perjantai 3. tammikuuta 2014

Unilääkettä naamariin ja elämä voittaa

Jos voisi perua tämän päivän peruisin sen. Jo klo 4.07:stä lähtien. Silloin heräsin ja sen jälkeen en enää saanut unta. Tämä väsymys tappaa minut.
Kuten arvata saattaa niin väsynyt äiti ja murrosikäiset pojat eivät ole hyvä yhdistelmä. Pilasin aamun karjumalla. Pojat taas pilasivat sitä ennen aamuni käyttäytymällä kuin idiootit. Väsynyt äiti ei jaksa kuunnella idiootteja. Itku ja väsymys ovat varjostaneet koko päivää. En edes pääse pyytämään anteeksi kun kuskasin pojat aamulla bussiin ja heillä on edessään viikonlopun kestävä kansainvälinen turnaus Ruotsissa. Peruutin myös tapaamisen kavereideni kanssa. Oli tarkoitus lähteä lenkille yhdessä. Miten lähdet muille hidasteeksi? Kaksi hyväkuntoista juoksijaa ja  yksi 4 tunnin yöunilla zombia muistuttava rapakuntoinen väsynyt akka.

Tein kuitenkin jotain positiivista. Hain unilääkkeet lääkäristä. Nyt riittää pilleriä pitkälle kevääseen.  Odotan kuin kuuta nousevaa iltaa ja säällistä aikaa ottaa pieni valkoinen nappi naamariin. Toivottavasti uni riittää aamuun asti.

Positiiviseksi voi kait myös luokitella sen, että kävin alennusmyynnissä. Ensin olin ostaa 99 euron mustat farkut, mutta sen sijaan löysin Haloselta 2 puseroa ja mustat housut yhteensä 89 euroa. Kaikki olivat kokoa 44/46. Olen nyt kokoa 46, joten ei haittaa vaikka vähän kitistyisin.

Positiivista on myös se, että uunissa on kanafileitä persikka/aurajuusto/kevytkermakastikkeessa. Salaattia on kupponen jo odottamassa pöydällä.

Kaikenkaikkiaan jos saisin poikien kanssa vaihdettua muutaman sanasen ja hyvät yöunet voi huomisesta tulla paljon paljon parempi päivä.

ps. kävin taas puntarilla, kokonaismiinus vuoden alusta 1,5 kiloa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti