Vaivasta toiseen, näyttää olevan minun kohtaloni. Aamulla kun heräsin, niin pää ei noussut sängystä, ei kääntynyt vasemmalle eikä oikealle. Paskamainen lukko niskan seudulla esti liikkeet ja kipeä on niskahartiaseutu. Ei muuta kuin lihaksia rentouttavaa lääkettä naamaan heti kun pääsi töihin ja nyt sitten on pikkupöhnässä yritetty parhaansa tehdä. Nyt iltapäivällä alkaa kuitenkin lääkkeen vaikutus lakata ja kipu palata. Seuraavan lääkkeen voi ottaa vasta kotona, kun pitää ensin ajaa töistä kotiin. Onneksi huomenna pääsen hierojalleni pikavisiitille. Hän yrittää ottaa lukon pois.
Aamupaino kuitenkin ilahdutti kovasti. Nyt on 84 kiloa lähempänä kuin 85 kiloa. Olen kuronut lisää eroa mieheeni. Aluksi näytti,että hän laihtuisi sitä vauhtia, että olisi tuota pikaa minua hoikempi. Minun pää ei moista olisi kestänyt. Olisi mennyt mies vaihtoon ;-) Tai ei ehkä sittenkään. Olisin vain ryhtynyt pakkosyöttämään häntä. Kieltänyt kaikki kuurit.
Joku roti tässä hommassa pitää olla....
Tämän päivän lounasnautinto oli punajuuri-juustokeitto. Oli varmasti kaloreita, mutta keitto oli jokaisen kalorin arvoinen. NAM.
Jos vain niska antaa periksi niin illalla rokataan imurin tahdissa ja tanssitaan mopin varren kanssa. Talo on niin paskanen että todennäköisesti terveystarkastajat määräisivät sen käyttökieltoon jos tulisivat paikan päälle tarkistamaan tilannetta. Jos niska ei anna periksi niin sitten jatketaan paskan keskellä elämistä. Niin yksinkertaista se on!
Ihmettelen vain mikä pahakarma minun päälläni on, kun on kokoajan kipeä ja sairas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti