Päivät ovat ihan sekaisin. Pitää valtavasti pinnistellä ja pähkäillä ja jopa loogisella tavalla koettaa analysoida, jotta pääsee kärryille mikä päivä nyt on. Jotkut sanoo, että loma on tehnyt tehtävänsä. Sitä on oikeasti lomalla kun ei päivien kuluistakaan tiedä mitään. Itselläni on kyllä vähän toinen tuntemus asiaan. Minusta minulla on niin tylsää, niin pohjattoman tylsää, että millään ei ole enää mitään väliä.
Olen viettänyt fb:tä ja twitteriä selaillen jo monta päivää. Kirjoja ei jaksa lukea, kun selkäkipulääkitys on niin tuju, että ei jaksa keskittyä.
Pelaan pasianssin, pelaan sanajahdin, pelaan wordbasen, katson fb:n, twitterin, instagramin, pelaan pasianssin, sanajahdin, wordbasen jne jne jne.
Syön omenan.
Syön mandariinin.
Juon kahvit.
Syön mitä syön
Juon toiset kahvit
Tunnen oloni yksinäiseksi. Ei huvita tehdä mitään. Kuitenkin haluaisin tehdä jotain. Epämääräinen ja hermostuttava olo. Minkä teet, olen selkäkivun vankina sängyssä?
Tajuan, että haluilla ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa. Pitää vain olla. Olla haluamatta mitään. Pelkkä oleminen on kamalaa. Siksi aloin kirjoittamaan. Kirjoitan mille tuntuu, kun yrittää vain olla.
Se tuntuu niin raivostuttavan tylsältä, että menee päivätkin sekaisin.
Aamulla sentään yritin käyttää koiran ulkona. OIkea uroteko. Sekin raivostutti. Pystyin kävelemään noin 2 kilometria ja aikaa kului 40 minuuttia. Varsinainen lenkki. Raittiista ilmasta ei edes ollut mitään iloa raskaan kelin keskellä. Taivaalta tuli vettä, kadut olivat vielä auraamattomia. Raskasta se oli. Mutta kuitenkin se oli minlle onneksi. Tiedin että olen parantumassa. Selkäkipu alkaa hellittämään.
Nyt juon vaihteeksi teetä. Pitäähän sitä jotain vaihtelua päivään keksiä....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti