perjantai 3. tammikuuta 2014

Sohvaperuna valmistautuu dieettiruokaan ja treeniin

Ohjeet luettu. Treenivideot katsottu. Ihan helppo juttu on dietin noudattaminen. Syö vain rahkaa lujasti ja vihreitä vihanneksi. Pikkaisen ohjeita oli höystetty muillakin aineksilla. Mutta painotus oli rahkalla ja vihanneksilla.

Treeni näytti ihan ok:lta, ei heittänyt kauas minun hyllystäni löytyneille jumppaohjeille. Neljästi viikossa pitää tehdä. Ihan hyvä. Voisin tehdä enemmänkin, mutta eipä ahnehdita.

Kaikkineen superdieetti ei yllättänyt. Mutta en minä ihmettä odottanutkaan. Odotin selkeät ohjeet määristä ja ruokarytmistä.
Näillä mennään.

Kohta nukkumaan, sitä ennen Kärppämatsi, Hakekaa Kätilö ja The voice of FInland. Perjantain sohvaperuna keskittyy nyt olennaiseen!!!!




Unilääkettä naamariin ja elämä voittaa

Jos voisi perua tämän päivän peruisin sen. Jo klo 4.07:stä lähtien. Silloin heräsin ja sen jälkeen en enää saanut unta. Tämä väsymys tappaa minut.
Kuten arvata saattaa niin väsynyt äiti ja murrosikäiset pojat eivät ole hyvä yhdistelmä. Pilasin aamun karjumalla. Pojat taas pilasivat sitä ennen aamuni käyttäytymällä kuin idiootit. Väsynyt äiti ei jaksa kuunnella idiootteja. Itku ja väsymys ovat varjostaneet koko päivää. En edes pääse pyytämään anteeksi kun kuskasin pojat aamulla bussiin ja heillä on edessään viikonlopun kestävä kansainvälinen turnaus Ruotsissa. Peruutin myös tapaamisen kavereideni kanssa. Oli tarkoitus lähteä lenkille yhdessä. Miten lähdet muille hidasteeksi? Kaksi hyväkuntoista juoksijaa ja  yksi 4 tunnin yöunilla zombia muistuttava rapakuntoinen väsynyt akka.

Tein kuitenkin jotain positiivista. Hain unilääkkeet lääkäristä. Nyt riittää pilleriä pitkälle kevääseen.  Odotan kuin kuuta nousevaa iltaa ja säällistä aikaa ottaa pieni valkoinen nappi naamariin. Toivottavasti uni riittää aamuun asti.

Positiiviseksi voi kait myös luokitella sen, että kävin alennusmyynnissä. Ensin olin ostaa 99 euron mustat farkut, mutta sen sijaan löysin Haloselta 2 puseroa ja mustat housut yhteensä 89 euroa. Kaikki olivat kokoa 44/46. Olen nyt kokoa 46, joten ei haittaa vaikka vähän kitistyisin.

Positiivista on myös se, että uunissa on kanafileitä persikka/aurajuusto/kevytkermakastikkeessa. Salaattia on kupponen jo odottamassa pöydällä.

Kaikenkaikkiaan jos saisin poikien kanssa vaihdettua muutaman sanasen ja hyvät yöunet voi huomisesta tulla paljon paljon parempi päivä.

ps. kävin taas puntarilla, kokonaismiinus vuoden alusta 1,5 kiloa!

torstai 2. tammikuuta 2014

Murhe ja läskit kulkevat käsikädessä

Lukaisin viime vuoden päiväkirjani. Olipahan silloin ihan sama into. Sama dieetti. Sama asenne. Hyvä mieli. Pidin päiväkirjaa heinäkuun loppuun. Siihen lopahti viime vuosi. Paino tippui tammikuusta heinäkuuhun. Elokuussa alkoi vastustamaan. Kaikki meni pieleen. Kesäloma ja 4 antibioottikuuria. Epäonnistunut leikkaus.  Uudet säryt jaloissa.. Heia heia sen todistaa. Heinäkuussa ennen lomaa painoin 81. Syksyn aikana, murheen syksynä sain siis 6 kiloa lisää painoa. Yksi syksy ja koko alkuvuoden ponnistelut menivät sen sileän tien.

Olipa terapeuttista lukea viime vuoden tekstit. Nyt voin yrittää valmistautua samaan. Mitä teen kun tulee vastoinkäymisiä?  Annanko heti kaikessa periksi?

Vastoinkäymisiä tulee kyllä varmasti ja jokatapauksessa. Toivottavasti kuitenkin ei sitä luokkaa kuin vime syksynä. Koskaan en ole ollut noin sairas kun viime syksynä. Nukkunut noin huonosti. Murehtinut noin paljon. Murhe ja lisäkilot ovat täysin yhteydessä toisiinsa, ainakin minun tapauksessa..

Ihan masensi nähdä miten viime vuonna kävi. Onneksi olen nyt ottanut itseäni taas niskasta kiinni. Kyllä  minä saan itselleni tasapainoisemman elämän.  Ihan varmasti saan!

En ansaitse näitä tätä huonoa oloa! Ansaitsen hyvät yöunet, kevyen olon, hyvän kunnon ja reippaan mielen.

Voittaja-asenteella kohti tavoitetta

Tänään on hierontapäivä. Akupunktiopäivä. Toivon apua kipeille jaloilleni. Kroppa on raskas eilisestä treenistä, mutta mieli kevyt. Niin ja myös puntari näytti vähemmän. Kuka nyt malttaisi olla heti seuraavana aamuna käymättä puntarilla?  En minä ainakaan. Mikä järki on nauttia hyvistä tuloksista vain kerran viikossa, jos alussa varsinkin voi nauttia tuloksista päivittäin? Kannattaa siis ranpata puntarilla. Mukava aamutoimi, varovasti astua puntarille, alasti, hengittämättä, kevein ajatuksin...

Kilo oli poissa. Turvotus laskee. Hyvä hyvä.

Otin loputkin mittani. Vyötärö 86 senttiä. Navan kohdalat 99 senttiä ja lantio 113 senttiä. Jos tavoitteeni purkaa senteiksi kilojen sijaan niin 45 kuukauden kuluttua vyötärö on alle 80 senttiä. Navan kohdalta -10 ja lantio -10 senttiä.

Viimeisä lomapäiviä vietetään. Ainoat suunnitelmat ovat valmiiksi laaditut ruokamenut ja liikuntatavoitteet. Ensi viikolla jatkuu työt ja sitten alkaa varsinainen testi. Miten hoidan sovitut työlounaat, miten hoidan päivälliset jne. Tiedossa on jutan superdieetin aikana useita lounaita, yksi balettinäytös, 2 päivällistä ja yksi Tukholmanristeily. Pahimmoilleen tarkoittaa että dieetti menee pieleen noin viikon pätkältä. Parhaimmillaan tarkoittaa sitä, että tunnen itseni voittajaksi ja tajuan miten osaan tulevaisuudessa hoitaa tällaiset "raskaat päivälliset" ja lopettaa tämän lihomisen.

Koetan nyt kehitellå keinoja tulla tilanteesta ulos voittajana!!!




keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Elämäntapamuutoksen ensimmäinen moka

Päivä kääntyy iltaan. Mukava päivä. Vihdoinkin älyän tehdä jotain. Kuitenkin iski päähäni älynväläys. Ei mitenkään positiivinen, vaikkakin positiivista on se että välähti...

Tajuan nyt mikä on ollut ensimmäinen virheeni tässä projektissa. En tiedä montako virhettä ehdin vielä vuosien saatossa tehdä, mutta ensimmäinen on nyt rekisteröity.

Olen käyttäytynyt ihan holtittomasti ennen vuoden vaihdetta. Klassinen moka. Kun on päättänyt, että jokin juttu alkaa tiettynä päivänä, niin saa jostain kuin oikeutuksen elää ihan reippaasti yli normaali standardien. Olen ikään kuin herkutellut varastoon. Liikaa ruokaa, liikaa herkkuja, liikaa alkoholia. Kaikkea liikaa.

Pitää nyt syödä, koska kohta ei saa....olisin nyt kolme kiloa pienempi, jos olisin ollut edes kohtuullisen normaalisti joulun ajan. Mutta eihän joulua saanut pilata, eihän?

Liika on kuitenkin aina liikaa. Pitää muistaa tämä moka. Ei ole mitään järkeä siirtää hyvää päätöstä myöhemmäksi, jos ei osaa käyttäytyä normaalisti ennen aloituspäivää.

Ristiriita on vielä ihmeellisempi, kun tiedostaa myös sen, että en minä ole edes aikonut lopettaa syömistä. Tarkoitus on tehdä terveellisempiä valintoja.

Voi voi, mitähän kaikkea tässä vielä matkan aikana tulee. Laskin päivän kalorit. noin 1400. Ajattelin ottaa vielä kaakaota lasin ja pienen leivän. 1800 kaloria on ihan hyvä määrä päivän saldoksi, kun on kävellyt ulkona 45 minuuttia ja tehnyt kotijumpan 45 minuuttia.



Aina joku onnistuu, päivä 1

Kohta ensimmäinen päivä takana elämäntapamuutosta, eikä tehnyt tiukkaakaan! Olipa vitsikästä. Kuinkahan moni on tänään samassa tilanteessa. Tipaton tammikuu, laihdutuskuuri, tupakkalakko tai jotain muuta vastaavaa. Ihanaa, että meille annetaan tällainen mahdollisuus. Joka ikinen vuosi. Uudella innolla ja uudella asenteella. Ja meillehän nauraa kaikki. Siis ne kaikki, jotka eivät mitään kummoisempia remontteja tarvitse. Ovat tehneet oikeita asioita ajallaan ja aloittaneet milloin aloittaneet. Kyllä me kohta annetaan taas periksi ja taivutaan entisiin huonoihin elämän tapoihin. Niin niin.

Mutta aina joku onnistuu.
Aina on kokemusta rikkaampi

Minulla on nyt lähtenyt neljän vuoden tavoiteprojekti liikkeelle. Kyseessä ei ole siten mikään pikalaihdutus juttu. Siitäkin huolimatta, että aloitan homman Jutan Superdietillä. Toki pudotettavaa on JA PALJON, mutta lähden tähän mukaan seuraavista syistä
-Tarvitsen ohjeet oikealle ruokarytmille
-Tarvitsen helpot ohjeet mitä syödä ja milloin syödä
- Tarvitsen tukea ja tsemppiä
-Tarvitsen hyvän alun.

Taso on nyt muuten mitattu. Eipä tarvitse kuntosalille tässä kuussa mennä. Ei sinne mahtuisikaan.
Löysin kirjahyllystäni ikivanhat kuntoplus cd levyt. Nyt tulee kiinteää ja muodokasta, litteää ja tiukkaa vatsaa, rasvanpolttoa ja rentoutusta venytellen.

Olin kuolla. Tein 45 minuuttia aloittelijan ohjelman kiinteiä ja muodokas. Nyt ei voi kun taputtaa itselleen. Meinasin kuolla, mutta olen elossa
JA TUNTUU HYVÄLTÄ
 
Ruoka oli tänään  hyvää. Olisi pitänyt ottaa kuvat ja tallettaa ihanuus. Aamulla söin rahkan. Lounaaksi nutrilet hunger controllin ja päivälliseksi tein taivaallista moussakaa ja kreikkalaista salaattia. Oli järjettömän hyvää.

Ruokavalio ei ollut ihan tasapainossa, mutta parempi kuin viikkoihin. Vielä jos jotain kevyttä ottaisi iltapalaksi.






Rima korkeammalle

Oli pakko nostaa rimaa. En olisi halunnut. Aina ei vain maailma mene kuten toivoisi. Ei sitten ollenkaan. Itse asiassa mystistä. Kuvittelin tehneeni kaikki tänä jouluna paremmin. En ainakaan syönyt 10 rasiaa konvehteja. Söin kyllä, mutta maltillisesti muutamia "kohtauksia" lukuunottamatta.

Minulla oli tavoite viime vuonna, että laihdun 5 kiloa.
Nyt pitääkin laihduttaa 8 kiloa. Tuli nimittäin kolme kiloa lisää painoa joulukuussa.

No tästä lähdetään. Paino 86,9 kg. Mittaan vielä vyötärön ja lantion huomenna. Nyt syödään muutama päivä kuten ihmiset eikä siat tai järjettömät ylensyöjät. Sitten ensiviikolla alkaa superdieetti.

Jospa tämä tästä. Terveys paranisi. Polvet tulisivat kuntoon. Yöuni alkaisi maistumaan. Jaksaisi paremmin.

Pienin askelin kohti terveellisempää elämää!!!!