Teen ajatustyötä. Näen itseni laihana. Näen itseni juoksemassa. Näen itseni katsomassa peiliin. Näen peilissä pitkästä aikaa itseni. Normaalipainoinen, hyväkuntoinen, hymyileva, onnistunut nainen.
Nyt peilistä katsoo joku muu. Se en ole minä. Kasvot tunnistan. Kaikki muu hirvittää.
Haluan elämäni kuntoon. Se tarkoittaa seuraavaa:
4 vuotta ja minä olen 15 kiloa hoikempi. Tällöin painoindeksi on 24.9.
4 vuotta ja minulla on lihakset kunnossa. Käyn salilla ja olen vahvistanut lihaksiani.
4 vuotta ja olen notkea. Tämä ei tarkoita spagaatia. Tämä tarkoittaa sitä, että kun laitan kädet ylä ja alakautta selän taaksi niin voin ottaa vaikka sormenpäistäni kiinni.
4 vuotta ja minä jaksan juosta 10 kilometriä.
Nyt en jaksa juosta. Polvetkin reistailevat. Syön hainrustovalmistetta. Pakko syödä ja se oikeasti auttaa. Pystyn nousemaan portaat ylös kun menen töihin. 4 vuoden päästä aion juosta 10 kilometriä. Ei kiinnosta maratonit tai edes puolikkaat. Haluan vain todeta olevani niin hyvässä kunnossa että kymppi sujuu kuolematta.
Kuntosalista pidän ja olen siellä käynytkin. Väitän harrastavani kuntosalia, koska minulla on vuosikortti ja harrastan kuntosalia. Keskimäärin 3 kertaa kuussa ei vain taida olla mikään erityinen saavutus.
Paino pitää saada alas. En kestä itseäni. Vaatekoko 46 on säälittävä. Jos onnistun projektissani mahdun kokoon 40. Se riittää minulle.
Tarkoitus oli aloittaa koko projekti tietysti heti syntymäpäivästä. Tuli vähän esteitä. Epäonnistunut silmäleikkaus, 2 viikon flunssa, 3 viikon työmatka ja nyt joulu. Lähinnä glögi ja juliakarkit.
Projekti on kuitenkin alkanut. Mielikuvissani, päätöksenvahvistamisprosessissani,lisäksi ilmoittauduin Jutan superdieetille. Alkaa 6.1. Alkaapahan ainakin reippaalla ruokavalio- ja kuntoilumuutoksella. Toivottavasti ensimmäiset 6 viikkoa tsemppaavat ja vievät eteenpäin kohti tavoitetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti