Tänään tuli hymy kasvoille heti aamusta. Selkää ei särkenyt. Heräsin vasta puoli kymmeneltä ja kahvikin odotti sängyn vieressä termarissa. Hymy pysyi vielä puntarillakin. Puolikiloa eilisestä pois. Tosin en uskalla kysyä mieheni painoa. Jos sillä on tippunut enemmän niin taas hymy hyytyy. Lähinnä olen neuroottinen siitä, että mieheni painaisi vähemmän kuin minä. Molemmilla saa tippua, jos vain minä olen grammankin kevyempi kuin hän. Tästä periaatteesta en kyllä luovu.
Aamupakkanen oli vain - 20 astetta. Lenkki koiran kansas sujui kuitenkin hyvin. Olen löytänyt uuden rakkauden. Spotifyn. Laitoin lenkille kuulokkeet korviin ja klassista soimaan. Kyllä maailma näytti huuruiselta ja ihanalta Bachin tahdissa.
Kaksi lomapäivää jäljellä. Toivottavasti ne ovat lomapäiviä eivätkä sairaslomapäiviä.
Tunne pientä orastavaa hyvää mieltä siitä, että ehkä sittenkin tulee vielä päivä jolloin ei kaikki vituta ja itketä.
maanantai 5. tammikuuta 2015
sunnuntai 4. tammikuuta 2015
Miten neuvoa lihavaa kärttyistä akkaa?
Epävarma ja hieman turhautunut olo. Kaikki viimeiset 15 vuotta on uuden vuoden ensimmäisestä päivästä lähtien minulla ollut täysin selvät sävelet miten teen suuren ja mahtavan elämäntapamuutoksen. Olen kuin uusi ihminen vuoden lopussa. Innostusta on kestänyt kesään. Sitten yhtä varmasti kuin on tullut uusi vuosi, niin yhtä varmasti kaamos ottaa minut haltuunsa. Niin ja lihon kaikki takaisin.
Ainoa poikkeus viime syksynä oli että lihoin KAIKKI kiloni viikon Kanarian lomalla, jonka piti olla muka kaamosmasennukseen auttava juttu. Kanarian siis ja valon ja auringon. Olihan sitä aurinkoa, mutta rusketuksen sijaan minuun tarttui 4 kiloa läskiä viikon aikana. Kuukauden yrityn sitä poistaa, en onnistunut ennen joulua ja sitten annoin periksi. Söin vielä muutaman kilon siihen päälle. Kilot eivät tulleet pikkuhiljaa. Ne tulivat viikossa. Kuulostaa reilulta, eikö totta.
Mitä sitten söin viikon aikana. Aamulla söin hedelmiä, munakasta, munia, tuoremehua ja välillä puuroa. Lounaalla söin ensin ison lautasellisen salaatteja, päälle jokin tarjolla ollut ruoka ja jälkkäriksi jäätelöä. Illallisella toistui lounas, alkusalaattien tilalla saattoi olla myös erityyppisiä tapaksia. Viiniä join rutkasti, Kävelimme kaiket päivät. Uin joka päivä reilun kilometrin. Vietimme aktiivilomaa höystettynä terveellisillä ja hyvillä ruoilla. Ainoat ns. huonot ruoat oli koneesta mukana tuotu fazerin sininen, jonka tuhosin viikon aikana ja jäätelöt.Niin ja tietysti varmaan pullo viiniä päivässä. Näillä eväillä tuli 4 kiloa läskiä, joka ei lähtenyt pois. Tästä alkoi alamäki, josta koetan nyt pyristellä eroon. Ainakin varmaa on että ikinä en enää lähde syksyllä ulkomaille. Ei se auttanut mitään kaamosmasennukseen. Ainoastaan lisäsi sitä kun tajusin mikä oli viikon syömisten lopputulos.
Nyt olen sitten siinä kaamosmasennuksen ja epätoivon välimaastossa. En tiedä miten toimin. EI ole mitään selkeää "alkupotkua" kuten Jutan dieettejä, tai 5-2 tai muutakaan.
Nyt täällä on vain vihainen, ylipainoinen, kärttyinen akka. Kaikki ärsyttää. Varsinkin ne jotka koettaa hyväntahtoisesti neuvoa. Ne minua ärsyttää eniten. Sitten myös ne, jotka väittää että "mistä sinä muka laihdutat". Uskomatonta että niitäkin vielä on. Kun painoindeksi on 29,75 niin miten helevetissä joku kehtaa väittää, että tässä ei oltaisi lihavia. Näille ääliöille pitää oikein PERUSTELLA, että noin 30 painoindeksi on todellakin lihavan ihmisen indeksi.
Miksi ihmiset eivät vaan sano, että älä anna periksi. Koita jaksaa. Pystyt kyllä jos vain haluat.
En kaipaa mitää muita neuvoa. Kysymys ei ole tiedosta. Kysymys on jaksamisesta ja asenteesta.
Pääasia on, että en saa antaa periksi.
Ainoa poikkeus viime syksynä oli että lihoin KAIKKI kiloni viikon Kanarian lomalla, jonka piti olla muka kaamosmasennukseen auttava juttu. Kanarian siis ja valon ja auringon. Olihan sitä aurinkoa, mutta rusketuksen sijaan minuun tarttui 4 kiloa läskiä viikon aikana. Kuukauden yrityn sitä poistaa, en onnistunut ennen joulua ja sitten annoin periksi. Söin vielä muutaman kilon siihen päälle. Kilot eivät tulleet pikkuhiljaa. Ne tulivat viikossa. Kuulostaa reilulta, eikö totta.
Mitä sitten söin viikon aikana. Aamulla söin hedelmiä, munakasta, munia, tuoremehua ja välillä puuroa. Lounaalla söin ensin ison lautasellisen salaatteja, päälle jokin tarjolla ollut ruoka ja jälkkäriksi jäätelöä. Illallisella toistui lounas, alkusalaattien tilalla saattoi olla myös erityyppisiä tapaksia. Viiniä join rutkasti, Kävelimme kaiket päivät. Uin joka päivä reilun kilometrin. Vietimme aktiivilomaa höystettynä terveellisillä ja hyvillä ruoilla. Ainoat ns. huonot ruoat oli koneesta mukana tuotu fazerin sininen, jonka tuhosin viikon aikana ja jäätelöt.Niin ja tietysti varmaan pullo viiniä päivässä. Näillä eväillä tuli 4 kiloa läskiä, joka ei lähtenyt pois. Tästä alkoi alamäki, josta koetan nyt pyristellä eroon. Ainakin varmaa on että ikinä en enää lähde syksyllä ulkomaille. Ei se auttanut mitään kaamosmasennukseen. Ainoastaan lisäsi sitä kun tajusin mikä oli viikon syömisten lopputulos.
Nyt olen sitten siinä kaamosmasennuksen ja epätoivon välimaastossa. En tiedä miten toimin. EI ole mitään selkeää "alkupotkua" kuten Jutan dieettejä, tai 5-2 tai muutakaan.
Nyt täällä on vain vihainen, ylipainoinen, kärttyinen akka. Kaikki ärsyttää. Varsinkin ne jotka koettaa hyväntahtoisesti neuvoa. Ne minua ärsyttää eniten. Sitten myös ne, jotka väittää että "mistä sinä muka laihdutat". Uskomatonta että niitäkin vielä on. Kun painoindeksi on 29,75 niin miten helevetissä joku kehtaa väittää, että tässä ei oltaisi lihavia. Näille ääliöille pitää oikein PERUSTELLA, että noin 30 painoindeksi on todellakin lihavan ihmisen indeksi.
Miksi ihmiset eivät vaan sano, että älä anna periksi. Koita jaksaa. Pystyt kyllä jos vain haluat.
En kaipaa mitää muita neuvoa. Kysymys ei ole tiedosta. Kysymys on jaksamisesta ja asenteesta.
Pääasia on, että en saa antaa periksi.
Nyt pitää laihtua tai vaihtaa miestä
No huh, blogini heräsi eloon. Vihaisena ja ärtyneenä. Masentuneena ja hieman lannistuneena. Tätä kaikkea yhtä aikaa. Blogillani näyttää olevan oma tahto, se vie ja johdattelee minua jonnekin. Kuten esimerkiksi tänään vaa'alle. Vaikka ITSE olin päättänyt olla menemättä katsomaan lukemia. Jotenkin vain kaivelin aamulla vanhat mittani blogista esille, tempaisin kaikki vaatteet pois päältä. Laitoin vaakani tarkoin määriteltyyn paikkaan pytyn ja lavuaarin väliin vessassa, puntarin kantapään puoleinen osa sievästi laatan reunoja myötäillen. Aina samassa kohdassa. Sitten puhalsin keuhkoni tyhjäksi raskaasta ilmasta ja nousin hyvin varovaisesti vaa'an päälle.
Tämään ikuisesti samalla tavalla toistuvan naurettavan riitin jälkeen odottelin hetkisen henkeä pidätelleen tuomiota.
Tulihan se. Paino oli tasan 86 kiloa. Viime vuonna aloituspaino oli 86,6 kiloa. Todennäköisesti siis painoin vuoden alussa neljä päivää sitten enemmän. Tässähän on nimittäin ollut aikamoisen askeettinen linja ruokien suhteen vuoden alusta.
Pahinta on että myös mieheni kävi puntarilla. Vaikutti hänellä olevan selvästi yksinkertaisempaa itsensä puntaronti. Hän otti paidan pois ja mitään asettelematta nousi puntarin päälle. MAHTAVAA hän sanoi, painan 86 kiloa.
Voi hevon perse. Parisunteen kannalta pahin mahdollinen skenaario on enemmän kuin lähellä. Nyt on mahdollisuus, että mieheni painaa kohta vähemmän kuin minä!
Minun on todellakin joko laihduttava tai vaihdettava miestä. Minulla on tasan kaksi vaihtoehtoa. Ikikunapäivänä en suostu siihen, että painaisin enemmän kuin mieheni. Varsinkin kun olen päätä lyhyempi.
Haluaisin pitää mieheni.
Nyt on pakko saada kiloja pois. Tämän on nyt totista totta. En suostu olemaan viisihenkisen perheemme painavin elefantti. Tässä kohtaa menee minun lihavuuteni raha.
Tämään ikuisesti samalla tavalla toistuvan naurettavan riitin jälkeen odottelin hetkisen henkeä pidätelleen tuomiota.
Tulihan se. Paino oli tasan 86 kiloa. Viime vuonna aloituspaino oli 86,6 kiloa. Todennäköisesti siis painoin vuoden alussa neljä päivää sitten enemmän. Tässähän on nimittäin ollut aikamoisen askeettinen linja ruokien suhteen vuoden alusta.
Pahinta on että myös mieheni kävi puntarilla. Vaikutti hänellä olevan selvästi yksinkertaisempaa itsensä puntaronti. Hän otti paidan pois ja mitään asettelematta nousi puntarin päälle. MAHTAVAA hän sanoi, painan 86 kiloa.
Voi hevon perse. Parisunteen kannalta pahin mahdollinen skenaario on enemmän kuin lähellä. Nyt on mahdollisuus, että mieheni painaa kohta vähemmän kuin minä!
Minun on todellakin joko laihduttava tai vaihdettava miestä. Minulla on tasan kaksi vaihtoehtoa. Ikikunapäivänä en suostu siihen, että painaisin enemmän kuin mieheni. Varsinkin kun olen päätä lyhyempi.
Haluaisin pitää mieheni.
Nyt on pakko saada kiloja pois. Tämän on nyt totista totta. En suostu olemaan viisihenkisen perheemme painavin elefantti. Tässä kohtaa menee minun lihavuuteni raha.
lauantai 3. tammikuuta 2015
Ärsyttävät puuronkuvausblogit
Ja kyllä minuä ärsyttää valtavasti kaikki fitnesstyyppiset blogit, jotka on täynnä kuvia kaurapuuroista. Miksi helekutissa niitä puuroja pitää kuvata? Siksikö, että muut voisivat kommentoida, että onpa hienoa puuroa? Tai että, oletpa reipas kun syöt tuota pahaa puuroa. Olet kyllä uskomattoman itsekurin omaava huippu fitnessihminen kun syöt aamulla puuroa. Vai pitääkö teitä sääliä? Kun ette keksi mitään muuta kuvattavaa kuin omat puurot?
Olen koettanut löytää luettavaksi elämänläheisiä blogeja, jotka tsemppaisivat. EI niitä näytä olevan. On vain puuro/raejuustoblogeja. Missä ovat keski-ikäisten puuroa inhoavien laihdutusblogit? Sellaiset, joissa laitetaan kuvia mukavista lenkkimaisemista, tehokkaan oloisista jumppaliikkeistä tai ulkona olevasta lumikasasta, jonka on saanut kolattua pihalta pois? Missä on sellaiset blogit, joissa on puuron sijaan pilkettä ja elämää. Puuronkuvien sijaan olisi vaikka mukavia arjen vinkkejä, joilla voi helpottaa taistelua läskejä vastaan. Puuro on pahaa ja kun sitä syö, niin ei tarvitse kuin kerran pieraista ja taas on kamala nälkä.Nyt näistä fitness blogeista saa sellaisen mielikuvan, että elämä on yhtä puuroa. Uskokaa tai älkää, kyllä se on sitä ilman niitä puurokuviakin.
Olen koettanut löytää luettavaksi elämänläheisiä blogeja, jotka tsemppaisivat. EI niitä näytä olevan. On vain puuro/raejuustoblogeja. Missä ovat keski-ikäisten puuroa inhoavien laihdutusblogit? Sellaiset, joissa laitetaan kuvia mukavista lenkkimaisemista, tehokkaan oloisista jumppaliikkeistä tai ulkona olevasta lumikasasta, jonka on saanut kolattua pihalta pois? Missä on sellaiset blogit, joissa on puuron sijaan pilkettä ja elämää. Puuronkuvien sijaan olisi vaikka mukavia arjen vinkkejä, joilla voi helpottaa taistelua läskejä vastaan. Puuro on pahaa ja kun sitä syö, niin ei tarvitse kuin kerran pieraista ja taas on kamala nälkä.Nyt näistä fitness blogeista saa sellaisen mielikuvan, että elämä on yhtä puuroa. Uskokaa tai älkää, kyllä se on sitä ilman niitä puurokuviakin.
Olemisen vaikeus
Päivät ovat ihan sekaisin. Pitää valtavasti pinnistellä ja pähkäillä ja jopa loogisella tavalla koettaa analysoida, jotta pääsee kärryille mikä päivä nyt on. Jotkut sanoo, että loma on tehnyt tehtävänsä. Sitä on oikeasti lomalla kun ei päivien kuluistakaan tiedä mitään. Itselläni on kyllä vähän toinen tuntemus asiaan. Minusta minulla on niin tylsää, niin pohjattoman tylsää, että millään ei ole enää mitään väliä.
Olen viettänyt fb:tä ja twitteriä selaillen jo monta päivää. Kirjoja ei jaksa lukea, kun selkäkipulääkitys on niin tuju, että ei jaksa keskittyä.
Pelaan pasianssin, pelaan sanajahdin, pelaan wordbasen, katson fb:n, twitterin, instagramin, pelaan pasianssin, sanajahdin, wordbasen jne jne jne.
Syön omenan.
Syön mandariinin.
Juon kahvit.
Syön mitä syön
Juon toiset kahvit
Tunnen oloni yksinäiseksi. Ei huvita tehdä mitään. Kuitenkin haluaisin tehdä jotain. Epämääräinen ja hermostuttava olo. Minkä teet, olen selkäkivun vankina sängyssä?
Tajuan, että haluilla ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa. Pitää vain olla. Olla haluamatta mitään. Pelkkä oleminen on kamalaa. Siksi aloin kirjoittamaan. Kirjoitan mille tuntuu, kun yrittää vain olla.
Se tuntuu niin raivostuttavan tylsältä, että menee päivätkin sekaisin.
Aamulla sentään yritin käyttää koiran ulkona. OIkea uroteko. Sekin raivostutti. Pystyin kävelemään noin 2 kilometria ja aikaa kului 40 minuuttia. Varsinainen lenkki. Raittiista ilmasta ei edes ollut mitään iloa raskaan kelin keskellä. Taivaalta tuli vettä, kadut olivat vielä auraamattomia. Raskasta se oli. Mutta kuitenkin se oli minlle onneksi. Tiedin että olen parantumassa. Selkäkipu alkaa hellittämään.
Nyt juon vaihteeksi teetä. Pitäähän sitä jotain vaihtelua päivään keksiä....
Olen viettänyt fb:tä ja twitteriä selaillen jo monta päivää. Kirjoja ei jaksa lukea, kun selkäkipulääkitys on niin tuju, että ei jaksa keskittyä.
Pelaan pasianssin, pelaan sanajahdin, pelaan wordbasen, katson fb:n, twitterin, instagramin, pelaan pasianssin, sanajahdin, wordbasen jne jne jne.
Syön omenan.
Syön mandariinin.
Juon kahvit.
Syön mitä syön
Juon toiset kahvit
Tunnen oloni yksinäiseksi. Ei huvita tehdä mitään. Kuitenkin haluaisin tehdä jotain. Epämääräinen ja hermostuttava olo. Minkä teet, olen selkäkivun vankina sängyssä?
Tajuan, että haluilla ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa. Pitää vain olla. Olla haluamatta mitään. Pelkkä oleminen on kamalaa. Siksi aloin kirjoittamaan. Kirjoitan mille tuntuu, kun yrittää vain olla.
Se tuntuu niin raivostuttavan tylsältä, että menee päivätkin sekaisin.
Aamulla sentään yritin käyttää koiran ulkona. OIkea uroteko. Sekin raivostutti. Pystyin kävelemään noin 2 kilometria ja aikaa kului 40 minuuttia. Varsinainen lenkki. Raittiista ilmasta ei edes ollut mitään iloa raskaan kelin keskellä. Taivaalta tuli vettä, kadut olivat vielä auraamattomia. Raskasta se oli. Mutta kuitenkin se oli minlle onneksi. Tiedin että olen parantumassa. Selkäkipu alkaa hellittämään.
Nyt juon vaihteeksi teetä. Pitäähän sitä jotain vaihtelua päivään keksiä....
Paska loma
Sitä se oli. Kuvittelin kyllä toisin. Minullehan oli kertynyt ylitöitä niin paljon, että sain olla koko joulun loppiaiseen asti lomalla. No, olen ollut käytännössä sairaslomalla.
Loma alkoi heti migreenillä. Taivaan kiitos minulla on mahtavat migreenilääkkeet. Heti kun pystyin pahoinvoinniltani niin otin lääkkeen ja selvisin särystä vuorokaudella. Joulupäivänä sain sitten vatsataudin. En tiedä mistä tauti tuli, ei tullut kenellekään muulle kuin minulle. Itse pistin sen sian piikkiin. En ole lähes pariin vuoteen syönyt sikaa kuin jouluna. Nyt söin sikaa. Hyvää oli ja sitten pitikin mennä vessaan asumaan. Vatsataudista kun selvisin niin kurkku tuli kipeeksi. Kaksi päivää kaulaliina kaulassa lenkille kun ei uskaltanut lähteä makasin kotona ja ehkäisin tulemasta itsenäni kunnon flunssaan. No onnistuin, mutta empä juuri tervettä päivää ollut vielä lomallani nähnyt. Uuden vuoden aattona kävin ruokakaupassa. Kassi oli täynnä vihanneksia, vähärasvaisia ruokia, muutama nutrilettipurkkikin jne. Tavoittena uusi parempi vuosi. Kassi painoin liikaa ja nostin sen väärässä asennossa. Nyt selästä on rehvähtänyt tai revennyt lihas ja olen ollut kolme päivää sänkypotilaana. Kaverinani kännykkä, tabletti ja kasa lihasta rentouttavia kolmiolääkkeitä.
Nyt onneksi alkaa selkäsärky helpottamaan. Pystyn jopa pyyhkimään itkemättä takapuoleni kun käyn vessassa ja sitä nyt voitaneen pitää ihmisarvioisen elämän perusarvona.
En tiedä mitä mieltä olen töihin menosta. Pitäisikö ajatella, että onneksi työt alkaa, kun ollut niin paska loma vai että onko paskaa mennä myös töihin. Alkaa järkyttävä rumba ja kiivas tahti heti eka päivästä. On niin huonosti ladattu akut, että ei jaksa innostaa yhtään.
Loma alkoi heti migreenillä. Taivaan kiitos minulla on mahtavat migreenilääkkeet. Heti kun pystyin pahoinvoinniltani niin otin lääkkeen ja selvisin särystä vuorokaudella. Joulupäivänä sain sitten vatsataudin. En tiedä mistä tauti tuli, ei tullut kenellekään muulle kuin minulle. Itse pistin sen sian piikkiin. En ole lähes pariin vuoteen syönyt sikaa kuin jouluna. Nyt söin sikaa. Hyvää oli ja sitten pitikin mennä vessaan asumaan. Vatsataudista kun selvisin niin kurkku tuli kipeeksi. Kaksi päivää kaulaliina kaulassa lenkille kun ei uskaltanut lähteä makasin kotona ja ehkäisin tulemasta itsenäni kunnon flunssaan. No onnistuin, mutta empä juuri tervettä päivää ollut vielä lomallani nähnyt. Uuden vuoden aattona kävin ruokakaupassa. Kassi oli täynnä vihanneksia, vähärasvaisia ruokia, muutama nutrilettipurkkikin jne. Tavoittena uusi parempi vuosi. Kassi painoin liikaa ja nostin sen väärässä asennossa. Nyt selästä on rehvähtänyt tai revennyt lihas ja olen ollut kolme päivää sänkypotilaana. Kaverinani kännykkä, tabletti ja kasa lihasta rentouttavia kolmiolääkkeitä.
Nyt onneksi alkaa selkäsärky helpottamaan. Pystyn jopa pyyhkimään itkemättä takapuoleni kun käyn vessassa ja sitä nyt voitaneen pitää ihmisarvioisen elämän perusarvona.
En tiedä mitä mieltä olen töihin menosta. Pitäisikö ajatella, että onneksi työt alkaa, kun ollut niin paska loma vai että onko paskaa mennä myös töihin. Alkaa järkyttävä rumba ja kiivas tahti heti eka päivästä. On niin huonosti ladattu akut, että ei jaksa innostaa yhtään.
Masentunut läskimagneetti
Olen elossa! Vaikka kukapa nyt täällä minua erityisesti olisi kaivannut. Olen ollut ihan hiljaa koko syksyn. Kaamosmasennus tuntuu välillä raskaammalta kantaa mukanaan kuin sata kilo läskejä. Jotenkin selvisin. En ole voiton puolella, mutta sanotaanko että elossa. Tiedän, että menen tosi alamaihin joka syksy. Toissasyksynä tuli 7 kiloa lisää painoakin vain syksyn aikana. Nyt tuli ainakin neljä kiloa. Tarkkoja mittauksia kun en tehnyt enää marraskuun jälkeen.
Yritin selvitä syksystä ja noudattaa kaikkia mahdollisia kaamosmasennukseen annettuja neuvoja. Oli kirkasvalolamppua, kirkasvalokuulokkeita, yritystä olla armelias itseään kohtaan ja ei tavoitella liikoja. Yritin pitää syömisen kurissa, käydä kävelyllä. Yritin nukkua. Välillä ilman lääkkeitä ja välillä lääkkeiden kanssa. Kävin jopa viikon ulkomailla, jotta kaamosmasennus saataisiin katkaistua.
Ei onnistunut.
Vittumaisinta tässä muutoin niin mukavassa kanarian matkassa oli, että siellä annoin itselleni luvan herkutella. Olimme all inclusive hotellissa ja todellakin herkuttelin. Söin 3 ateriaa päivässä ja voisi sanoa että kaikilla ruoilla oli taas kolme eri ruokaa alkupalasta jälkiruokaan ja aamupalaa lukuunottamatta viinien kera. Mitä tapahtui? Lihoin 4,9 kiloa viikon aikana. Mieheni, joka söi enemmänkuin minä lihoi viikon aikana kilon. Mieheni turvotuskilo lähti kotiuduttua parin päivän sisällä, minulla lähti kuukaudessa yksi kilo. On siis täysin mahdollista lihoa pysyvästi 4 kiloa viikon aikana ja ne eivät lähde pois, ei vaikka päällään seisoisi ja jeesusteipillä liimaisi suun kiinni. Olen suuri läskimagneetti, johon eivät mitkään kuurit tepsi. Kaikki mikä tulee, pysyy.
Aurinkoloma siis pilasi lopullisesti fiilikseni marraskuussa. Oli "helevetin hauskaa" olla noin 4 kiloa painavampi masetunut joulukuussa kuin vain masentunut sitä ennen. En siis ole nyt enää käynyt puntarilla. Alkuvuoden perinteiset mittaukset jäivät tekemättä.
Katselin kuitenkin viime vuonna tekemääni lupausta ja tavoitteitani. Niitä oli neljä. Voin sanoa että ainakin yksin näistä on täysin toteutunut ja se on selänkunto. Tavoite oli saada selkä ja polvet kuntoon ja voin sanoa että molemmissa paikoissa olleet perusongelmat on voitettu. Voitin ne joogan avulla. Muut tavoitteet ovat täydellisesti "vaiheessa". Jooga on antanut minulle valtavan paljon voimaa ja jaksamista. Voin väittää, että tässä ylipäätään ollaan joogan ansiosta. Siinä on minulle täydellistä liikuntaa ja rentoutumista yhdessä ja samassa paketissa.
Kun nyt ensin saisi mieleni piristymään, niin sitten voisi varmaan esimerkiksi painonpudotustakin haaveilla. Tosin olen päättänyt olla menemättä puntarille ennenkuin kuin kuvittelen huosunvyötärön kireyden perusteella, että kanariakilot ovat poissa. Sitten voin haastaa itseäni hieman parempiin suorituksiin.
Jonkin verran voisin sanoa, että myös elintavoissani tuli muutoksia. Tärkein niistä oli ehkä säännöllinen jooga. Toisekseen aloin seistä töissä. Seison kaikki ne ajat kun minun pitää tehdä työtä tietokoneella ja istun puhelut ja palaverit. Näillä eväillä päivittäinen istuminen on vähentynyt noin 4 tuntiä minimissään. Lisäksi olen pikkuhiljaa koko viime vuoden muuttanut ruokavaliotani kasvisruokavalion suuntaan ja nyt se alkaa olla sitä aika hyvin. Syön vain kasviksia ja kalaa. Kananmunat ilman keltuaista ovat myös ok.
Kaikesta väsymyksestä ja lisä kiloista huolimatta jotain hyvää tapahtui viime vuonna. Sain selkäni kuntoon ja ruokavaliotani enemmän toivomaani suuntaan.
Jos kanarian neljän kilon läskipaketti olisi jäänyt tuliaisina tuomatta niin varmaan painonkin osalta olisin ollut miinuksen puolella verrattuna viime vuoteen. Yritin noin kuukauden ihan tosissaan poistaa tulleita kiloja, mitään ei tapahtunut, joten loppuvuosi menikin täysin överiksi. Söin ja join niin paljon, että esimerkiksi syömälläni suklaamäärällä olisi varmasti, joku pikkukauppias tehnyt vuoden tilin.
Näillä ajatuksilla lähdetään nyt tähän vuoteen. Yritän taas kirjoitella. Voipi olla enemmän masennuksenpurkua kuin laihdutuskirjoittelua. Tämä blogi ei siis kyllä millään muotoa tsemppaa ketään. Ehkä vain minua.
Yritin selvitä syksystä ja noudattaa kaikkia mahdollisia kaamosmasennukseen annettuja neuvoja. Oli kirkasvalolamppua, kirkasvalokuulokkeita, yritystä olla armelias itseään kohtaan ja ei tavoitella liikoja. Yritin pitää syömisen kurissa, käydä kävelyllä. Yritin nukkua. Välillä ilman lääkkeitä ja välillä lääkkeiden kanssa. Kävin jopa viikon ulkomailla, jotta kaamosmasennus saataisiin katkaistua.
Ei onnistunut.
Vittumaisinta tässä muutoin niin mukavassa kanarian matkassa oli, että siellä annoin itselleni luvan herkutella. Olimme all inclusive hotellissa ja todellakin herkuttelin. Söin 3 ateriaa päivässä ja voisi sanoa että kaikilla ruoilla oli taas kolme eri ruokaa alkupalasta jälkiruokaan ja aamupalaa lukuunottamatta viinien kera. Mitä tapahtui? Lihoin 4,9 kiloa viikon aikana. Mieheni, joka söi enemmänkuin minä lihoi viikon aikana kilon. Mieheni turvotuskilo lähti kotiuduttua parin päivän sisällä, minulla lähti kuukaudessa yksi kilo. On siis täysin mahdollista lihoa pysyvästi 4 kiloa viikon aikana ja ne eivät lähde pois, ei vaikka päällään seisoisi ja jeesusteipillä liimaisi suun kiinni. Olen suuri läskimagneetti, johon eivät mitkään kuurit tepsi. Kaikki mikä tulee, pysyy.
Aurinkoloma siis pilasi lopullisesti fiilikseni marraskuussa. Oli "helevetin hauskaa" olla noin 4 kiloa painavampi masetunut joulukuussa kuin vain masentunut sitä ennen. En siis ole nyt enää käynyt puntarilla. Alkuvuoden perinteiset mittaukset jäivät tekemättä.
Katselin kuitenkin viime vuonna tekemääni lupausta ja tavoitteitani. Niitä oli neljä. Voin sanoa että ainakin yksin näistä on täysin toteutunut ja se on selänkunto. Tavoite oli saada selkä ja polvet kuntoon ja voin sanoa että molemmissa paikoissa olleet perusongelmat on voitettu. Voitin ne joogan avulla. Muut tavoitteet ovat täydellisesti "vaiheessa". Jooga on antanut minulle valtavan paljon voimaa ja jaksamista. Voin väittää, että tässä ylipäätään ollaan joogan ansiosta. Siinä on minulle täydellistä liikuntaa ja rentoutumista yhdessä ja samassa paketissa.
Kun nyt ensin saisi mieleni piristymään, niin sitten voisi varmaan esimerkiksi painonpudotustakin haaveilla. Tosin olen päättänyt olla menemättä puntarille ennenkuin kuin kuvittelen huosunvyötärön kireyden perusteella, että kanariakilot ovat poissa. Sitten voin haastaa itseäni hieman parempiin suorituksiin.
Jonkin verran voisin sanoa, että myös elintavoissani tuli muutoksia. Tärkein niistä oli ehkä säännöllinen jooga. Toisekseen aloin seistä töissä. Seison kaikki ne ajat kun minun pitää tehdä työtä tietokoneella ja istun puhelut ja palaverit. Näillä eväillä päivittäinen istuminen on vähentynyt noin 4 tuntiä minimissään. Lisäksi olen pikkuhiljaa koko viime vuoden muuttanut ruokavaliotani kasvisruokavalion suuntaan ja nyt se alkaa olla sitä aika hyvin. Syön vain kasviksia ja kalaa. Kananmunat ilman keltuaista ovat myös ok.
Kaikesta väsymyksestä ja lisä kiloista huolimatta jotain hyvää tapahtui viime vuonna. Sain selkäni kuntoon ja ruokavaliotani enemmän toivomaani suuntaan.
Jos kanarian neljän kilon läskipaketti olisi jäänyt tuliaisina tuomatta niin varmaan painonkin osalta olisin ollut miinuksen puolella verrattuna viime vuoteen. Yritin noin kuukauden ihan tosissaan poistaa tulleita kiloja, mitään ei tapahtunut, joten loppuvuosi menikin täysin överiksi. Söin ja join niin paljon, että esimerkiksi syömälläni suklaamäärällä olisi varmasti, joku pikkukauppias tehnyt vuoden tilin.
Näillä ajatuksilla lähdetään nyt tähän vuoteen. Yritän taas kirjoitella. Voipi olla enemmän masennuksenpurkua kuin laihdutuskirjoittelua. Tämä blogi ei siis kyllä millään muotoa tsemppaa ketään. Ehkä vain minua.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)