lauantai 11. tammikuuta 2014

Hyötyliikunnalla pysyisi paremmin hoikkana

Uskomattoman reipas lauantaiaamu. En muista vastaavaa kuukausiin. Toinen pojista lähti jääkiekkoleirille, joten herätys oli jo kuuden jälkeen. Minun ei olisi tarvinnut herätä kun puolisoni oli lähdössä leirille mukaan, mutta heräisin kuitenkin. Juopasin kahvit ja huomasin yhtäkkiä olevani koirani kanssa aamulenkillä. Uskomatonta.
Kaikki talot olivat vielä ihan pimeänä. Ulkona kivassa pakkasessa olivat vain minä ja hauvelini. Luulin, että olen ainoa hereillä oleva ihminen koko kaupunginosassa, mutta kuinka ollakaaan. Kun kävelin vanhempieni talon ohi, oli siellä jo tehty lumityötkin.
Isäni on ollut aina varsinainen aamunvirkku, ja enpä pääse kehuskelemaan omaa tekemistäni hänelle tälläkään kerralla.

Tempaisin kuitenkni lenkin päälle vielä lumikolatreenit ja pukkasin pihan puhtaaksi lumesta.

Nyt kun kello on 10, olen tehnyt lenkin, kolannut pihan, syönyt aamiaisen, vienyt toisen poikani rippikouluun, käynyt hakemasas lidlistä kolme kassia salaattipainoitteista ruokaa.

Nyt voinkin sitten koko päivän laiskotella.....

Tosiasiassa jäin jo eilen miettimään hyötyliikuntaa ja ns. kotona puuhastelun merkitystä suhteessa painonhallintaan ja laihtumiseen. Minä olen kaikkea muuta kuin puuhastelija. Mieheni touhuaa kokoajan - Hän hoitaa meillä kaupassa käynnit, pesee kaikki pyykit, kolaa pihat, vie roskat, hakee postit. Mitä minä teen??? Vain satunnaiset työt, imuroin kun hukumme koirankarvoihin, ruoan yleensä, ja pesen vessat, putsaan viemärit, huolehdin pannuhuoneesta. Yleensä kotona minä vain jatkan istumista pitkän työssä istumisen jälkeen. Luen tai kirjoittelen.

Eilen illalla testasin toisenlaista mallia. Tulin väsyneenä töistä, mutta aloin siitä huolimatta "puuhastella" Tein ruoat, siivosin pöydät, tiskit, menin vessann pesin vessat, pyyhin pölyt, tartuin imuriin. Yhtäkkiä huomaan että koti on mukavan puhdas ja minä olen hirvästä väsymyksestä huolimatta liikkunut toista tuntia. Tunsin suurta iloa ja mielihyvää. Sen voimalla tein vielä ennen saunaa Jutan supertreeniin jalkapäivän.

Tajusin, että minulla ei juurikaan olisi paino-ongelmia tässä mittakaavassa, jos vain en olisi niin peruslaiska. Istun liikaa. Siivoan kun on pakko. Keskityn miettimään enemmän liikkumista "ohjatusti" kuntosalilla tai jumppien parissa. Todellisuudessa treenejä tarvitsesii paljon vähemmän kun viitsisi enemmän hääräillä kotona.

Niin ja laiska se töitään luettelee.....

2 kommenttia: