No huh, blogini heräsi eloon. Vihaisena ja ärtyneenä. Masentuneena ja hieman lannistuneena. Tätä kaikkea yhtä aikaa. Blogillani näyttää olevan oma tahto, se vie ja johdattelee minua jonnekin. Kuten esimerkiksi tänään vaa'alle. Vaikka ITSE olin päättänyt olla menemättä katsomaan lukemia. Jotenkin vain kaivelin aamulla vanhat mittani blogista esille, tempaisin kaikki vaatteet pois päältä. Laitoin vaakani tarkoin määriteltyyn paikkaan pytyn ja lavuaarin väliin vessassa, puntarin kantapään puoleinen osa sievästi laatan reunoja myötäillen. Aina samassa kohdassa. Sitten puhalsin keuhkoni tyhjäksi raskaasta ilmasta ja nousin hyvin varovaisesti vaa'an päälle.
Tämään ikuisesti samalla tavalla toistuvan naurettavan riitin jälkeen odottelin hetkisen henkeä pidätelleen tuomiota.
Tulihan se. Paino oli tasan 86 kiloa. Viime vuonna aloituspaino oli 86,6 kiloa. Todennäköisesti siis painoin vuoden alussa neljä päivää sitten enemmän. Tässähän on nimittäin ollut aikamoisen askeettinen linja ruokien suhteen vuoden alusta.
Pahinta on että myös mieheni kävi puntarilla. Vaikutti hänellä olevan selvästi yksinkertaisempaa itsensä puntaronti. Hän otti paidan pois ja mitään asettelematta nousi puntarin päälle. MAHTAVAA hän sanoi, painan 86 kiloa.
Voi hevon perse. Parisunteen kannalta pahin mahdollinen skenaario on enemmän kuin lähellä. Nyt on mahdollisuus, että mieheni painaa kohta vähemmän kuin minä!
Minun on todellakin joko laihduttava tai vaihdettava miestä. Minulla on tasan kaksi vaihtoehtoa. Ikikunapäivänä en suostu siihen, että painaisin enemmän kuin mieheni. Varsinkin kun olen päätä lyhyempi.
Haluaisin pitää mieheni.
Nyt on pakko saada kiloja pois. Tämän on nyt totista totta. En suostu olemaan viisihenkisen perheemme painavin elefantti. Tässä kohtaa menee minun lihavuuteni raha.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti