Tuskan ja häpeän päivä. Jos asiaa ajattelee siltä kantilta, että otinko häpeästä ja tuskasta kaiken irti, niin vastaus on kyllä. Häpesin ja kipuilin varmasti koko rahan edestä.
Sain aamuyöstä kunnon krapulan. Puoli pulloa viiniä. 4 olutta. Tämä määrä riitti. Alkoi täystyhjennys molemmista päistä yhtäaikaa heti seitsemän aikaan aamulla.
Kun päätä särkee ja lähtö vessaan tuli, oli vain satumaista onnea, että älysin mennä pytylle oikein päin. Mieluummin sitä oksennusta lattilta korjaa kuin sitä toista tavaraa.
Päivä jatkui muilla. Minä tein kuolemaa vessassa. Nukahdin, sammuin, heräsin, oksensin, nukahdin, oksensin, yökin, yrjösin valtavaan ääneen. Tuskanhiki oli kaiken läpitunkevaa yrjön hetkellä. Nukuin vessan lattialla pimeässä. Käänsin välillä kylkeä.
Välillä ovi aukesi. Jokainen perheen jäsen kerrallaan kävivät katsomassa minun kurjuutta.
Nousin kolmelta ylös. Tuntui, että josko nyt voisi juoda lasillisen vettä. Kävin keittiössä. Otin banaanin ja menen takaisin vessan lattialle asumaan. Söin hiljalleen banaanin vessassa. Ajattelin, että tänne kuulun ja tänne jään.
Päätin jäädä sinne asumaan loppuelämänkseni. Parempaa kohtaloa en ansaitse. Helevatin helevatti. Mikä ihme minut noin pahaan kuntoon vei.
Olisi ehkä kannattanut syödä eilen muutakin kuin se töissä tarjottu gourmet ruoka pikkuriikkisine annoksineen. Ehkä muutama olut vähemmän olisi myös auttanut asiaa. Panadol oli lääke jota olin vahingossa ottanut yöllä buranan sijaan.Panadolia ei muuten saa ikinä ottaa alkoholin kanssa yhtäaikaa.
Olen asunut vessassa tänään siis 8 tuntia. Sieltä juurikaan poistumatta. Nyt tulin ihmisten ilmoille. Kävin saunassa ja juon teetä. Koetan helliä kurkkuäni, jonka sappineste on polttanut.
Otin tänään tästä krapulahäpeästä kaiken irti. Jos kerraan menee hommat pieleen, niin menköön sitten täysillä pieleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti