Ensimmäinen "asennetesti" on takana. Vierähti viikonloppu rakkaiden ystävien kanssa. Oli teatteria, ravintolasyömistä, illanviettoa. Kaikki elementit repsahtaa. Hyvässä seurassa. Mitä se haittaa? Voihan sitä nyt vähän ottaa?
Vaan en ottanut pisaraakaan. Otin kyllä ruokalistalta kaikkea hyvää alkuruoasta jälkiruokaan. Pyrin valitsemaan ruoat huolella. Todennäköisesti kaloreita tuli hurjasti liikaa, mutta aamulla oli paino tismalleen sama kuin edellisenä päivänä.
Valmistauduin ravintolailtaan siten, että jätin Jutan välipalan välistä. Söin hieman pienemmän lounaan. Päivällinen olikin sitten taivaallista. Aivan taivaallista.
Vuohenjuustosalaatti. Vuohenjuusto käsittämättömän ihanaa ja kaloripitoista
Pääruokana kermaista sienikastiketta. Vaikutti pääruoalta, koska se kruunasi kalorit lautasellani. Muutoin siinä oli ohrasuurimoita, juureksia ja kasviskääryleitä. Eli hyvä setti. Marjajäähdykkeeseen sorruin jälkiruoaksi.
Listaan ruokia, nautin vieläkin mausta suussani. Seura oli mitä parhainta. Ihana lauantai-ilta. Ei edes tuntunut siltä, että dieetti olisi mennyt pilalle, kun kruunasin makunautintoni kaverini tuomalla valkosuklaa kakulla. Otin vain pienen palasen ja oli joka kalorin arvoinen.
Kaikesta diettiin sopimattomasta syömisestä huolimatta olen omasta mielestäni onnistunut viikonlopun osalta. Söin kyllä, mutta en ahminut, en juonut, en napostellut, en ottanut rasvaisinta ja kermaisinta ruokaa, en ylensyönyt.
Normaalisti olisi viikonloppuna tullut valittua kermainen savuporokeitto, pääruoan lisukkeena olisi ollut valkosipulikermaperunat, jälkiruokana olisi ollut Irish Coffee. Ruoka olisi syöty alkujuomien, punaviinien kera. Illan olisin ryystänyt olutta. Tuorejuustokakkua olisin vetänyt viisinkertaisen määrän nyt ottamaani makupalaan verranttuna. Iltapalaksi olisin salaatin sijaan ottanut monen monta leipää juustolla ja pikkelsillä. Yömyssynä olisi mennyt krapulan etukäteistorjunnan nimissä lähes litra maitoa.
Eli ottaen huomioon nauttimattajättämäni kalorit, tunnen oloni voittajaksi. Selviytyjäksi. Onnistujaksi. Tunnen että mistään en jäänyt paitsi. Kaikkea sain ja yllin kyllin.
Enkä minä sittenkin pystyn tähän.
vuohenjuusto on todellakin taivaan lahja. tuli vesi kielelle kun edes mietin asiaa..... ja hei höpsis, jos ravintolassa tilaa jälkiruokaa niin ei se ole mitään sortumista! ravintolassa yleensä ei käydä ihan viikottain, joten silloin saa ainakin mun mielestä ihan hyvällä omatunnolla ottaa myös sen jälkinamin :-)
VastaaPoista