todella ylettyisivät haaroihin asti. Ne haluavat myös jäädä puolitiehen. Joten rullalla olevat alushousut ja haarukasta liian lyhyet sukkahousut ovat yhteisvaikutukseltaan raivostuttavan inhottavia. Nyt kesällä vaikka helteitä ei olekaan, niin lenkillä vatsan alus hikoilee rullautuneet housut märäksi. Kun housut ovat kerran rullautuneet roikkuvan mahan löllötaskuun, niin hinkkaushaavat eivät enää tuskin ole kaukanakaan.

Kaikesta tästä omasta paskatilasta ei tunnu olevan poispääsyä. Heti kun sisarrusten kanssa tuli riita, tuli myös vatsa ylenmäärin täyteen. Heti kun minun ilmeet eivät olekaan sellaiset kuin kuvittelin, niin juoksen suklaalevylle. Heti kun äänenpainoni menikin niin pieleen, että lapset väärinymmärtävät minun, otan jääkaapista kaikki mitä mieleen tulee ulos ja syön kaikki.

Olen epäonnistujaksi tuomittu tunnesyöjäpaskiainen.

Stressi estää laihtumisen

Lomafiilis ihan hyvä. Aamulla paino näytti 2,1 kiloa vähemmän kuin mitä se oli heti lomareissulta tultaessa. Eli paino on siis tippunut enemmän kuin mitä all inclusivessa ahmin itseeni.
Uskon tosissani pikkuhiljaa, että stressi estää laihtumisen ja itseasiassa lihottaa. Näin ainakin minulle kävi tänä keväänä kun sain päälleni syöpäepäilyt, suolistosyöpätutkimukset, oksentelut ja ripuloinnit ja veriset ulosteet. Lisäksi töissä oli valtavasti asioita "päällä".
Sitä saapi olla vaikka syömättä, mutta paino ei tipu, jos on stressi ja ahdistus päällä.
Nyt lomalla kaikki helpottaa ja lisäksi isoin syöpäepäily on poissuljettu minulta.
Nyt paino tippuu.
Huvittavaa on että syön jopa enemmän kuin normaalityöarkena.
Tosi huvittavaa.

Persposket ruvella

Voihan hyllyvän pyllyni luisevat luut. Aloitin pyöräilyn. Eilen 11 km ja tänään toiset mokomat. Haarojen välistä löytyi luut, joissa on vihlova tuska. Pyörän penkki tuntui tänään sahaterälaitaiselta ruostuneelta hakulta, joka hiersi ja hankasi luitani vasten.

Miten ihmeessä nuo luut yleensä löytyivät? Miksi valtavan peppuni lölleröt eivät tajunneet suojata minua. Kerrankin kun luulin että noista massiivisista persposkista olisi ollut jotain hyötyä.

No ei ollut. Tämä kipu kestänee viisi päivää. Jos vain ei sada  ja pääsen tekemään päivittäisen lenkkini. Jostain syystä kestää 5 päivää saada luukipu pepusta pois. Tavoitteena olis,i että kun työt elokuussa alkaa niin ainakin jointain päivinä voisi mennä pyörällä töihin. Työmatkaksi tulee päivässä näin 18 kilometriä ja noin tunteroinen. Ihan hyvä lisä arkiliikuntaan.

Samalla voin antaa autoani tyttärelleni lainaan, jotta hän pääsee töihin myös. Sai heti ensiyrittämällä siivousfirmasta töitä. Vähänkö olen ylpeä tytöstäni. Miten niin on vaikea saada nuorten töitä?

Ruokana tänän sovellettu kesäkeitto tehtynä rasvattomaan maitoon. Oli nam.

Hyvä päivä.

Lomailua ja syömistä

Viikko vierähti Välimeren rannalla ihanan kuumassa auringonpaisteessa. All Inclusive hotellissa. Se tietysti kertookin jo kaikin loman kulusta....
Kuitenkin kävi niin hyvin, että lihoin vain 2 kiloa. Tässä konkurssissa se ei ole pahakaa saldo. Varmasti osa on myös turvotusta.
Nyt olen ottanut taas itseäni niskasta kiinni. Palannut ns. arkiruokailuun. Se onkin varsinainen vitsi, kun niitä "arkiruokailupäiviä" on minulla niin tuhottoman vähän.
Perjantaina on yhteistyökumppanipäivällinen....lauantaina on sukulaisen 70 vuotisjuhlat....sitten tulee lähtö porijzzeille. Kutsu on käynyt vippitelttaan ja sillähän sitä pidetään ihmispoloista hyvänä. Seuraavalla viikolla onkin mökkireissu edessä. Viimeinen lomaviikkokin sisältää muutamia tapahtumia, joissa ei ruoalta ja juomalta välty.
No nämä vähäiset arkiruokailupäivät pitää sitten olla tosissaan.
Aamulla rahka. Päivällä salaattia ja lohta. Illalla grillattua maissia ja grillijuustoa. Iltapalaksi kaksi ruisleipää juustolla pikkelsillä ja suolakurkulla. Päälle iso motti kaakaota.

Josko tuota ruokavaliota voisi pidempään noudattaa, olisin varmaan ihan luikero. Nyt ruokavalio vai hieman vähentää muiden päivien ruokakuormaa ja juomakuormaa.

Pääasia on  kuitenkin  että lomapäiviä on (muutamista loman keskeyttävistä työjutuista huolimatta) mukavasti jäljellä ja aurinko paistaa.

Aion ostaa jonain kauniin lomapäivänä todella kauniin vihkosen. Siitä tulee minun ruokapäiväkirjani. Alan laittamaan pilkulleen syömiseni ylös. Sitten on viedä dokumenttia ravintoterapeutille, kun sen aika koittaa.

Hyvä päivä

Hyvä päivä.
Pinaattikeittopäivä.
 Kahden kahvikupin päivä.
Vatsakivuton ja ripuliton päivä.
Hyvien yöunien voimaannuttava päivä.
Hyvä työpäivä.
Hyvä syksyn suunnittelupäivä
Joogapäivä
Pyykinpesupäivä

Tein myös suunnitelman jouluun asti. Luulen taas kerran että se onnistuu ja pitää. Uskon tänään itseeni. Suunnittelen myös ravintoterapeutin luona käyntiä. Haluan yksinkertaiset ja selkeät ohjeet mitä syödä ja milloin.

Tällaisia päiviä enemmän kiitos!

Mitäpä söisi jotta pysyisi hengissä

Vaikeaksi menee. Ensinnäkin reilun vuoden jatkunut ripulointi ja oksentaminen ovat häirinneet elämää ihan mukavasti. On tehty vatsatähystystä ja on tehty paksusuolen tähystystä. On otettu näytepaloja. On annettu erilaisia alustavia diagnooseja.

Vahvin niistä on se että useat eri antibioottikuurit ovat tuhonneet omat suolistobakteerini ja tästä syystä vatsa ei juurikaan kestä mitään ärtymättä.

Ensin jätin punaisen lihan pois. Sitten jätin lihan pois. Sitten sain Liinus-rakeet käyttöön. Vatsa ei ole rauhoittunut vaan viimeksi maanantaina oli ripuli.

 Nyt tuli sitten tilanne että minulla löydettiin myös suusta punajäkälä.
 Ylipäätään suukalusto oli kaikin puolin huonossa kunnossa ientulehduksineen ja vihlovine hampaineen. Elämästä on tullut sairaskertomus ja tästä blogista sairaskertomuksen kirjoittelua.

Muutamia asioita kävi tänään selväksi

Suun saan kuntoon kun:
jätän limukat, lightmehut, tuoremehut, tuliset mausteet ja kaiken happamen mahdollisimman vähiin. Kiellettyjä ovat myös sitrushedelmät.

Vatsan saan kuntoon kun
jätän kahvin, alkoholin, mehut, limsat, vehnän, sokerin, ruisleivän pois. Mielellään gluteeniton ruokavalio.


Minulle jää jäljelle
juomista : inkivääritee, kamomilla tee ja vesi'
ruoista: kala, marjat, kasvikset (pois sipuli, paprika, kaalet) Hapankaalta pitää syödä.
luonnonjugurtit ja maito.

Tai joitan tänne päin. Taidan mennä ravintoterapeutille joka saa tehdä jonkin näköisen järkevän ruokavalion. En jaksa tätä paskaa ja jatkuvaa ongelmaa jossain päin kroppaa.