sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Ajattelin laihtua ihan huomaamatta 15 kiloa

Sunnuntaille oli muutama tavoite. Korjaa lapsen takki, käy jouluostoksilla, aloita kylppärirempan suunnittelu, maksa laskut ja kirjoita joulukortit.


TEHTY!

Helppo juttu. Siksi jäinkin ihmettelemään tulevaan elämäntapamuutokseen liittyvää pelkoani. Miksi en osaa pilkkoa siihen liittyviä tavoitteitani pieniksi helposti pureskeltaviksi palasiksi? Tuntuu kuin koko maailma muuttuu. Onko niin että koko maailman laihdutusmarkkinat ovat luoneet bisneksen, jonka perusteella onnistuminen on kyseenalaistettu, haastettu ja tehty haastekertoimeltaan paljon vaikeammaksi kuin mitä se oikeasti on. Tarvitaan kursseja, proteiinipatukoita, pillereitä, personaltrainereita, vuosisopimuksia, teknisiä vaatteita ja mentaalipsyykkausta.

 Kaikki tämä puskee päälle vaikka eihän minulla muutu koko elämä. Vain hieman ruokavalio ja liikkumisesta tulee systemaattisempaa.Mikä maksaa?...mikä tekee tästä minulle niin MAAILMANKIRJAT MULLISTAVAN JUTUN, että aloitan blogin, pähkäilen asiaa. Psyykkaan itseäni.....

Nyt täytyy jotenkin muutta asennetta huolettomammaksi. Armollisemmaksi. Sallivaksi. Vähätellä koko juttu kasaan.

Ennen vuoden alkua pitää siis purkaa juttu pieniksi päätöksiksi. Joka päivälle omansa. Lepopäivät päätöksissä täytyy myös olla sallittuja. 45 kuukautta on aikaa tavoitteeseen. Tarkoittaa matemaattisesti sitä, että minun pitää laihtua 340 grammaa kuukaudessa. Muut kunnolliset tavoitteet taas pitää pikkuhiljaa rakentaa ottaen huomioon työt, lasten harrastusten tuomat haasteet ja oma olotila.

Nyt täytyy tosissaan murskata kaikki suuruudenhulluttelut ja lähteä liikkeelle mukavasti 340 gramman painonvähennystahdista. Niin sitä ihan huomaamatta ollaan 45 kuukauden päästä 15 kiloa hoikempia.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti