Kun lukee omaa viimeaikaista ruikutusta, niin sillä on kaksi vaikutusta. En suostu uskomaan että olen moista kirjoittanut ja toiseksi haluan heti korjata tilanteen.
Kappas vain miten kätevää. Ensin minun täytyy kertoa, että mitään ei saa aikaiseksi. Seuraavaksi huomaakin tehneensä porkkana ja lanttulaatikon, käyttäneensä koiraa kohtuullisella lenkillä, siivonneensa pintapuolisesti kämpän kuntoon ja kävi kaupassakin.
Mikäs tässä. Kaikki on tehty ja mieli on hyvä.
Pitänee kokeilla toimiiko tämä muutoinkin:
VOI VOI VOI VOI VOI, olen läski, pullero ja selluliittiperse. En ikinä laihdu. Aina jokin estää minua laihtumasta. Milloin nuha, milloin työtä ja milloin yleismaailmallinen ketutus. Tänäänkin söin kunnon ison pitsan. Suklaatakin meni. Jään läskiksi loppuelämänkseni. En kertakaikkiaan laihdu.
( Nyt sitten pitää heti aamulla hypätä puntarille ja katsoa, montako kiloa lähti)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti