Viikko oli kurja. Huono olo on jatkunut tähän päivään asti. Kävin lääkärissäkin. Tai lähes lääkärissä. Lääkäri oli naapurihuoneessa, kun kerroin vaivani sairaanhoitajalle. Hoitaja kävi sitten lääkärin luona kysymässä mikä minua vaivaa. Kyllä lääkärit ovat nykyään viisaita ja osaavia. Ei tarvitse edes nähdä potilasta. Riittää että joku näkee.
Näkemättikin oli siis selvää, että minulla on norovirus.
Kiitin diagnoosista ja lähdin töihin.
Sinnittelin torstain ja perjantain ja nyt olen todellakin ansaitulla lomalla. Jotta loma tulee maksimaalisesti hyödynnettyä kannattaa tietenkin herätä 3.28. Mikäs sen parempi aika. Varsinkin kun tietää, että kello on soimassa 7.50, että ennättää kuskata lapsensa todistusta hakemaan. AIkani kiemurtelin ja nousin sitten lannistuneena ylös.
Söin.
Paketion kaikki lahjat.
Menin takaisin sänkyyn klo 6.00.
Klo 7. nukahdin ja kohta kello taas soikin.
Päivä on mennyt puolivaloilla.
Vielä eilen haaveilin kuntosalista, pitkästä kävelylenkistä koirani kanssa, jääkiekko-ottelun katsomisesta mieheni kanssa, pullien leipomisesta, pienestä hääräilystä lauantai päivänä.
Niin, kyllähän se on hyvä, että on haaveita...ehkä ne joskus toteutuu.
Jos annan tämän oloni lannistaa minut, ja lopetan edes haaveilun paremmasta elämästä, niin ei paljon elämällä enää väliä ole.
Toivon siis, että huomenna herään hyvin nukkuneena, terveenä sunnuntai aamuun ja päivällä talon täyttää ihana pullan tuoksu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti