Sanon lapsilleni aina, että asenne ratkaisee. Nyt tuntuu siltä, että asenne on jotain enemmäin kuin mitä sanon tai miten minä itse olen asioiden eteen toiminut. Kun minulla on oikea asenne, niin pelkkä päätös eivät riitä. Ei riitä myös, että tietää mitä pitää tehdä. Asenne näkyy vasta teoissa. Tekojen pitää olla asenteesi mukaisia.
Itse asiassa asenne on työn tekemistä sen asian puolesta mihin uskoo.
Kauniit lauseet eivät pitkälle vie. Hyvät aikomukset ovat täydellistä itsensä petkuttamista.
Kun ajattelen, aion, suunnittelen, ja aloitan HUOMENNA. Ei kerro mistään muusta kuin, että asenne ei sittenkään ole kohdillaan.
Ostin positiivareiden kalenterin. Käytin vuoden sähköistä kalenteria ja minusta se täydellisen tuskastuttavaa. Kyllä paperikalenteri on turvallisempi. Informaviivisempi ja postiivareilla on lisäksi joka viikolle mukava jokaisena päivänä näkyvä mietelause.
Tällä viikolla se kuului näin "Kun muutamme asenteemme, emme pelkästään näe elämää eri tavalla. Elämä itse muuttuu aivan toiseksi" -Katherine Mansfield
MInun osaltani kyse on siitä, että minun pitää muuttaa oikeasti asenenttani. Uskottava itseeni. Riemuittava matkasta. Otettava kaikki apu vastaan. Oltava armollinen, mutta vain hetken. Periksi ei saa antaa. Tämän päivän häpeäkoppi istunto oli minulle hyväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti