Voiko epäilijä onnistua?

Loma tekee omaa työtänsä minun jaksamisen eteen. Loma on ruokkinut minua hyvällä ruoalla, hitailla aamuherätyksillä, perheen läsnäololla, laiskottelulla, lojumisella, lukemisella, vetelehtimisellä. Sääkin on hyvä syy olla tekemättä juurikaan mitään.

Tuntuu kivalta kun voi mennä sieltä missä aita on matalin. Lipsua ja luistella. Ei tarvitse olla tehokas. Ei tarvitse olla mitään. Pidän tällaisesta elämästä. Valitettavasti. Olisi kiva olla rikas lottovoittaja ja olla tekemättä mitään.

Oikea elämä on vain jotain muuta.

Tänään aamulenkillä koirani kanssa aloin listaamaan ensivuoden tavoitteta. 5 kiloa, parempi kunto ja emba lopputyö tulivat mieleeni kuin tykin suusta. Niitä minä tavoittelen. Sinne tähtään.

Miten nämä pystyisi luistelemalla ja vetelehtimällä tekemään? Yhtäkkiä pitäisi työssäni näkyvä täsmällisyys ja kunnianhimoisuus saada siirrettyä omaan henkilökohtaiseen elämään. Ei riitä enää että töissä jaksaa. Pitää jaksaa kotonakin. Itseään varten, itselle. Miten laiska epäilijä voi onnistua?

Olen tehnyt toimintasuunnitelman
 Helpotan laihdutusprojektia aloittamalla Jutan superdieetin. Näin pääsee helpoimmalla. Luistelemalla. Miettimättä. Minun pitää vain lukea ohjeet ja totella.

Emba lopputyö vaatiikin enemmän. Päätin, että en tavoittele arvosanoja. Lipsun tasossa. Teen vain työn, joka menee läpi. Harmillista, että kunnianhimoa ei enempää löydy. Työstä kun olisi ollut hyvin tehtynä ammatillisestikin hyötyä. Pitänee vain koittaa luistella sekin homma alta pois. Stressaamasta ja vaivaamasta mieltä.

TIlaan ensi vuonna ajan myös kuntotestiin /kehonanalyysiin. Tehdään tästä hieman tieteellistä. Katsotaan tarkasti mitä on tapahtunut vuoden aikana kun vuoden päästä sitten käyn uusinta testissä.

Välillä menetän uskoani tulevaan projektiin. MIetin että voinko onnistua, kun usko on niin heikko ja epäilen itseäni
Miten pystyn?
Nukun huonosti. Polveni ovat nykyään tosi kipeät. Miten näillä treenaa? Miten huonosti nukkuen jaksaa pitää itsestään huolta. Miksi en nuku?

Miksi epäilen itseäni?  Luen juuri Andre Agassin elämänkertaa. Mistä urheilijat löytävät sen järkyttävän voittamisen himon, että täysin raihnaisena ja kipeinäkin he vain jatkavat. Kivusta välittämättä. Tavoitteena voitto.

Siksi nyt tällä hetkellä epäilen. Minulla on liikaa epäilyksiä omasta onnistumisesta ja näen liikaa esteitä ja vaikeuksia.

Toivon, että saan pääni kuntoon mahdollisimman pian. Tähän hommaan pitää saada tappamisen meininki!

Jaksaa jaksaa!