perjantai 17. tammikuuta 2014

Syöminen on ihan liian vaikeaa, jotta voisi onnistua

Nyt on hajanaiset mietteet. Tajusin eilen, että jos haluan
 a) laihtua
b) pysyä tavoitepainossani,
niin minun lounas ei tästä enää ikinä muuksi kummene. Ei ikinä.
Lounas tulee pitämään sisällään salaattia niin paljon kun lautaselle mahtuu ja jokin proteiiniköntsä kaveriksi. Kalaa, kanaa tai lihaa.
Lounas ei voi sisältää kermapottua, pastaa, rasvaisia kastikkeita, kermalla kevennettyjä laatikoita. Ei mitään.
Tajusin myös, että aamupalanikaan ei tästä hirveästi kehity. Rahkan kaveriksi tulee todennäköisesti leipä lisättynä jollain kevytjuustolla.

Päivällinen voi hieman parantua. Mukana enemmän pottua, riisiä, pastaa. Kastikkeet, laatikkoruoat yms ovat sallittuja.

Iltapalanikaan ei tästä juurkaan ikinä enää kummene. Pari leipää ja kaakao voi silloin tällöin piristää ja antaa vaihtelua rahkamehukeittomarjamössöön.

Olen vähän epävarma mitä haluan.
Haluanko tätä?
Pystynkö edes siihen, että ruokavalioni on nykyisenkaltainen koko loppuelämäni. Pystynkö siihen, että minulle riittää "yksi herkuttelupäivä"
Tai oikeammin kysymys kuuluu haluanko sitä?

Olen todella joko tai ihminen. Kaikki tai ei mitään. Kohtuullisuus on todella vaikeaa ja vierasta.
Eilen lenkilllä ollessani sanoin miehelleni, että minulla on kaksi vaihtoehtoista tulevaisuutta.

Jos laihdun ja pyrin pitämään tavoitepainoni, tuntuu siltä, että koko loppuelämäni on yhtä  kieltäytymistä, kuljottamista, mielipahavalintoja ja "mautonta" elämää. Yksi suklaapalanen päivässä, tai pulla viikossa ei tunnu minusta riittävältä.

Toinen vaihtoehto on, että hyväksyn sen, että lihon koko loppuelämäni. Joka vuosi muutaman kilon. Hautaan saakka. Tällöin saan kuitenkin herkutella ja syödä vapaasti niitä ruokia ja niin paljon eri ruokia kun tuntuu hyvältä. Ei tarvitse kokoajan kieltäytyä. Kysymys kuuluu, että kuinka kurjaa elämäni sitten on. Pystynkö tilanteen hyväksymään?

Minun kurjalle ololleni on diagnoosikin. Luin jokin aika sitten kirjan tunnelukoista ja niiden vaikutuksesta omiin tunteisiin. Minulla oli vahvana tunnelukkona riittämätön itsekontrolli.

Yleisesti ottaen se tarkoittaa sitä että  (osittainen lainaus tekstistä)  : Olet impulsiivinen, annat mielijohteiden ohjata elämääsi. Sinun on vaikea keskittyä mihinkään pitkäksi aikaa, koska mieleesi tulee toimintayllykkeitä ja haluaisit tehdä jotain muuta. Sinun on vaikea hallita omia halujasi, tunteitasi ja mielen  Sinun voi olla vaikea ilmaista vihaasi rakentavasti, vaan se ilmenee raivokohtauksina ja sopimattomana käyttäytymisenä. Itsekurin ja rajojen puute johtaa helposti riippuvuuksiin: juomiseen, tupakointiin, ylensyöntiin, seksiriippuvuuteen, nettiriippuvuuteen tai muuhun ongelmakäyttäytymiseen. Aloitat hankkeita hetken mielijohteesta, mutta hankkeet jäävät usein puolitiehen, ja niitä useita menossa yhtä aikaa. 

Minun osalta tämä tarkoittaa sitä, että itsekuria on kovin vaikea ylläpitää,jos tietää että kyseessä on loppuelmän projekti. Nyt tällainen kuusi viikkoahan menee heittämällä. Mutta mitä sitten tapahtuu. Miten osaan olla syömättä liikaa? En koe että minulla on mitään riippuvuuksia, ainakaan noita listassa mainittuja, mutta itsekuri puuttuu ja kärsimättömyys tehdä asioita pitkäjänteisesti. Lisäksi en halua että minun pitää KIELTÄYTYÄ koko ajan. Pääsääntöisesti kieltäytyä kokoajan....Yksi tavoitehan minulla oli että 80 % syömisestä on oikeaa ja hyvää syömistä ja 20 % saa päivistä lipsuilla. Minä taidan haluta lipsuilla joka päivä.....

Tein myös hesarin testin laihdutustietämyksestä. Tiesin vain puolet. Surullisen järkyttävä tieto oli, että 70 kiloinen ihminen lihoo 5 kiloa vuodessa, jos joka päivä syö 100 kaloria enemmän kuin mikä on päivän tarve. Tämä on herkuilla mitattuna  1 ruisleipä, jonka päällä  on juustosiivu ja hieman voileipäpikkelsiä. Yksi leipä päivässä liikaa lihottaa 5 kiloa vuodessa. 70 kiloa painavaa laiheliiniä.

Pienet on marginaalit, jos haluaa pysyä saavuttamassan painossa.
Miksi tämän syömisen pitää olla näin vaikeaa?


 

 




2 kommenttia:

  1. Elämän epäreiluusja ongelma on siinä, että kaikkea ei vaan voi saada.
    Eli jos haluat päästä lopullisesti kiloista eroon, se tarkoittaa tiettyä mootoonisuutta ruoissa ja ruokarytmissä.
    Jos haluaa elää villisti pellossa ja hedonistisesti nauttien (minä ainakin!!), silloin hintana on kilot. Niin se vaan hemmetti menee. Paska nakki, mutta minkäs teet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt alkaa jo onneksi tuntua siltä että tähän ruokarytmiin ainakin tottuu. Hyvä niin!

      Poista